Erityisesti eläkeikää lähestyvät ja sen äskettäin ylittänet ikäluokat ovat 2000-luvulla juoneet enemmän alkoholia kuin aiemmat ikäluokat.  Käyttö on myös yleistynyt, entistä useampi eläkeikäinen käyttää alkoholia eikä kasvu näytä pysähtyvän.

Miksi vanhimpien ikäluokkien alkoholinkäyttöä on hyvä tutkia omaa ryhmänä?
Säännöllinen käyttö on lisääntynyt
Miten eri-ikäiset eläkeläiset juovat?
Kulutus kasaantuu eläkeiän juuri ylittäneille
Leskeytyminen, sairaudet ja yksinäisyys voivat ajaa juomaan
Mikä on sopivasti ja mikä on liikaa?
Mitä tiedämme eläkeikäisten alkoholiongelmista ja -haitoista?
Kasvutrendin pysäyttäminen vaatii tehokkaita toimenpiteitä

Miksi vanhimpien ikäluokkien alkoholinkäyttöä on hyvä tutkia omaa ryhmänä?

Taustalla vaikuttavat tekijät:
1. Väestöryhmän määrällinen kasvu:

• Entistä useampi kansalainen lukeutuu tulevina vuosikymmeninä eläkeikäisten joukkoon.
• Eläkkeelle jäännin jälkeinen aika on pidentynyt merkittävästi. 
• Keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä kasvaa edelleen.

2. Kulttuurinen muutos alkoholinkäyttötavoissa:

• Alkoholin saatavuus on helpottunut, sen käyttö on arkistunut ja yleistynyt 1960-luvun lopulta tähän päivään tultaessa.
• Tätä muutosta kantaneet ns. suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle.  Myös eläkeaikaansa jo viettävät ikäryhmät ovat saaneet osansa muutoksesta.
• Sukupuolten keskinäiset erot ovat kaventuneet ja myös iäkkäät naiset käyttävät alkoholia.

3.    Ikäsuhteiden muutos ikäryhmien sisällä:

• Kun keskimääräinen elinikä kasvaa, eläkeikä eriytyy useampaan elämänvaiheeseen (esim. aktiivinen kolmas ikä, keskivanhuus ja myöhäisvanhuus).
• Myös alkoholin käyttötavat ja mahdollisten haittojen kohtaamisen muodot eriytyvät.

4. Väestön vanhimpien ikäryhmien alkoholinkäyttöä koskevan tutkimustiedon vähyys:
Tutkimusta on eniten alle 70-vuotiaista, niukasti 70-85 -vuotiaista ja kaikkein vähiten 85+-vuotiaista.

Säännöllinen käyttö on lisääntynyt

Eläkeikäiset ovat lisänneet nimenomaan alkoholin säännöllistä käyttöä. Tuorein tieto vuodelta 2009 kertoo, että 65–84 -vuotiaista miehistä 40 prosenttia kertoo käyttävänsä alkoholia vähintään kerran viikossa. Naisista vastaavaa säännöllistä alkoholinkäyttöä raportoi 18 prosenttia. (Laitalainen ym. 2011.)

Raittius on puolestaan harvinaistunut. Oman ilmoituksensa mukaan 25 prosenttia 65–84 -vuotiaista miehistä ja 45 prosenttia vastaavan ikäisistä naisista oli ollut juomatta alkoholia kuluneen vuoden aikana. Raittiiden osuuden lasku ei kuitenkaan ole jatkunut enää 2000-luvun puolivälin jälkeen. (Laitalainen ym. 2011.)

Miten eri-ikäiset eläkeläiset juovat?

Varhaista ja myöhempää eläkeikää elävien ihmisten juomatavoissa on eroja. Näihin päiviin saakka on oletettu, että alkoholin käyttö vähenee ihmisen vanhetessa ja sen myötä vähenevät myös päihdeongelmat. Vanhimpien ikäryhmien päihdekäytön tutkimuksen niukkuuskin perustuu osin tähän ajattelutapaan.

Kun tarkastellaan koko eläkeläisväestöä, iän karttuessa keskimääräiset alkoholin viikkokulutusmäärät tavallisesti vähenevät. Myös raittius lisääntyy.

Vaikka käytetyn alkoholin määrät vähenevät iän myötä, niiden osuus, jotka käyttävät alkoholia viikoittain, pysyy ennallaan. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse, sitä suurempi osuus alkoholin käyttökerroista on pienkäyttöä.

Kulutus kasaantuu eläkeiän juuri ylittäneille

Kulutus kasaantuu eläkeiän juuri ylittäneille ja heitä hieman vanhemmille eläkeläisille. Alkoholinkäytön lisääntymisen kohorttisidos on saanut vahvistusta uusimman juomatapatutkimuksen perusteella tehdyistä arvioista alle 70-vuotiaista suomalaisista. (Mäkelä ym. 2009; Mäkelä & Härkönen 2010.)

