Päihdetyö ja lastensuojelu

Lastensuojelun yksi tarkoitus on tukea perhettä
Vanhemman päihteiden käytön selvittäminen on tärkeää
Keskeistä työskentelyssä on lapsilähtöisyys
Lastensuojelun ja päihdekuntoutuksen yhteistyö
Odotusaikainen päihdeongelma
Päihdekuntoutukseen riittävästi aikaa 
Esimerkki hoitojärjestelmästä

Mitä mieltä olet tästä uudistetusta lastensuojelun ja päihdetyön kokonaisuudesta, onko jotain mitä puuttuu tai on liikaa? Palautteen voi lähettää joko suoraan THL:n asiantuntijalle tai palautelomakkeen kautta. 
Palautelomake
Yhteystiedot

Lastensuojelun yksi tarkoitus on tukea perhettä

Tuen tarjoaminen perheille mahdollisimman varhain on lastensuojelun yksi tavoite. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Myös sosiaalihuoltolaki 5§ velvoittaa huomioimaan lapsen edun lasta koskevissa asioissa. 
Lastensuojelulaki 4§ (Finlex)
Sosiaalihuoltolaki 5§ (Finlex)

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Lastensuojelussa tuki ja kontrolli ovat usein yhtäaikaisesti läsnä työskentelyssä. Kontrollin määrä kasvaa siirryttäessä ehkäisevästä työstä korjaavaan työhön. Lastensuojelun tahdonvastaisia toimia ja sijaishuoltoa arvioidaan, kun lapsen etu sitä edellyttää joko vanhemmista tai lapsen omasta käyttäytymisestä johtuvista syistä. 

Työtä tukevia lainkohtia

  • Lastensuojelu tukee vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia (lastensuojelulaki 2§).
    Lastensuojelulaki 2§ (Finlex)
  • Laki määrittelee ilmoitusvelvollisuuden (lastensuojelulaki 25§) laajalle joukolle julkishallinnon toimijoita sekä monille muille lasten ja nuorten parissa toimiville tahoille.
    Lastensuojelulaki 25§ (Finlex)
    Kenellä on velvollisuus ilmoittaa
  • Lastensuojelulain 26 §:n mukaan lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun sosiaalityöntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen tuen tarve.
    Lastensuojelulaki 26§ (Finlex)
  • Lisäksi on tehtävä sosiaalihuoltolain 36 §:n mukainen palvelutarpeen arvio, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve, ellei asia ole selvästi luonteeltaan sellainen, ettei lastensuojelun tukitoimia tarvita.
    Sosiaalihuoltolaki 36§ (Finlex)

Vanhemman päihteiden käytön selvittäminen on tärkeää

Raskaana olevalla henkilöllä on oikeus saada välittömästi riittävät päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut.

Sosiaalihuoltolaki 24§ (Finlex)

Päihdeongelmaan liittyy voimakkaasti sen kieltäminen ja salaaminen. Siksi vanhempien päihteidenkäytön selvittämiseen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä tulee kiinnittää erityistä huomiota. Oikea-aikaiset palvelut ja tukitoimet ovat erityisen tärkeitä. Vanhempien päihteiden käyttö on yksi syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa. 
Ehkäisevä päihdetyö (Alkoholi, tupakka ja riippuvuudet, THL)
Ehkäisevän päihdetyön menetelmät (Alkoholi, tupakka ja riippuvuudet, THL)

Lastensuojelun arviointiin tulisi sisältyä lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen sekä lapsen sosiaalisen, emotionaalisen ja kognitiivisen kehitystason arviointia. Arvioinnissa tulisi käyttää monipuolisia menetelmiä kuten esimerkiksi lapsen toiminnan ja lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen havainnointia, erillisiä lomakkeita ja mm. neuvolan ja päiväkodin kokoamaa tietoa. Neuvoloissa käytetään esimerkiksi audit-kyselyä.
Alkoholi - Audit (Lastenneuvola käsikirja, THL)

