Tällä kertaa valokeilaamme astuu terveystieteiden tohtori Tarja Tervo-Heikkinen Kuopiosta. Hänet on valittu juuri Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) kliinisen hoitotyön asiantuntijaksi. Uudessa työssä hän lähtee suunnittelemaan yhtenäisen kaatumisten ehkäisyn toimintamallin toteutusta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä. Tarja on tehnyt urallaan paljon käytännön hoitotyötä ja se on edelleen lähellä sydäntä, hän pitääkin sitä suurena hyötynä tutkimustyölle.

Tarja Tervo-Heikkinen - profiili

• kuopiolainen kolmen lapsen äiti
• terveystieteiden tohtori - väitöskirja: Hoitotyön vaikuttavuus erikoissairaanhoidossa
• vapaa-ajan harrastuksina korujen valmistus, valokuvaus sekä luonnossa liikkuminen

Tarjan haastattelu

Tarja on käsillä tekemisen tuhattaituri. Häneltä syntyy muun muassa koruja hopeasta. Hän hioo myös kivet itse koruihin ja kulkee välillä "nenä maassa" kiiltäviä kiviä haeskellen. Kuopion kivikerhon puheenjohtajuutta Tarja hoitaa neljättä vuotta. Vanhojen asiakirjojen tutkiminen myös kiehtoo ja paikallishistoriakärpänen on puraissut Tarjaa ja saanut hänet tallentamaan mittavan kokoelman kotiseutunsa Sotkamon historiaa hyllyihinsä. Hän on tehnyt myös sukututkimusta ja selvitellyt kainuulaisia sukujuuriaan jo yli 30 vuotta. Pitkäaikaisin ja ehkä rakkainkin harrastus on valokuvaus ja luonnossa liikkuminen. Lintujen kevät- ja syysmuuttojen aikaan Tarjan bongaa vapaapäivänä todennäköisimmin kodin lähirannan puskista. Perheen kaksi koiraa, welsh corgi cardicanit Panda ja Penny, vievät jokaista Tervo-Heikkisen perheen jäsentä vuorollaan luontoon liikkumaan ympäri vuoden.

Kysymys: Miten syntyi kipinä tutkia kaatumisia?

Tarja: Työskennellessäni Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto 2009-2011 (VeTe) -hankkeessa kahden osahankkeen projektipäällikkönä yksi kehittämistehtävä liittyi kaatumisten ehkäisyn kehittämiseen KYS:ssä. Kiinnostuin aiheesta ja testasimme Hoitotyön tutkimussäätiön kehittämää näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamallia käytännössä. VeTe-hanke oli kahdeksan sairaanhoitopiirin yhteishanke, johon osallistui myös perusterveydenhuollon organisaatioita. Jo ennen sitä Kuopion yliopistosairaalan hematologisella osastolla työskennellessäni törmäsin usein potilaisiin, jotka milloin mistäkin syystä kaatuivat. Siellä suurin syy kaatumisiin oli vakavan sairauden ja rankkojen hoitojen nopeasti heikentämä kunto ja potilaiden sisukkuus ja tahto yrittää itse "ettei olisi vaivaksi", vaikka heille kuinka yritti vakuuttaa ettei missään tapauksessa saisi lähteä yksin yrittämään esimerkiksi vessaan.

Kysymys: Kaatumisia oletetaan tapahtuvan eniten iäkkäimmille potilaille. Miten iäkkäiden kaatumisriskiin tulisi reagoida?

Tarja: Sairaalan näkökulmasta tärkeintä on, että kukaan ei kaadu. Riskiarviota ei tule rajata mihinkään tiettyyn ikäryhmään sairaalassa. Varotoimenpiteet tulee suunnata jokaiselle suuressa kaatumisriskissä olevalle iästä riippumatta.

Kysymys: Mitä olet omasta työstäsi ammentanut tutkimukseen?

Tarja: Olen tehnyt käytännön hoitotyötä, joka on sydäntäni lähellä ja pidän sitä suurena hyötynä tutkimustyölle. Käytännöntyön ja tutkimuksen tulisi olla vastavuoroista, jolloin käytäntö nostaa tarpeen tutkimukselle ja tutkimus puolestaan kehittää sekä tukee käytäntöä. Tutkijalla tulisi olla jatkuva yhteys käytäntöön.

Kysymys: Siirryt maaliskuun puolivälissä Itä-Suomen yliopiston hoitotieteiden laitokselta KYS:lle  kliinisen hoitotyön asiantuntijan pestiin. Millä tavoin sovellat tutkimustietoa uudessa työssäsi kaatumisten ehkäisemiseksi?

Tarja: Tavoitteena on näyttöön perustuvan hoitotyön kokonaisuuden kartoitus, toiminnan jäntevöittäminen ja tietysti edistäminen. Yksi tehtäväni tulee olemaan kaatumisten ehkäisyn toimintamallin vieminen koko sairaalaan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelle. Nämä tehtävät eivät onneksi ole yksin minun harteillani vaan tulen tekemään jatkuvasti kiinteää yhteistyötä hyvin monien henkilöiden kanssa niin KYS:ssä kuin yhteistyökumppaneidenkin kanssa. Uudessa työssäni lähdemme suunnittelemaan yhtenäisen kaatumisten ehkäisyn toimintamallin toteutusta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä. Tavoitteena on, että sama yhtenäinen toimintamalli olisi kaikissa hoitoyksiköissä kotihoidosta erikoissairaanhoitoon, jolloin se käsittäisi koko hoitoketjun.

Kysymys: Pienilläkin asioilla voi parantaa potilasturvallisuutta. Mihin puutteisiin ensimmäisenä kiinnittäisit huomiota kaatumisten ehkäisemiseksi osastoilla?

Tarja: Esimerkiksi huoneiden numerot tulisi olla katsekorkeudella. Kaiteet ja otetuet tulisi mitoittaa eri pituiset ihmiset huomioiden, jolloin tukia olisi eri korkeudella. Lisäksi riittävä valaistus (erityisesti yöllä) ja potilaan käyttämät laitteet, kuten radio ja lukuvalo, tulee olla helposti saavutettavissa. Esteettömillä tilaratkaisuilla ehkäistään merkittävästi kaatumisia. Liian usein potilas myös saa vääränkokoisia vaatteita ja jalkineita, jotka lisäävät kaatumisriskiä. Olisi tärkeää miettiä potilaiden asusteasioita potilasturvallisuuden näkökulmasta ja saada tähänkin muutosta.

Kysymys: Mitkä viisi asiaa nostaisit esiin kaatumisten ehkäisemiseksi potilasturvallisuuden parantamiseksi sairaaloissa?

Tarja: Lähestyn asiaa KYS:in näkökulmasta. Asioita ei voi listata tärkeysjärjestykseen, koska ne ovat limittäin.

1. Yhtenäisten näyttöön perustuvien käytän-töjen kehittäminen koko sairaalaan
2. käytännön laajentaminen alueelle ja koko hoitoketjuun
3. henkilöstön tietotason kohottaminen kaatumisten ehkäisystä
4. potilaiden ja omaisten ohjaaminen, jotta myös heidän tietotasonsa paranee
5. kaikkien ammattiryhmien sekä potilaiden ja omaisten osallistuminen, yhdessä teke-minen ja motivointi, joiden avulla voimme yhdessä saavuttaa parhaat tulokset kaatu-misten ehkäisyssä. Mikään ennalta ehkäisy ei toimi ellei toimijoina ole kaikki jotka asiaan liittyvät.

Kiitos!