Päihdehuoltolain mukaisesti kunnalla on lakisääteinen velvollisuus järjestää päihdepalvelut joko itse tai hankkia esimerkiksi ostopalveluina järjestöiltä.

Oikeus päihdepalveluihin tarkoittaa, että niiden tulee olla kaikkien saavutettavissa ja esteettömiä. Oikeus päihdepalveluihin ei saa riippua siitä mitä päihdettä käytetään, miten paljon päihteidenkäytöstä on aiheutunut haittaa tai mikä on päihteidenkäyttäjän tai hänen läheistensä yhteiskunnallinen asema ja hyödyllisyys. Oikeus päihdepalveluihin on jakamaton ja yhtäläinen.

Tasa-arvon toteutumiseen on vielä matkaa

Käytännössä vammaiset, kieli-ja kulttuurivähemmistöhin kuuluvat eivät aina ole tasa-arvoisia päihdepalvelujen saannissa. Myös päihteidenkäyttäjiin kohdistetut tuomitsevat asenteet vaikeuttavat oikeuksien täysimittaista toteutumista. Ehkäisevän päihdetyön tehtävänä onkin edistää päihteidenkäyttäjien ja heidän läheistensä oikeuksia saada päihdepalveluja ja pysyä niissä.

Oikeus päihdepalveluihin merkitsee myös vaatimusta palvelujen laadusta. On huomattava, että laadun ymmärtäminen on erilaista palvelujen käyttäjän ja tarjoajan näkäkulmasta.