Keskeistä työskentelyssä on lapsilähtöisyys

Vauvaikäisten ja vielä syntymättömien lasten osallisuuden toteutumisen turvaaminen ja heidän tarpeidensa näkyviksi saaminen selvitystyöskentelyssä on erityisen suuri haaste. Keskeistä työskentelyssä ovat lapsilähtöisyys ja yhteisen ymmärryksen luominen lapsen, vanhempien ja työntekijän kesken. Lastensuojelun työntekijän olisi hyvä asettua katsomaan tilannetta perheessä lapsen kannalta, lapsen silmin ja arvioida lapsen hoivan saamisen, turvallisuuden, suojelun ja muiden tarpeiden toteutumista. Lapsen kuuleminen on erityisen tärkeää ja sille tulisi antaa riittävästi tilaa. Painopisteen tulee olla lapsen ja vanhempien arkisen elämän olosuhteiden, siihen liittyvien riskien ja selviytymistä tukevien tekijöiden tarkastelussa. 

Mitä vanhemman päihdeongelma tarkoittaa lapsen näkökulmasta?

Päihteiden käyttö on tilastojen mukaan lisääntynyt. Nuoret naiset käyttävät aikaisempaa enemmän päihteitä. Arviolta noin kolmasosa kaikista huumeiden käyttäjistä on naisia. Ongelmia on myös odottavilla äideillä ja pikkulapsiperheiden vanhemmilla. 

Tutkimustietojen mukaan noin kuudella prosentilla raskaana olevista naisista on päihderiippuvuus, mikä tarkoittaa, että vuosittain 3600 sikiön kehitys olisi vaarassa päihteiden takia. Suomessa syntyy vuosittain noin 600 alkoholin takia eriasteisesti vaurioitunutta lasta.

Lastensuojelun ja päihdekuntoutuksen yhteistyö

Perheiden kokemus lastensuojelun roolista ja yhteistyöstä lastensuojelun kanssa muuttuu usein myönteiseen suuntaan päihdekuntoutuksen edetessä. Silloin vanhempi kykenee usein realistisemmin näkemään tilanteen, jossa perhe on elänyt päihteiden käytön aikana. Samalla vanhempi kykenee hyödyntämään lastensuojelun tarjoaman tuen.

Vauvan tarpeiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen luovat suhteen vauvan ja vanhemman välille. Se tekee vanhemmuudesta palkitsevaa. Vanhemman roolin löytäminen ja ymmärtäminen motivoi päihteettömyyteen. Arjen eläminen yhdessä lapsen kanssa mahdollistaa suhteen rakentamisen lapseen. 

Aikuiskeskeisyydestä lapsikeskeisyyteen

Päihdetyön perinteisesti aikuiskeskeinen lähestymistapa luo haasteita lapsen näkyväksi tekemiselle. Uudenlaisten kuntoutuspalvelujen syntyminen, yhteinen tavoitteen asettelu ja moniammatilliset, voimavarakeskeiset palvelut lapsiperheiden päihdetyössä ovat hyvin tärkeitä ongelmakeskeisyyden sijaan. Sektorikeskeisestä auttamistyöstä verkostomaiseen toimintaan ja asiantuntijakeskeisyydestä dialogisuuteen siirtyminen ovat keskeisiä työn onnistumisen kannalta.

Päihdekuntoutuksessa olevien perheiden kohdalla yleinen toimintamalli on, että kuntoutuksen aikana pidetään yhteistyöpalavereita säännöllisesti. Lastensuojelun rooli on niissä keskeinen. Kokonaiskuva perheen tilanteesta ja sen muuttumisesta kuntoutuksen aikana on olennaista. Lapsilähtöisyys on yhteistyön perusta. Lastensuojelun ja päihdekuntoutuksen työntekijän lisäksi tärkeitä tahoja ovat mm. neuvola, päivähoito ja koulu. 