Miesten ja naisten juomatavoissa on eroja eläkeiässäkin. Kun 65–84-vuotiaiden miesten kohtuullisen alkoholin käytön ylittäväksi rajaksi otetaan vähintään 8 annosta viikossa ja naisten vastaavaksi vähintään 5 annosta, molemmilla havaitaan käytön lisääntyvän.

Molemmilla muutos on samansuuntainen, mutta miesten lähtötaso on alun alkaen korkeampi kuin naisten. Tulos ei koske kaikkein vanhimpia, yli 80-vuotiaita miehiä ja yli 75-vuotiaita naisia. (Sulander ym. 2004, Laitalainen ym. 2008).

Leskeytyminen, sairaudet ja yksinäisyys voivat ajaa juomaan

Myöhäisvanhuuden elämänvaihe sisältää mahdollisia stressitekijöitä, joilla voi olla yhteyttä juomisongelmiin. Tällaisia ovat esimerkiksi leskeytyminen, läheisten kuolemat, sairaudet, raihnaistuminen ja haurastuminen, yksinäisyys ja ylipäätään elämänhalun menetys.

Aiempaan elämän- ja juomishistoriaan liittyvillä riskitekijöillä voi olla merkitystä, jos kohdataan negatiivisia, stressaavia elämäntapahtumia. Myöhäisvanhuuden alkoholinkäyttöä ennustavat kuitenkin parhaiten yksilön omat lähimenneisyyden juomatavat. (Brennan ym. 1999, Glass ym. 1995, Moos ym. 2004.)

Runsaan alkoholinkäytön haitat näyttäytyvät yhtä lailla fyysisen, psyykkisen kuin sosiaalisenkin toimintakyvyn tasolla ja ilmenevät masennuksena, mielialaoireina, sosiaalisten suhteiden vaikeutumisena ja käyttäytymisen muutoksina.

Krooniset, pitkäaikaiseen alkoholinkäyttöön liittyvät terveydelliset haitat ovat kokonaiskulutuksen myötä kasvaneet nopeammin kuin akuutit haitat, esimerkiksi tapaturmat. Iäkkäiden ihmisten osalta on myös viitteitä siitä, että mm. lonkkamurtumista osa syntyy kaaduttaessa alkoholin vaikutuksen alaisena.

Mikä on sopivasti ja mikä on liikaa?

Alkoholinkäytön riskirajat 65 vuotta täyttäneille

• enintään 7 annosta alkoholia viikossa
• enintään 2 annosta kerralla (Moore 2003; STM 2006). Suosituksessa on kyse keskimääräisistä turvarajoista.

Ohjeistus on laadittu ajatellen, että näiden alkoholimäärien ja säännöllisen lääkityksen sekä kroonisten sairauksien yhteisvaikutuksesta ei synny vakavia haittoja.

Osalla ikääntyneistä rajan pitäisi olla alempana

Raja on alhainen, mutta osalla ikäihmisistä sen pitäisi olla vielä alhaisempi. Ongelmia voi syntyä jo hyvin vähäisen alkoholimäärän käytön yhteydessä. Lääkitys, pitkäaikaissairaudet ja sellaiset toimintakyvyn vajeet kuten esim. tasapainon heikkeneminen iän karttuessa saattavat aiheuttaa yllättäviä haittoja.

Turvallisten käyttörajojen logiikka on toisenlainen kuin työikäisten alkoholin suurkulutukselle asetettujen riskirajojen. Suurkulutusrajat on tehty terveitä ja keskikokoisia työikäisiä ihmisiä ajatellen

Alkoholilla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia ikääntyneelle

Vähäisellä alkoholin käytöllä saattaa olla positiivisiakin terveysvaikutuksia. Alkoholin lääkekäyttö on tuttua jo omien isovanhempien ajoista. Alkoholin kohtuukäyttö koetaan terveyden, arkiselviytymisen ja sosiaalisen kanssakäymisen edistäjäksi (esim. Zimmerman ym. 2004).

Sosiaalinen kohtuujuominen näyttää vaikuttavan edullisesti mielenterveyteen. Sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen pienillä alkoholimäärillä saattaa olla myönteinen vaikutus (esim. O’Keefe ym. 2007).

Mitä tiedämme eläkeikäisten alkoholiongelmista ja -haitoista?

Alkoholin ongelmakäytöstä ja sen haitallisista seurauksista kantautuvat tiedot ennakoivat tulevaisuudessa epäsuotuisaa kehitystä. Kuolinsyytilastojen nojalla alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytyksiin kuolee kaksinkertainen määrä yli 65-vuotiaita verrattuna kahdenkymmenen vuoden takaiseen, kun määrä suhteutetaan samanikäisen väestön määrään (Ahlström & Mäkelä 2009).

Valtaosa näistä kuolemista koskettaa 65–69 -vuotiaita miehiä. Naisten kuolemien määrät ovat miehiä alhaisempia. Heillä kuolleisuuden kehityssuunta kuitenkin noudattelee miesten vastaavaa, jopa jyrkempänä (Herttua ym. 2007). Ilmiö ei näy yli 70-vuotiaiden miesten ja naisten ikäryhmissä.

