Vuonna 2009 päihtyneenä säilöön otettujen määrä väheni edelleen. Päihtymyksen takia tehtyjä säilöönottoja oli 87 413 vuonna 2009.

Säilöönottojen määrä on ollut näin alhainen viimeksi 1990-luvun loppupuolella. 2000-luvun alussa säilöönottoja tehtiin noin 95 000-97 000 vuodessa, mutta määrä nousi hetkellisesti vuonna 2004. Säilöönottojen määrä on sen jälkeen vähentynyt joka vuosi.

Säilöönotto harkinnanvarainen toimenpide

Päihtyneen säilöönotto on harkinnanvarainen toimenpide, jonka poliisi tekee päihtyneen suojaamiseksi loukkaantumiselta tai hengenvaaralta. Kyse ei ole siten siitä, että päihtynyt olisi välttämättä häiriöksi ympäristölleen, vaan säilöönotot kohdistuvat usein henkilöihin, jotka ovat julkisilla paikoilla niin vahvassa humalassa, etteivät kykene huolehtimaan itsestään.

Poliisi toimittaa päihtyneen henkilön joko selviämisasemalle, joita on joissakin kunnissa, tai putkaan, jonne päihtyneet useimmiten joudutaan sijoittamaan. Päihtynyt voidaan myös toimittaa kotiinsa tai asuinpaikkaansa, jollei hän käyttäydy väkivaltaisesti, eikä hänestä aiheudu vaaraa hänen kanssaan asuville henkilöille.

Alkoholin kulutuksen taso ei suoraan vaikuta säilöönottojen määrään

Päihtyneiden säilöönottojen määrä on ollut yksi perinteisistä mittareista, joilla on kuvattu alkoholin kulutuksen haittavaikutuksia. Alkoholin kulutuksen taso ei kuitenkaan yksin vaikuta säilöönottojen määrään, eivätkä säilöönotot siten suoraan kuvaa alkoholin kulutuksesta aiheutunutta haittaa.

Useat tekijät vaikuttavat säilöönottojen määrään, muun muassa:

• poliisin oman toiminnan painopisteet ja resurssit
• yleinen suvaitsevaisuus julkisella paikalla päihtyneenä esiintyviä kohtaan
• sääolosuhteet.

Säilöönottojen määrän väheneminen viime vuosina johtuukin osaltaan poliisin toimintatapojen muuttumisesta: nykyisin poliisi yhä useammin toimittaa päihtyneen kotiinsa selviämisaseman sijaan.