Nuoruudessa elämänpiiri laajenee: vanhempien vaikutus nuoren elämään vähenee, kun koulun, oman ikäryhmän ja nuorisokulttuurien vaikutus kasvaa. Lisääntyvä itsenäisyys näkyy aiempaa aktiivisempana liikkumisena eri ympäristöissä. Tämän seurauksena tapaturmariski kotona pienenee, mutta tapaturmariski muissa ympäristöissä kasvaa.

Nuorten tapaturmat sattuvat useimmiten liikenteessä ja vapaa-ajalla sekä urheilussa ja liikuntatilanteissa. Näiden tapaturmien ehkäiseminen on haasteellisempaa kuin esimerkiksi työtapaturmien, sillä ne sattuvat ajalla, joka katsotaan vapaaksi julkisesta sääntelystä ja valvonnasta. Vapaa-ajalla nuoret kuten muutkin kansalaiset ovat itse pitkälti vastuussa omasta turvallisuudestaan.

Tyypillisiä tapaturmia ovat kaatumiset ja putoamiset, joista nuorilla noin neljännes on liikunta- ja urheilutilanteissa ja noin 40 prosenttia muissa vapaa-ajan ympäristöissä (muualla kuin kotona) sattuneita tapaturmia.

Nuoruudessa kokeillaan monia uusia asioita, joista ei ole juurikaan aiempaa kokemusta ja samalla otetaan tietoisia riskejä. Tapaturmat kietoutuvat nuoruuteen liittyviin fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin muutoksiin.

Keskeisimmät tapaturma-alttiuteen liittyvät tekijät ovat

• ikä, kehitysvaihe ja sukupuoli
• henkinen ja fyysinen hyvinvointi
• päihteiden käyttö sekä muu riskikäyttäytyminen
• terveystottumukset.

Tapaturmat saattavat kietoutua myös muihin ongelmiin nuoren elämässä. Esimerkiksi Kouluterveyskyselyn tuloksissa havaittiin sattuneiden koulutapaturmien olevan yhteydessä muun muassa keskivaikeaan tai vaikeaan masentuneisuuteen, toistuvaan rikkeiden tekemiseen, fyysisen uhan kokemiseen ja humalajuomiseen.

Nuorten kanssa toimivat tapaturmien ehkäisijöinä

Suuri rooli nuorten tapaturmien ehkäisyssä on nuorten kasvuympäristöillä, kuten kodeilla sekä kouluilla ja oppilaitoksilla, mutta myös muiden nuorten kanssa toimivien ja heitä kohtaavien tulisi enenevissä määrin olla työssä mukana. Yhteisistä toimintamalleista sopiminen nuorten tapaturmien ehkäisyyn voi viedä asioita eteenpäin.

Yhtä ainoaa konstia nuorten tapaturmien ehkäisyssä etenemiseksi ei ole, vaan on yhdisteltävä useita olemassa olevia keinoja sekä etsittävä aktiivisesti uusia. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä sekä nuorten itsensä osallistamista.

Elleivät nuoret itse hyväksy tehtävää tapaturmien ehkäisytyötä ja osallistu oman turvallisuutensa edistämiseen tuoden siihen omaa asiantuntemustaan ikäistensä elämästä, työssä on vaikea onnistua. Nuorten kanssa toimivilla on hyvät mahdollisuudet viedä osana työtään eteenpäin nuorten osallistamista tapaturmien ehkäisyssä.