Yhteistyö voimavarana

Yhteistyö lastensuojelun kanssa antaa parhaimmillaan perhekuntoutukseen selkeät raamit ja tavoitteet. Lastensuojelun työntekijän mukana olo tuo lapsen edun esille. Yhteistyö on voimavara ja lisäresurssi. Kuntoutukseen tulevat perheet ovat vaikeissa elämäntilanteissa ja voimien yhdistäminen perheen hyvinvoinnin lisäämiseksi on tärkeää.

Lasten vaikeat käyttäytymisen ja psyyken ongelmat tuovat lisähaasteen perhekuntoustyöhön. Näissä asioissa tarvitaan ammattiapua. Lapset eivät voi odottaa liian kauan, kun toisaalta näihin ongelmiin puuttuminen vaatii pitkäaikaisen paneutumisen ja huolellisen toteuttamisen. On huolehdittava siitä, että lastenpsykiatriset palvelut ovat saatavilla tarvittaessa ja nopealla aikataululla.

Odotusaikainen päihdeongelma

Odotusaikainen päihdeongelma on riski vauvan terveydelle ja kehitykselle suoran sikiöaikaisen ainevaikutuksen vuoksi, mutta myös äidin ja vauvan välisen vuorovaikutussuhteen kehittymisen kannalta. Äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön seurauksena suhteeseen vaikuttavat monentasoiset biologiset, sosiaaliset tai psykologiset riskitekijät ja äidin vaikea elämäntilanne.
Kysymyssarja raskaana olevan päihteidenkäytön selvittämiseksi (Lapset, nuoret ja perheet - THL)

Aivotutkimusten mukaan hoivakokemukset tai niiden puute aiheuttavat ihmisen aivoissa muutoksia. Kaikkein vaikeimpia ovat vauriot, jotka syntyvät varhain. Raskausaika ja ensimmäiset vuodet syntymän jälkeen ovat kriittisintä aikaa. Kiintymyssuhdehäiriöt voivat syntyä jo sikiöaikana, jos äidillä ei ole mielikuvia lapsesta tai jos mielikuvat ovat negatiivisia. Äiti voi ajatella, että lapsi tulee pilaamaan hänen elämänsä. Lapsen ensimmäinen vuosi on erityisesti aivojen ja psyyken kehitysvaihetta. Toistuvat negatiiviset kokemukset jättävät jälkensä aivojen rakenteeseen.

Perheessä, jossa on päihdeongelma, on vauvan tarpeisiin vastaaminen vaikeaa. Jos vanhemman arkea hallitsee seuraavan huumeannoksen hankkiminen, jää vauva helposti sivuun. Vanhempien tukemisessa ja kuntoutuksessa onkin keskeistä opetella tavallista vauvaperheen arkea, jonka rytmi ja sujuminen on rakennettu vauvan tarpeiden mukaan.

Päihdeongelman ja varhaisen vuorovaikutuksen hoitaminen samanaikaisesti

Päihdeongelmaiset odottavat äidit voivat olla monella tavalla marginaaliryhmä. Heidät saatetaan syrjäyttää, kun esimerkiksi hoidetaan varhaista vuorovaikutussuhdetta tai tuetaan vanhemmuutta. Päihteiden vuoksi heitä helposti pidetään hankalina ja epäkiitollisina hoidettavina, vaikka he taritsevat erityistä apua ja tukea kehittyäkseen vanhemmuuden taidoissa. 

Vauvalla ei ole aikaa odottaa äidin kuntoutumista eikä päihteettömyydestä välttämättä seuraa riittävä vanhemmuus. Siksi päihdeongelmaa ja varhaista vuorovaikutusta pitää hoitaa yhtä aikaa. Pelkkä päihdekuntoutus ei riitä eikä pelkkä varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Vaikea päihdeongelma liittyy vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutussuhteen ongelmiin, joten sen irrottaminen vauvaperheen arjesta ja vauvan tarvitsevuudesta voi olla haastavaa.

