Ajantasainen ja paikkansapitävä päihdetieto on välttämätön edellytys tehokkaan toimenpiteen eli intervention valinnalle ja
toteutukselle.
Päihdetiedon osatekijöitä:

• päihteen vaikutustavat ja -mekanismit
• päihteen akuutit riskit ja haitat
• runsaan ja pitkäaikaisen käytön haitat
•  addiktiopotentiaali eli se miten voimakkaasti kyseinen päihde aiheuttaa riippuvuutta
• päihteen käyttötavat ja -kulttuuri.

Tärkeä osa päihdetietoa on ymmärtää keskeisiä päihdeilmiöitä kuten riippuvuus.

Päihdetiedon lukutaito tärkeää

Päihteiden käyttöön on aina haluttu vaikuttaa tiedon ja valistuksen keinoin. Päihdetiedon lukutaito on välttämätön edellytys sille, että kansalaiset pystyvät tekemään omaa päihteidenkäyttöään koskevia rationaalisia päätöksiä ja ottamaan kantaa päihteidenkäytön
yhteiskunnalliseen merkitykseen.

Mahdollisimman totuudenmukaisen, monipuolisen ja käyttökelpoisen tiedon välittäminen on olennainen osa laadukasta ehkäisevää päihdetyötä. Parhaat edellytykset tiedonvälitykselle luodaan avoimen, asiallisen, suvaitsevan ja vuorovaikutteisen keskustelun avulla.

Tiedoilla, asenteilla ja käyttäytymisellä uskotaan olevan vankka yhteys.  Ihmisen saadessa tietoa päihteiden haitallisista vaikutuksista hänen päihdeasenteensa muuttuvat. Niiden mukana muuttuu käyttäytyminenkin.

Vaikka tieto-asenne-käyttäytyminen -ketju ei aina toimi täysin ennakko-oletusten mukaisesti on sille perustuvia, yksilöön suuntautuvia lähestymistapoja käytetty laajalti niin kouluopetuksessa kuin kampanjoissakin.

Kahdenlaista valistusta

Valistus voidaan mieltää kahdella tavalla. Toista luonnehtii yhdensuuntaisuus, auktoriteettiasema ja holhousmentaliteetti, toista vuorovaikutus, tasa-arvoisuus ja erilaisten aineksien ja näkökulmien tuonti yhteiseen keskusteluun.

Yksisuuntaisessa valistuksessa tietoa jaetaan laajoille kohderyhmille ja odotetaan tiedon vaikuttavan rokotteen tavoin ihmisen käyttäytymiseen. Sen suora vaikutus yksilötasolla ei ilmeisesti kuitenkaan ole toivotun mittainen.

Virittävä valistus

Virittävästä valistuksessa keskustelijat ylläpitävät ja virittävät oivalluksia synnyttävää keskustelua.

Valistuksen kohteeksi mielletään

•  kulttuurinen taso: mielipideilmasto
• yhteiset keskustelu- ja toimintaprosessit
•  vallitsevat tavat ymmärtää päihteiden käyttö ja siihen vaikuttavat tekijät.

Yksilön käytöksen uskotaan muuttuvan kulttuurisen muutoksen myötä

Valistuksen tehtävä ei tulisi olla vain käyttäytymismuutos, vaan samalla kansalaisten ja yhteiskunnan aktivointi, ainesten tuominen yhteiseen keskusteluun ja ihmisten tietoisuuden lisääminen. Päihdetiedon lukutaito on niin kansalaisilta, työntekijöiltä kuin päättäjiltäkin
vaadittava ominaisuus, joka lisää myös lainsäädännön ymmärrystä.

Kansalaisilla on oikeus rehelliseen, ajantasaiseen tietoon päihteistä ja tietoa tulee olla saatavilla yhteiskunnan rahoittamana. Oikeus tietoon voidaan nähdä yhtenä ehkäisevän päihdetyön eettisenä peruslähtökohtana ja laatutekijänä.
Myös poliitikkojen, päättäjien ja työntekijöiden on voitava perustaa hyvinvointiin, terveyteen, turvallisuuteen ja päihteisiin liittyvät päätöksensä tietoon.

Tiedon tulee olla menettelytavoiltaan erilaista kuin vastaanottajaa manipuloiva markkinointiviestintä. Päihdetiedon on oltava vastaanottajan ikään ja kulttuuriin sopivaa, keskusteluosapuolia kunnioittavaa, tasapuolista sekä monipuolisessa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Päihdetiedolla valmistetaan nuorta valintatilanteisiin

Päihdetieto on osa kasvatusta, jossa valmistetaan nuorta elämässä eteen tuleviin valintatilanteisiin. Jokainen joutuu kuitenkin muodostamaan itse käsityksensä tosiasioista ja arvoista ilman, että hän pysyy lopullisesti todistamaan oman näkemyksensä oikeellisuutta.

Humanistista kasvatusnäkemystä, johon päihdetieto perustuu, määrittävät seuraavat keskeiset
piirteet:

1.  Perustaviin kysymyksiin ei ole mahdollista löytää lopullisia vastauksia
2. Vapaus ennalta asetetuista normeista ja mittapuista.
3. Rationaalisuus: perinteen sijasta ihmisen tulee nojautua oman älynsä mahdollisuuksiin
4. Suvaitsevaisuus: mitään näkökantaa ei voi pitää ehdottomana
5. Tasa-arvo: kaikkien näkemykset on otettava yhtäläisesti huomioon.
6. Yksilöllisyys: ihminen tekee itsenäisesti omat ratkaisunsa
7. Kehitys on päämäärä sinänsä.