Alkoholijuominen kulutuksessa on Suomessa tapahtunut monia määrällisiä ja laadullisia muutoksia viimeisen viiden vuosikymmenen aikana.

• Vuonna 1968 Suomi alhaisen kulutuksen tasolla
• Vuonna 2008 kokonaiskulutus kolminkertainen verrattuna vuoteen 1968
• Viinamaasta olutmaaksi
• Suomi Pohjoismaiden ja teollistuneiden länsimaiden joukossa
• Alkoholin kulutus ja haitat
• Mikä selittää kulutuksen kasvua?

Vuonna 1968 Suomi alhaisen kulutuksen tasolla

Kun Suomessa vuonna 1968 kerättiin tietoa alkoholin kulutuksesta, oli alkoholijuomien kokonaiskulutus sataprosenttiseksi alkoholiksi muunnettuna yhä alhaisella tasolla, noin 3,6 litraa asukasta kohti.

Vuoden 1968 jälkeen alkoholin kulutus lisääntyi erittäin voimakkaasti 1970-luvun puoleenväliin. Sen jälkeen kulutuksen kasvuvauhti laantui vuosikymmeneksi ja kiihtyi jälleen 1980-luvun jälkipuoliskolla. 1990-luvun alussa alkoholin kulutus väheni neljän vuoden aikana noin 14 prosenttia. Sen jälkeen alkoholin kulutus lisääntyi vuoteen 2005, jonka jälkeen se on pysytellyt noin 10,5 litran tienoilla.

Vuonna 2008 kokonaiskulutus kolminkertainen verrattuna vuoteen 1968

Vuonna 2008 alkoholin kokonaiskulutus oli Suomessa 10,4 litraa sataprosenttista alkoholia asukasta kohti. Määrä oli yli kolminkertainen vuoteen 1968 verrattuna. Vuodesta 2000 vuoteen 2008 alkoholin kokonaiskulutus lisääntyi noin 15 prosenttia. Asukasta kohti laskettuna se on noin 1,6 litraa.

Matkustajatuonti tärkein tilastoimattoman kulutuksen lähde

Vuonna 2008 tilastoimaton alkoholin kulutus oli niin ikään lähes kolminkertainen vuoteen 1968 verrattuna, ja sen koostumus oli muuttunut merkittävästi.

Neljän vuosikymmenen aikana sahdin, kiljun, pontikan, korvikejuomien ja salakuljetusalkoholin merkitys oli vähentynyt selvästi, ja alkoholijuomien matkustajatuonnista oli tullut keskeisin tilastoimattoman alkoholinkulutuksen erä (Mäkelä 1979; Karlsson 2009).Myös kotiviinin ja -oluen valmistus on vähentynyt 1990-luvun puolenvälin huippuvuosista (Österberg 2000).

Viinamaasta olutmaaksi

Myös juodun alkoholin jakautuminen eri juomaryhmiin on Suomessa muuttunut merkittävästi viimeisen puolen vuosisadan aikana. Vaikka oluen ja viinien kulutusta oli suosittu alkoholipoliittisesti 1960-luvulla, oli Suomi vuonna 1968 yhä viinamaa, jossa puolet kaikesta tilastoidusta alkoholista ja ilmeisesti myös kaikesta kulutetusta alkoholista nautittiin väkevinä alkoholijuomina (Österberg 1979, Mäkelä, 1979).

Olut ohitti väkevät pysyvästi 1980-luvulla

Vuoden 1968 keskiolutlain säätämisen myötä olut nousi hetkeksi suosituimmaksi alkoholijuomaksi, mutta pysyvästi oluen kulutus ohitti väkevien alkoholijuomien kulutuksen vasta 1980-luvun jälkipuoliskolla. Tämän jälkeen Suomea on voitu kutsua olutmaaksi.

Koko 1970- ja 1980-luvun jatkuneen kasvun jälkeen asukasta kohti laskettu oluen kulutus on pysynyt melko vakaana. 1990-luvun laman jälkeen keskioluen, viinien, siidereiden ja long drink -juomien kulutus on ollut kasvussa, kun taas vahvan oluen kulutusta on hallinnut aleneva trendi. Vuonna 2008 alle kolme prosenttia tilastoidusta alkoholinkulutuksesta juotiin vahvana oluena, kun keskioluen osuus oli miltei 43 prosenttia.

Väkevien alkoholijuomien kulutus on lisääntynyt 1990-alun laskun jälkeen ja vuonna 2004 niiden suosio hypähti väkeviin alkoholijuomiin painottuneen veronalennuksen seurauksena.  Vuonna 2008 väkevien alkoholijuomien osuus tilastoidusta alkoholinkulutuksesta oli 26 prosenttia.