Vauva-aika ja varhaiset hoivakokemukset

Pieni vauva kasvaa ja kehittyy varhaisen vuorovaikutussuhteen varassa. Hän tarvitsee läheisen aikuisen jatkuvaa, emotionaalisesti riittävän sensitiivistä läsnäoloa ja hoitoa sekä fyysisten ja psyykkisten tarpeidensa säätelyä. Sen edellytys on vanhemman riittävä herkkyys vastaanottaa vauvan viestejä, tulkita ne oikein ja reagoida niihin riittävän nopeasti.

Vauvan itsesäätelyn kehittymisessä olennaista on vanhemman käyttäytymisen ja viesteihin vastaamisen ennustettavuus ja johdonmukaisuus. Kun vauvaa on riittävän pitkään hoidettu ennustettavasti ja johdonmukaisesti, oppii vauva jo pienistä ennakkovihjeistä rauhoittumaan. Nälkäänsä itkevä vauva esimerkiksi tietää, että äidin lähestyvien askelten ääni merkitsee, että ruokaa on tulossa ja hän rauhoittuu.

Pysyvyys on tärkeää

Tärkeää on pysyvyys eli saman henkilön samankaltainen hoiva päivästä toiseen. Ei ole välttämättä hyvä, että lapselle tarjotaan kymmenen jaksavaa ja hyvää hoitajaa (esimerkiksi lastenkodissa). Lapsi tarvitsee yhden ja saman hoitajan. Hän ei tarvitse täydellistä hoivaa vaan tavallista inhimillistä ja läsnäolevaa hoivaa.

Ennakoimattomuus on lapselle haitallista. Hän voi hyvin silloin, kun voi ennakoida muutoksia. Lapsi tarvitsee arjen rakennetta ja valmistelua muutoksiin. Ennakoitavuus luo turvallisuutta ja pysyvyyttä ihmissuhteissa ja päivärytmissä. 

Lapsen fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet

Riittävän vanhemmuuden tarkastelussa on otettava huomioon lapsen erilaiset tarpeet niin fyysiset, psyykkiset kuin sosiaaliset tarpeet. Fyysisistä tarpeista korostuvat vanhempien kyky antaa lapselle riittävä hoito, hoiva ja huolenpito sekä lapsen fyysisen koskemattomuuden turvaaminen. Psyykkisistä tarpeista korostuvat vanhempien kyky tarjota lapselle turvallisuutta, läheisyyttä ja lohdutusta, kyky asettaa lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle ja kyky asettaa johdonmukaisesti ja sopivasti rajoja. Sosiaalisista tarpeista keskeisiä ovat vanhempien ja lapsen vastavuoroinen suhde, yleisesti hyväksyttyjen arvojen ja normien vaaliminen sekä lapselle tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuudesta huolehtiminen.

Lähtökohtana on lapsen turvallisuuden ja huolenpidon tarve. Päihdeongelmasta kuntoutumiseen tarvitaan usein ehkä vuosienkin työskentely lapsen, perheen ja erityisesti vanhemmuuden kanssa.

Varhainen kiintymyssuhde suojaavana tekijänä

Lapsi rakentaa hoivakokemuksen avulla kuvan itsestään, on hän tervetullut, voiko muihin ihmisiin luottaa, voiko heihin turvautua. Lapset, jotka kokevat olonsa turvalliseksi, tuntevat stressiä vähemmän ja heillä on hyvä mielikuva itsestä, luottavat isään ja äitiin. Tämä varhainen kiintymyssuhde on suojaava tekijä elämässä, koska lapsi siirtää mallin muihin ihmissuhteisiin. Jos vauvalla on paljon negatiivisia kokemuksia varhaisesta hoivasta, hän kokee, ettei ole huolenpidon arvoinen, ei luota kehenkään tai luottaa kaikkiin.

