Juomatapatutkimuksella kerätään tietoa suomalaisten alkoholinkäytöstä, käytön seurauksista ja alkoholiasenteista. Juomatapatutkimuksia on tehty Suomessa kahdeksan vuoden välein (1968, 1976, 1984, 1992, 2000 ja 2008). Suomi juo -julkaisu ja verkkoaineisto pohjautuvat pääosin Juomatapatutkimuksen aineistoon.

• Kohdejoukko ja otosten poiminta
• Aineisto kerätään henkilökohtaisilla haastatteluilla
• Alkoholinkulutuksen mittaaminen
• Haastatteluissa ilmoitettua kulutusta verrataan tilastoituun kulutukseen
• Virhelähteet ja vertailujen luotettavuus

Kohdejoukko ja otosten poiminta

• Tutkimuksen kohdejoukkona on 5–69-vuoden ikäinen Manner-Suomen alueella asuva väestö. Vuodesta 1984 lähtien laitoksissa asuvat ja asunnottomat eivät ole kuuluneet otantaan. Otoksesta poissuljettujen ryhmien koko vuoden 2008 otoksesta oli yhteensä 2 prosenttia väestöstä.
• Vastaajien kohdejoukko on säilynyt pääosin samana, mutta otosten poiminnassa on käytetty hieman erilaisia tilastollisia menetelmiä eri vuosina.

Aineisto kerätään henkilökohtaisilla haastatteluilla

Aineistot on kerätty henkilökohtaisina haastatteluina. Haastattelijoina ovat toimineet Alkon myyjistä koulutetut vapaaehtoiset haastattelijat (vuoteen 1992 asti). Vuosina 2000 ja 2008 aineiston keräsivät Tilastokeskuksen haastattelijat tietokoneavusteisina haastatteluina. Haastattelut on tehty syys-lokakuun aikana.

Alkoholinkulutuksen mittaaminen

Alkoholinkulutuksen mittaamiseen haastattelututkimuksissa on kehitetty useita tapoja.

1. Jakso- ja viikkoarvio

Vastaajilta tiedusteltiin heidän alkoholinkäyttötiheyttään ja sen perusteella määritellään sen jakson pituus, jonka osalta alkoholin käyttökerrat määriteltiin. Jaksoarviossa käytettiin kaikkia niitä alkoholin käyttökertoja, jotka olivat sattuneet kartoitusjakson aikana. Jakson pituus vaihteli viikosta vuoteen.

Kartoitusjakson aikana nautitut alkoholimäärät laskettiin yhteen juomalajeittain ja muunnettiin 100-prosenttiseksi alkoholiksi. Viikkoarviossa kysyttiin kaikilta vastaajilta vain haastattelua edeltäneen viikon alkoholinkäyttökertoja. Kuten jaksoarviossakin nautitut juomamäärät muunnettiin absoluuttiseksi alkoholiksi ja laskettiin yhteen.

2. Juomalajikohtainen määrä–tiheys-mittari (Quantity–Freaquency,QF)

Vastaajaa pyydetään arvioimaan kuinka usein hän tavallisesti juo olutta,siideriä, viiniä tai väkeviä alkoholijuomia ja kuinka suuria määriä hän tavallisesti nauttii kerralla.

3. Portaittainen käyttötiheys-mittari (Graduaded Frequency, GF)

Vastaajilta kysyttiin mikä on suurin määrä alkoholia vakioannoksina, jonka hän on juonut yhdessä päivässä viimeisten 12 kuukauden aikana. Vastauksesta riippuen kysyttiin sen jälkeen portaittain, kuinka usein vastaaja on viimeisten 12 kuukauden aikana yhdessä päivässä juonut.

• 18 annosta tai enemmän
• 13–17 annosta
• 8–12 annosta
•  5–7 annosta
• 3–4 annosta
• 1–2 annosta aloittaen maksimimäärän osoittamalta portaalta.

4. Veren alkoholipitoisuuden mittaus

Veren alkoholipitoisuutta laskettaessa käytettiin vastaajan kullakin käyttökerralla nauttimaa alkoholin kokonaismäärää, alkoholinkäytön kestoa ja painoa.

5. Raittiit

Raittiiksi määritellään Juomatapatutkimuksessa vastaajat, jotka eivät ole juoneet mitään alkoholijuomia haastattelua edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

Haastatteluissa ilmoitettua kulutusta verrataan tilastoituun kulutukseen

Haastateltujen ilmoittamaa alkoholinkulutuksen tasoa voidaan verrata tilastojen mukaiseen alkoholinkulutuksen tasoon. Tällainen vertailu tuottaa kattavuusprosentteja, joita voidaan laskea eri tavalla.