Viinin kulutus tasaisessa kasvussa viime vuosikymmenet

Viinien kulutus on ollut tasaisessa kasvussa viime vuosikymmenet. Vuonna 1968 mietojen viinien osuus tilastoidusta alkoholinkulutuksesta oli 6 prosenttia ja vuonna 2008 16 prosenttia. Siiderien kulutuksen nopeaa kasvua selittää niiden myynnin salliminen päivittäistavarakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla vuonna 1995.

Vuonna 2008 siidereiden osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta oli kuusi prosenttia ja long drink -juomien noin viisi prosenttia. Väkevien viinien kulutus oli vuonna 2008  2 prosenttia alkoholin kokonaismyynnistä.

Suomi Pohjoismaiden ja teollistuneiden länsimaiden joukossa

Pohjoismaisessa vertailussa alkoholin kulutus oli Suomessa 1960-luvulla samalla tasolla kuin Islannissa ja Norjassa. Tanskassa ja Ruotsissa asukasta kohti laskettu alkoholin tilastoitu kulutus oli tuolloin noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna (Information on the Nordic Alcohol Market 2009).

1960-luvulla Suomi alhaisen kulutuksen maa Länsi-Euroopassa

Länsi-Euroopan maihin verrattuna 1960-luvun Suomen alkoholinkulutuksen vähäisyys korostuu entisestään. Kun Suomessa juotiin vuonna 1968 noin 3,6 litraa alkoholia asukasta kohti, vastaava luku oli alkoholijuomien kulutuksen kärkimaassa Ranskassa 1960-luvulla 18 litran tienoilla.

Keski-Euroopan olutmaissa, kuten Saksassa ja Itävallassa alkoholin kulutettiin noin 10 litraa asukasta ja vuotta kohti. Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopan maissa asukasta kohti laskettu alkoholin kulutus oli noin 5–6 litran tasolla (World Drink Trends 2005).

Useissa länsimaissa kulutus tasaantui 1970-luvulla

Toisen maailmansodan jälkeen alkoholin kulutus kasvoi lähes kaikissa teollistuneissa länsimaissa 1970-luvun puoleenväliin saakka. Useissa läntisen Euroopan maissa alkoholin kulutus on tämän jälkeen pysynyt kutakuinkin ennallaan.

Välimeren viinimaissa alkoholin kulutus kuitenkin kääntyi laskuun ja tämä aleneva, viinin kulutuksen vähenemisestä johtuva kehitys on jatkunut näihin päiviin asti (Karlsson 2009). Sen sijaan Pohjoismaissa samoin kuin Irlannissa ja Isossa Britanniassa alkoholin kulutus jatkoi kasvuaan 1970-luvun puolenvälin jälkeen.

Euroopan tasolla erilaiset alkoholin kulutuksen kehityssuunnat ovat merkinneet, että tällä hetkellä alkoholin kulutuksen huippumaita ovat sellaiset itäisen Euroopan maat kuten Tšekki, Unkari, Slovenia ja Romania. Suomea enemmän alkoholia kulutetaan yhä muutamassa Etelä-Euroopan viinimaassa ja useimmissa Keski-Euroopan olutmaista.

Nykyään Suomen kulutus Pohjoismaiden kärjessä

Suomessa alkoholin kulutuksen kasvu on kuitenkin ollut sitä luokkaa, että kulutustasomme on ohittanut sekä Italian ja Espanjan että Belgian, Hollannin ja Sveitsin, ja että Suomessa alkoholin kulutus on nyt Pohjoismaiden kärjessä.

Alkoholin kulutus ja haitat

Alkoholin käyttöön liittyy monenlaisia haittoja. Suomessa oli pitkään tapana korostaa, että alkoholiongelmat ovat luonteeltaan ennemminkin sosiaalisia kuin terveydellisiä. Ongelmat ovat liittyneet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen sekä ihmisten keskinäisiin kahnauksiin, eivätkä niinkään kroonisiin alkoholisairauksiin.

Paljolti tämä pitää edelleenkin paikkansa. Tämä näkyy esimerkiksi haittoihin liittyvien kustannusten rakenteessa. Esimerkiksi alkoholin välittömät terveyskulut olivat vuonna 2006 huomattavasti alhaisemmat kuin alkoholin aiheuttamat järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvät kustannukset (Päihdetilastollinen vuosikirja 2009).

Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu lisännyt akuutteja ja kroonisia haittoja

Alkoholin kokonaiskulutuksen pitkään jatkunut kasvu on lisännyt sekä sosiaalisia, runsaaseen kertakäyttöön liittyviä akuutteja haittoja että terveydellisiä, pitkään jatkuneeseen runsaaseen käyttöön liittyviä kroonisia haittoja. Kasvu on vaikuttanut myös haittojen keskinäissuhteeseen. Kokonaiskulutuksen kasvun myötä krooniset alkoholihaitat ovat lisääntyneet nopeammin kuin akuutit haitat (Tigerstedt & Österberg 2007).

Mikä selittää kulutuksen kasvua?

