© THL 2012 - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos | PL 30, 00271 Helsinki | puhelin 029 524 6000 | Palaute | Tietoa sivustosta
Riskitekijä on joko yksilöön tai ympäristöön liittyvä ominaisuus, olosuhde tai tapahtuma, jonka on empiirisesti havaittu lisäävän jonkun tietyn häiriön tai ongelman todennäköisyyttä tietyissä olosuhteissa tietyn ryhmän parissa.
Riskitekijöitä on olemassa eri tasoilla:
Suojaava tekijä on yksilön, tämän lähisuhteiden, yhteisön tai yhteiskunnan ominaisuus,jonka on empiirisesti havaittu vaikuttavan jonkun tietyn riskitekijän tai tiettyjen riskitekijöiden vaikutuksilta suojaavasti.
Erilaiset riskitekijät ja suojaavat tekijät vaikuttavat häiriön tai ongelman eri vaiheisiin.
Ehkäisevässä päihdetyössä voidaan erottaa
Ehkäisevän päihdetyön keinoin voi joko vähentää riskitekijöiden vaikutusta, vahvistaa niiltä suojaavia tekijöitä tai tehdä yhtaikaa molempia. Empiirinen tutkimus ja sovellettavuus tukevat käsitystä riskitekijöistä ja suojaavista tekijöistä
Kaikkien interventioiden onnistuminen riippuu ratkaisevasti siitä, sopivatko ne nimenomaan sille kohderyhmälle ja siihen tarkoitukseen johon niitä halutaan käyttää. Ehkäisevä päihdetyö ulottuu lasten ja nuorten päihdekokeilujen ennaltaehkäisystä ongelmakäytön seurausten lievittämiseen, mutta mikään yksittäinen interventio tai menetelmä ei voi hyödyttää näin laajaa kohderyhmää. Tarvitaan siis yleinen luokittelu sille, keitä kulloinkin pyritään tavoittamaan, jotta voidaan valita kyseiselle kohderyhmälle sopiva menetelmä tai interventio.
Perinteisesti ehkäisy on jaettu primaari-, sekundaari- ja tertiaariehkäisyyn ja uudemmassa kielenkäytössä käsitteet on suomennettu yleiseksi, valikoivaksi ja kohdennetuksi ehkäisyksi. Pelkistetty versiossa uudemmasta mallista puhutaan yleisestä ehkäisystä ja riskiehkäisystä, jotka yhdessä muodostavat ehkäisevän päihdetyön alan. Päihdetyö on yläkäsite, joka muodostuu ehkäisevästä ja korjaavasta päihdetyöstä.