Kattavuusprosentti 1

Ensimmäisessä, kansainvälisesti yleisesti käytetyssä tavassa suhteutetaan aineistosta laskettu alkoholinkulutuksen keskiarvo myynnin määrään 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti.

Kattavuusprosentti 2

Suomessa perinteisesti käytetyssä tavassa haastattelutietojen perusteella arvioitu kulutuksen kokonaismäärä tuhansina litroina suhteutetaan myynnin kokonaislitramäärään

Haastattelututkimuksen avulla saatu arvio alkoholinkulutuksesta on kattanut tilastoidusta myynnistä eri vuosina laskentatavasta riippuen 31–45 prosenttia tai 27–39 prosenttia. Matala kattavuus ei ole vain suomalaisen tutkimuksen ongelma, vaan haastattelu- ja kyselytietoihin perustuvat kulutusarviot ovat yleensä 30–70 prosenttia myydystä alkoholimäärästä (Gmel & Rehm 2004, 501).

Virhelähteet ja vertailujen luotettavuus

Haastattelututkimuksiin voi aina sisältyä virheiden mahdollisuus. Osa virheistä on satunnaisia eli suunnaltaan ja suuruudeltaan ennustamattomia, mutta osa on systemaattisia eli käytännössä lähinnä alkoholinkulutusarvioita pienentäviä.

Virhelajeja

Mittausvirhe syntyy jos haastattelussa mukana olevien vastaukset eivät anna virheetöntä kuvaa todellisuudesta. Mittausvirhettä syntyy myös siitä, että vastaajat voivat tietoisesti tai tiedostamatta aliarvioida alkoholinkulutustaan.

Myös tutkimusasetelmaan ja kysymyksiin voi liittyä mittausvirhettä. Edustavuuden puutteellisuudesta on kyse silloin kun vastaajat eivät käytännössä muodosta satunnaista, edustavaa otosta väestöstä siitä huolimatta, että otos valitaan satunnaisesti.  Tämä johtuu yhtäältä siitä, että otoksesta on jätetty pois joitakin ryhmiä (Ahvenanmaan asukkaat sekä laitoksissa asuvat ja asunnottomat), ja toisaalta siitä, että vastaajat eivät kulutuksensa suhteen ole samanlaisia kuin vastaamatta jättävät.

Rekisteritietoihin perustuvissa erillistutkimuksissa on todettu, että otoksien ulkopuolelle jäävillä ja vastaamatta jättävillä on useammin vakavia alkoholiongelmia kuin vastanneilla (Romelsjö 1989; Mäkelä & Huhtanen 2010).

Eri mittarien luotettavuus

Koska kulutusjakautuma on erittäin vino − suurin osa juo vähän ja muutamat harvat erittäin paljon − muutamankin todella paljon juovan henkilön vastaamisella tai vastaamatta jättämisellä on vaikutusta erityisesti kokonaiskulutusarvioihin. Muut mittarit, kuten kulutuksen useus, humalajuomisen useus tai raittiiden osuus, eivät ole yhtä herkkiä näille äärihavainnoille

Systemaattiset virheet eivät tee vertailusta pätemättömiä

Suurikaan systemaattinen virhe ei automaattisesti tarkoita sitä, että tulokset ryhmien tai ajankohtien vertailusta olisivat pätemättömiä. Kulutusarvioissa voidaan vertailla eri ryhmiä olettaen, että piiloon jääneen kulutuksen osuus on suurin piirtein sama eri väestöryhmissä.

Jos aliraportointi vaihtelisikin alkoholinkulutusryhmästä toiseen, kulutusryhmien järjestys säilyisi kuitenkin todellisen mukaisena. Oletusten paikkansapitävyyttä on kuitenkin käytännössä mahdotonta tutkia tai todentaa.

Koska kaikki kulutusmittarit tuottavat liian alhaisia kulutusarvioita, aineistosta laskettujen kulutusmäärien tasoon ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Esimerkiksi suurkuluttajien lukumäärän arviointi on kiinnostava kysymys, mutta käytännössä hyvin vaikeaa, koska kulutuksen aliarviointi pitäisi pystyä ottamaan huomioon.

Kirjoittajat:
Petri Huhtanen (KTM, tutkija, THL)
Pia Mäkelä (VTT, erikoistutkija, THL)

Verkkoartikkeli perustuu Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968-2008 (pdf) -julkaisun lukuun 3. Miten Juomatapatutkimuksen aineistot on muodostettu?