Alkoholin kulutuksen kasvu 2 litrasta 10 litraan viimeisen puolen vuosisadan aikana perustuu moniin tekijöihin.

Taloudellinen kasvu ja alkoholipolitiikan muutokset

Yksi merkittävimmistä selittäjistä on taloudellinen kasvu. Taloudellista kasvua voidaan havainnollistaa nk. Koskenkorvaindeksillä. Vuonna 1971 teollisuustyöntekijän piti työskennellä lähes kolme tuntia kyetäkseen ostamaan pullon Koskenkorvaa, kun vastaava työaika oli noin puoli tuntia vuonna 2008.

Alkoholin fyysinen saatavuus parani jo 1960-luvulla.

Hintojen ja tulojen muutosten ohella alkoholipolitiikan muutokset ovat merkittävä alkoholinkulutuksen muutoksiin vaikuttanut tekijä.Tämä huipentui vuoden 1968 alkoholilain säätämiseen. Laki alensi alkoholijuomien ostoikärajaa, antoi Alkolle oikeuden perustaa myymälöitä myös maalaiskuntiin sekä helpotti anniskeluoikeuksien myöntämistä ja toi keskioluen päivittäistavarakauppoihin ja kahviloihin.

Saatavuuden paraneminen ja kaupungistuminen

Alkoholin saatavuuden paraneminen näkyy keskioluen kulutuksen kasvuna vuonna 1969 sekä alkoholin kulutuksen voimakkaana kasvuna 1970-luvun alkupuolella. Kehitykseen vaikuttivat taloudellisen kasvun ohella monet muut yhteiskunnalliset muutokset kuten ennen näkemätön kaupungistuminen.

Suomessa sisäinen muuttoliike on toisaalta ollut lisäämässä alkoholin kulutusta tuomalla ihmisiä kuivalta maaseudulta kosteampiin kaupunkeihin. Joissain muissa maissa, kuten esimerkiksi Italiassa, sama muuttoliike on johtanut päinvastaiseen kehitykseen. Vaikka alkoholin saatavuuden paraneminen hidastuikin 1970-luvun lopulla, se kuitenkin jatkui ja voimistui jälleen vähitellen 1980-luvun puolestavälistä.

Vuonna 1994 alkoholilaki poisti Alkon monopoleja ja toi siiderit ruokakauppoihin

Vuoden 1994 alkoholilaki poisti Alkolta alkoholijuomien valmistus-, tuonti-, tukkumyynti- ja anniskelumyyntimonopolin, mutta jätti alkoholijuomien vähittäismyyntimonopolin lähes ennalleen. Sama alkoholilaki toi siiderin myynnin päivittäistavarakauppoihin, kioskeihin, huoltoasemille ja kahviloihin, mikä näkyy siiderin kulutuksen huomattavana kasvuna.

Samoin matkustajatuonnin sääntelyn lieveneminen vuonna 1995 näkyy lisääntyneenä alkoholin matkustajatuontina, ja säätelyn kiristyminen vuonna 1996 vähentyneenä matkustajatuontina. Vuoden 2004 tapahtumat, alkoholijuomien matkustajatuontikiintiöiden poistaminen, alkoholiverojen huomattava alentaminen sekä Viron EU-jäsenyys lisäsivät sekä alkoholijuomien tilastoitua että tilastoimatonta kulutusta.

Tasa-arvo tuonut naiset alkoholin aktiiviseen käyttäjäkuntaan

Myös muut yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneen alkoholin kulutuksen lisääntymiseen. Hyvä esimerkki tästä on naisten tasa-arvoistumiskehitys. Se on lisännyt kysyntää tuomalla naiset alkoholin aktiiviseen käyttäjäkuntaan ja lisäämällä naisten henkilökohtaisia tuloja ja kulutusmahdollisuuksia.

Humalajuomisen merkitys ei ole vähentynyt

Kun pohditaan alkoholin kulutuksen tulevaa kehitystä, ei Suomea tule verrata suoraviivaisesti muihin maihin. Suomessa alkoholijuomia kulutetaan etupäässä vapaa-aikana seurustelun ja hauskanpidon välineenä sekä humaltumistarkoituksessa.

Humalajuomisen merkitys ei ole Suomessa vähentynyt, ja vapaa-aikakin tulee tulevaisuudessa pikemmin lisääntymään kuin vähenemään. Kun taloudellinen lama on ohi ja kun kuluttajien käytettävissä olevat tulot alkavat kasvaa, kääntyy alkoholin kulutus Suomessa luultavasti jälleen lievään kasvuun.

Kirjoittajat:
Thomas Karlsson (VTM, tutkija, THL)
Esa Österberg (VTM, erikoistutkija, THL)

Verkkoartikkeli perustuu Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968-2008 (pdf) -julkaisun lukuun 2: Mitä tilastot kertovat suomalaisten alkoholinkäytöstä?