Palvelujen järjestämisvastuu

Vammaispalvelujen tarpeen selvittäminen kunnassa
Erityinen järjestämisvelvollisuus – subjektiivinen oikeus
Yleinen järjestämisvelvollisuus 
 määrärahasidonnaiset palvelut ja tukitoimet
Kunnan ohjeet eivät ohita lakia
Palvelujen järjestämistavat

Lainsäädäntö velvoittaa kunnat järjestämään sosiaali- ja terveyspalveluja asukkailleen. Sosiaalihuoltolain 14 §:ssä säädetään, että kunnallisina sosiaalipalveluina on järjestettävä  mm. sosiaalityötä, sosiaaliohjausta, sosiaalista kuntoutusta, perhetyötä, kotipalvelua, kotihoitoa, asumispalveluja, laitospalveluja ja liikkumista tukevia palveluja. Lisäksi pykälä velvoittaa kunnat järjestämään sosiaalipalveluina erityislaeissa mainittuja palveluja, kuten kehitysvammaisten erityishuollosta ja vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettujen lain mukaisia palveluja ja tukitoimia.

Sosiaalihuoltolaki on sosiaalihuollon yleislaki. Jos vammainen henkilö ei saa sen nojalla riittäviä ja sopivia palveluja, häneen voidaan soveltaa vammaispalvelulakia. Lisäksi kehitysvammaisen henkilön palvelutarpeeseen voidaan soveltaa edellä mainittujen lakien lisäksi kehitysvammalakia. Sosiaalihuoltolain asiakasprosessia koskevia säännöksiä, kuten velvollisuutta huomioida lapsen etu, sovelletaan myös silloin, kun kaikki palvelut tulevat jonkin sosiaalihuollon erityislain kautta.

Vammaispalvelulainsäädännössä palvelut ja tukitoimet jaetaan kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden ja kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden alaisiin palveluihin ja tukitoimiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 3 §:n mukaan kunnan on osoitettava voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tämä tarkoittaa, että kaikkiin lakisääteisiin – sekä yleisen että erityisen järjestämisvelvollisuuden alaisiin – palveluihin ja tukitoimiin on varattava voimavaroja eli määrärahoja.

Vammaispalvelujen tarpeen selvittäminen kunnassa

Vammaispalvelulain 3 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina, kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on lisäksi otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve. Kunnassa on selvitettävä palvelujen tarve silloinkin, kun kunnalla ei ole ehdotonta velvollisuutta järjestää palveluja kaikille edellytykset täyttäville henkilöille. Vammaispalveluissa säädetyn kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden edellyttämä tarvearviointi tapahtuu ensisijaisesti kunnan talousarvion käsittelyn yhteydessä ja sen lainmukaisuutta valvotaan kunnallisvalituksen avulla.

Talousarviota laadittaessa ja määrärahoja suunnattaessa eri sektoreille saadaan tarvetta kuvaavia tietoja

  • edellisenä vuonna tehdyistä edunsuovista yksilöhuollon päätöksistä
  • kunnassa hylätyistä päätöksistä sekä
  • erityisesti sosiaalihuollon asiakaslain ja vammaispalvelulain tarkoittamista palvelusuunnitelmista.

Kunnan on osaltaan huolehdittava talousarviopäätöksessään siitä, että jokaiselle turvataan säännösten edellyttämät riittävät palvelut. Kunnan on varattava määrärahoja pakollisiin (laissa sille määriteltyihin) tehtäviin. Mikäli määrärahapäätös on selkeästi alimitoitettu tai ei vastaa tiedossa olevaa tarvetta, se on lainvastainen.

Erityinen järjestämisvelvollisuus – subjektiivinen oikeus

Kunnan on varattava subjektiivisiin oikeuksiin täysimääräisesti tarvetta vastaavat määrärahat. Sosiaalihuollosta vastaava toimielin ei voi päätöksenteossaan vedota siihen, ettei subjektiivisiin oikeuksiin ole varattu riittävästi määrärahoja. Mikäli määrärahat loppuvat kesken talousarviovuoden, on talousarviota muutettava.