Jos odottavalla äidillä on päihderiippuvuus, hän tarvitsee runsaasti tukea luodakseen uuden identiteetin, valmistautuakseen äitiyteen ja ollakseen varhaisessa vuorovaikutussuhteessa vauvaansa. Kuntoutuksessakin pitää taata lapselle riittävän hyvä hoiva ja huolenpito tukemalla äitiä. Olennaista on, ettei vauva voi odottaa. Hän tarvitsee hyvää ja hellää hoivaa heti. Tarvittaessa hoivan antaja voi olla työntekijä korvaamassa äitiä tai isää. Hoitopaikoissa on tärkeää koko ajan ylläpitää "vauvan näkökulmaa", sillä tarvitaan aktiivista, tukevaa ja pitkäkestoista, kiinnipitävää hoitoa.

Raskaudenaikainen työskentely

Äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön on tutkimusten mukaan paitsi haitallista sikiön terveydelle myös riski äidin ja vauvan väliselle varhaiselle vuorovaikutukselle. Äidin ja vauvan suhteelle on tärkeää, että he löytävät vastavuoroisuuden ja yhteensopivuuden ja voivat nauttia toisistaan. Vuorovaikutuksen laatu riippuu sekä äidin että vauvan kyvystä olla vuorovaikutuksessa. Raskaudenaikaisella työskentelyllä on tärkeä merkitys äidin ns. reflektiivisen kyvyn kehittymisessä. Reflektiivisellä kyvyllä tarkoitetaan vanhemman valmiutta ymmärtää lapsen tunne-elämää, kokemuksia ja tarpeita.

Äitiyden kehittyminen raskauden aikana

Vanhemmuuteen ja äitiyteen kasvaminen on hidas prosessi, joka alkaa jo raskausaikana. Ensin tuleva äiti totuttelee kehonsa muodonmuutokseen, tuottaa sitten mielikuvia tulevasta vauvasta ja itsestään äitinä. Parhaimmillaan äidillä on yhdeksän kuukautta aikaa keskittyä tähän prosessiin. Päihteiden käyttö voi kuitenkin aiheuttaa sen, ettei tuleva äiti ollenkaan huomaa olevansa raskaana tai torjuu raskauden tietoisuudestaan, kunnes se on jo edennyt pitkälle, jopa viimeiselle kolmannekselle. Silloin vauvan syntyminen äidin mielessä tapahtuu vasta vähitellen vauvan jo synnyttyä ja äiti tarvitsee tukea hyvän suhteen luomisessa vauvaansa.

Raskaana olevan äidin vanhemmuuden tukeminen alkaa siitä esimerkiksi niin, että autetaan tulevaa äitiä synnyttämään vauva mielessään. Työskentelyssä kysellään sikiövauvan kuulumisia; mietitään äidin kanssa, millainen vauva mahtaa olla; onko vilkas liikkuja vai mietiskelevän rauhallinen. Äitiä autetaan tuottamaan mielikuvia vauvastaan ja itsestään vauvana sekä äitinä.

Työntekijä tukee ja auttaa tiedon saamisessa

Raskaudenaikaisessa työskentelyssä äiti voi miettiä yhdessä työntekijän kanssa, mitä vauvalle kohdussa kuuluu ja työstää ajatuksiaan ja tunteitaan kehonsa muutoksista, synnytyksestä ja siihen mahdollisesti liittyvistä peloista; tulevasta vauvasta, äidiksi tulemisesta ja elämänmuutoksesta, joita vauva mukanaan tuo. Äidin kanssa voidaan tutkia kirjoista vauvan kehittymistä ja kasvua kohdussa. Äiti tarvitsee tietoa siitä, mitä vauvan hyvä hoito tarkoittaa käytännössä, jotta hän voi jo hyvissä ajoin ennen synnytystä tutustua vauvan hoidon tärkeisiin asioihin. Äitiä tuetaan tekemään myös konkreettisia valmisteluja ja hankintoja vauvaa varten; tarvikkeet, vaatteet, sänky, vaunut ja niin edelleen.

