Tapaturma on odottamaton tapahtuma, jonka yhteydessä ihminen loukkaantuu tai menehtyy. Tapaturman yleinen tunnusmerkki on eriasteinen ruumiillinen vamma. Tapaturmien ehkäisy alkaa vaaratekijöiden tunnistamisesta: mitä paremmin erilaiset vaaratekijät tunnistetaan, sitä tehokkaammin niihin pystytään vaikuttamaan ja voidaan pienentää tapaturmien riskiä ja vähentää onnettomuuksia.

Tapaturmien ehkäisytyö voidaan jaotella
a) toimiin, joilla pyritään rohkaisemaan ja vahvistamaan ihmisten omaa toimintaa itsensä ja kanssaihmistensä suojelemiseksi tapaturmilta
b) toimiin, jotka suuntautuvat yleisesti väestöön ja joilla pyritään laajemmin luomaan turvallisuutta esimerkiksi erilaisin ympäristössä tehtävin muutoksin tai lainsäädännöllisin ja tuoteturvallisuuden keinoin.

Ehkäisytyö liittyy

• ihmisen käyttäytymiseen
• tuotteisiin ja välineisiin, joita ihmiset käyttävät 
• ympäristöihin ja tiloihin, joissa ihmiset toimivat 
• suosituksiin ja lainsäädäntöön, joilla vaikutetaan ympäristöön ja toimintaan.

Tapaturmien ehkäisytyö vaatii kansallisen ja paikallisen tason suunnitelmien kehittämistä, voimavarojen kohdentamista, menetelmien kehittämistä tutkimusten soveltamiseksi käytäntöön, monialaisia yhteistyöverkostoja ja hyvän tapaturmien seuranta- ja tilastointijärjestelmän.

Eri ammattilaisten työssä tapahtuva tapaturmien ehkäisytyö

1. Tunnista vaaratekijät.
2. Tunnista eri yksilöiden tapaturmariskit.
3. Hanki tietoa ja jaa sitä eteenpäin.
4. Muuta toimintatapoja, kehitä menetelmiä ja kohdenna resursseja tarkoituksen mukaisesti.
5. Toimi yhteistyössä.
6. Raportoi ja tilastoi sattuneet tapaturmat.

Lähde:
Tapaturmat Suomessa. Kati Tiirikainen (toim.), THL, Edita 2009.

Tapaturmien ehkäisy kunnissa

Tapaturmien seuranta

Lait ja linjaukset