Mutta ulottuuko alkoholikuolleisuuden kehitys lähitulevaisuudessa näihin vanhempiin ikäryhmiin? Nyt yleisen eläkeiän kynnystä lähestyvät suuret ikäluokat ovat oppineet reippaan alkoholinkäytön jo nuoruudessa. Alkoholikuolleisuus on ollut kaikkein korkeinta vuosina 1946–1950 syntyneissä ikäluokissa aina siitä lähtien kun he olivat 45–49 -vuotiaita.

Haasteita palvelujärjestelmälle

Alkoholihaittojen lisääntyminen kasvattaa palveluiden tarvetta ja asettaa haasteita sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmälle. Kyse ei ole yksinomaan päihdepalveluiden tarpeesta, vaan alkoholinkäytön ongelmat koskevat monessa suhteessa koko palvelujärjestelmää.

Yli 50-vuotiaiden ja sitä vanhempien päihde-ehtoisten, sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden asiakkaiden määrä kasvoi vuodesta 2003 vuoteen 2007. Kasvu oli sekä absoluuttista että suhteellista, ja päihtyneiden asiakkaiden kohtaaminen koski useita työntekijäryhmiä.

Kotipalvelussa huomattu  iäkkäiden alkoholiongelmien lisääntyminen

Etenkin kotipalvelun työntekijät raportoivat väkivaltaisen tai uhkaavan käyttäytymisen lisääntymisestä. Raportoidut määrät ovat pieniä, mutta hälyttäviä kyseisen työntekijäryhmän turvallisuuden kannalta. (Nuorvala ym. 2008a ja 2008b.) 

Kotihoidon tai palveluasumisen piirissä olevien iäkkäiden ihmisten alkoholinkäytöstä kertovat vanhuspalveluiden laatua mittaavan RAI -vertailukehittämisen (RAI = Resident Assesment Instrument) rekisterit. Vuonna 2008 kotihoidossa olevista miehistä 15 prosenttia ja palveluasumisen piirissä yli 11 prosenttia käytti alkoholia huolestuttavan runsaasti.

Naisilla vastaavat luvut olivat kotihoidossa vajaat neljä prosenttia ja palveluasumisessa kolme prosenttia. Raportoidut määrät eivät ole juurikaan muuttuneet seurantajaksolla vuodesta 2003 alkaen. Tämä kertoo palvelujärjestelmää kuormittavasta, pysyvästä ongelmasta.

Kasvutrendin pysäyttäminen vaatii tehokkaita toimenpiteitä

Eläkeikäisten alkoholinkäytön nousevan kehityssuunnan katkaiseminen vaatii monia välittömiä ja välillisiä toimenpiteitä. Alkoholihaittojen ennaltaehkäisy tarvitsee enemmän huomiota ja tehokkaita terveyden edistämisen toimenpiteitä, jotka kannattaa suunnata eritoten nuorimpiin eläkeläisryhmiin.

Haaste ikäspesifille päihdetyö osaamiselle

Kulutuksen lisääntyminen asettaa haasteen myös ikäspesifin päihdetyön muotojen kehittämiselle. Kotipalvelun työntekijöitä on viime vuosina alettu kouluttaa päihdeasiakkaan kohtaamiseen, ja tälle aiemmin tutkinnoista suurelta osin puuttuneelle osaamiselle on kova tarve.

Joissakin kunnissa käyttöön otetut päihdeasiakkaan kotikuntoutuksen kokeilut sekä pari- tai moniammatillinen tiimityöskentely kotihoidossa ovat tervetullutta kehitystä. Varhainen dementia uusi haaste

Myös rajun alkoholinkäytön seurauksena syntyneet varhaiset dementian muodot vaativat nykyiseen verrattuna enemmän huomiota ja tälle ryhmälle soveltuvien kuntoutuksen muotojen kehittämistä.

Alkoholinkäytön tunnistaminen – sen mahdollisuuden ottaminen huomioon, että iäkäskin ihminen juo – edellyttää eri ammattiryhmiltä harjaantumista ja kykyä toimia erilaisissa tilanteissa. Tutkimuksen tulee tukea tätä tavoitetta. Eläkeikäisten ihmisten alkoholinkäytön laaja kartoitus ja monipuolisen tutkimustiedon tuottaminen ovat lähivuosien keskeisiä haasteita.

Kirjoittajat:
Anni Vilkko (VTT, erikoistutkija, THL)
Tommi Sulander (VTT, YTM, tutkija, Helsingin yliopisto, Ikäinstituutti)
Elina Laitalainen (VTM, tutkija, THL)
Harriet Finne-Soveri (LT, yksikön päällikkö, THL)

Verkkoartikkeli perustuu Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968-2008 (pdf) -julkaisun lukuun 11. Miten iäkkäät suomalaiset juovat?