Päihdekuntoutukseen riittävästi aikaa 

Raskaana oleva nainen tai pienen vauvan äiti, jolla on päihdeongelma, tarvitsee pitkäkestoista hoitoa ja tukea. Äitiyden identiteetin löytyminen ja vauvan tarpeiden ensisijaisuus sekä päihteistä kuntoutuminen ovat iso elämänmuutos ja vaativat riittävästi aikaa. Toipumisen prosessia ei pitäisi pyrkiäkään jouduttamaan, koska muutosten on kypsyttävä aikansa (Knuuti 2007). Vauvan kannalta kyseessä ovat tärkeät hetket, viikot ja kuukaudet, jolloin vauvan ja vanhemman kiintymyssuhteen rakentuminen on tärkeintä.

Tutkimuksen mukaan päihdekuntoutujan retkahdusriski on suurin alle neljän kuukauden raittiudessa. Tutkimukset ovat osoittaneet myös, että päihdekuntoutumisessa päihteiden käytön uudelleen aloittamisen riski säilyy kuudesta kahteentoista kuukautta lopettamisesta, sen jälkeen riski vähenee, jos raittius jatkuu. Mielihyväkeskuksen toiminnallinen häiriö voi säilyä pitempään tai jopa lopun ikää.

Esimerkki hoitojärjestelmästä

Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä on rakennettu päihdeongelmaisille odottaville äideille ja vauvaperheille. Sen muodostavat kuusi päihdeongelmien hoitoon erikoistunutta ensikotia ja seitsemän avopalveluyksikköä eri puolella Suomea. Niissä yhdistetään kuntoutuksen kokonaisuudeksi vauvan ja vanhemman varhaisen vuorovaikutussuhteen tukeminen ja erityisesti vauvaperheen tarpeisiin kehitetty päihdekuntoutus. Äidin päihteettömyyttä ja vuorovaikutusta tukemalla jo raskausaikana ehkäistään sikiövaurioita ja turvataan lapsen terve kehitys. Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä on Ensi- ja turvakotien liiton valtakunnallinen Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä on rakennettu päihdeongelmaisille odottaville äideille ja vauvaperheille. 
Vaativa vauvatyö ja Pidä kiinni -hoitojärjestelmä (Ensi- ja turvakotien liitto)

Lähteet

  • Andersson Maarit, Hyytinen Riitta, Kuorelahti Marianne (toim.)(2013): Vauvan parhaaksi. Kuntoutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana. Pidä kiinni -hoitojärjestelmä. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 38, toinen tarkistettu painos.
  • Hyytinen Riitta (2007): Lapsi, huumeperhe ja toivo. Lapsen todellistuminen huumeperheen kuntoutusprosessissa. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 37.
  • Kalland Mirjam ja Sinkkonen Jari (2001): Finnish children infoster care: evaluating breakdown of longterm placement. Child Welfare 80:513-27.
  • Knuuti Ulla (2007): Matkalla marginaalista valtavirtaan?: Huumeiden käytön lopettaneiden elämäntapa ja toipuminen. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalityö. Väitöskirja.
  • Sinkkonen Jari & Kalland Mirjam (toim.)(2011) Varhaislapsuuden tunnesiteet ja niiden suojeleminen. WSOYpro Oy, Helsinki.
  • Suchman N, Pajulo M, Mayes, LC (2013): Parenting and Substance Abuse. Developmental Approaches to Intervention. Oxford, University Press. 
  • Saarnio Pekka: Päihdehoidon tutkimuksen painopisteistä. Luento Päihdehuollon Valtakunnallisen yhteistyöryhmän (Päivyt) syysseminaarissa 2.-3.10.2008 Tampereella.
  • Winnicot Donald (1971): Playing and reality. Lontoo,Tavistock.

Sisällön tuottanut

  • Maarit Andersson, kehittämispäällikkö Ensi- ja turvakotien liitto
  • Niina Kokko, suunnittelija Ensi- ja turvakotien liitto
Lastensuojelun käsikirja