Tällaisia erityisiä järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia ovat vammaispalvelulaissa kuljetuspalvelut, palveluasuminen, päivätoiminta, henkilökohtainen apu, asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet. Sosiaalilautakunnan tulee myöntää subjektiivisella oikeudella turvatut palvelut ja tukitoimet hakemuksesta tuen saamisen edellytykset täyttäville vaikeavammaisille henkilöille talousarvioon varatuista määrärahoista riippumatta.

Yleinen järjestämisvelvollisuus – määrärahasidonnaiset palvelut ja tukitoimet

Osa vammaispalvelulain tarkoittamista palveluista ja tukitoimista on ns. määrärahasidonnaisia palveluja tai tukitoimia. Mainittuja palveluja järjestetään kunnan varaamien määrärahojen edellyttämässä ja mahdollistamassa laajuudessa. Kunnalla on tällöin palveluiden järjestämiseen yleinen järjestämisvelvollisuus.

Kunnan on varattava yleisen järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia varten sen verran määrärahoja kuin kunnassa vallitseva tarve edellyttää. Kunnan on aktiivisesti selvitettävä kunnassa vallitsevaa tarvetta eri menetelmin, esimerkiksi palvelusuunnitelmia seuraamalla. Määrärahasidonnaisten tukitoimien osalta kunta voi myös päättää määrärahojen kohdentamisesta tietyt edellytykset täyttäville vammaisille henkilöille, mikäli määrärahat eivät riitä korvauksen myöntämiseen kaikille hakijoille. 

Korkeimman hallinto-oikeuden vammaispalveluja koskeneessa ratkaisukäytännössä on otettu se lähtökohta, että tarkoitukseen varattujen määrärahojen loputtua kunnalla ei ole velvollisuutta myöntää hakijalle määrärahasidonnaista vammaispalvelua, vaikka hakija täyttäisi vammaispalvelulaissa säädetyt edellytykset. Kunnan on kuitenkin näytettävä toteen, että tarkoitukseen osoitetut määrärahat ovat loppuneet ja että niitä oli varattu kunnan tiedossa olevan tarpeen mukaisesti.

Kunnan ohjeet eivät ohita lakia

Kunnan viranhaltijat ovat velvollisia noudattamaan kunnanvaltuuston ja asianomaisen lautakunnan päätöksiä ja ohjeita. Kunnilla ei kuitenkaan ole valtuuksia antaa ohjeita, jotka kaventaisivat asiakkaiden lakisääteisiä oikeuksia.

Palvelujen järjestämistavat

Kunnilla on mahdollisuus järjestää sosiaalipalvelut joko omana toimintanaan tai ostamalla palvelut niitä tuottavilta kuntayhtymiltä tai muilta palveluntuottajilta. Yksityiset palveluntuottajat ja kansalaisjärjestöt täydentävät julkisia palveluita. Palvelujen maksajina voivat kuntien lisäksi toimia Kela, vakuutusyhtiöt ja asiakas.

Myös kehitysvammalaki lähtee siitä, että kunnat ovat vastuussa palveluiden järjestämisestä. Erityishuollon järjestämistä varten Suomi on jaettu 15 erityishuoltopiiriin. Lisäksi ruotsinkielisenä erityishuollon kuntayhtymänä toimii Kårkulla samkommun. Kunnat voivat tuottaa kehitysvammahuollon palvelut itse tai ostaa niitä yksityisiltä palveluiden tuottajilta tai toisilta kunnilta. Erityishuoltopiirien tehtävänä on kantaa vastuu viimesijaisesti kuntien tehtäväksi säädetyistä erityishuollosta.

Lähteet

Sanna Ahola, erityisasiantuntija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Räty, Tapio (2010) Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. Kynnys ry.

HE 219/1986. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista sekä laiksi sosiaalihuoltolain 17 §:n muuttamisesta.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014

Vammaispalvelujen käsikirja