Miksi juodaan? Nuoret, humala ja sosiaalisuus

Humalajuominen on oleellinen osa nuorten ja nuorten aikuisten hauskanpitoa. Viime vuosikymmeninä tehtyjen laadullisten tutkimusten mukaan suomalaiset kokevat juomistilanteet yhä rennoksi ja hauskaksi yhdessäoloksi vailla väkinäistä yrittämistä ja vertailua.

Mikä humalassa houkuttaa? Miksi kansan parissa humalajuomista pikemminkin ihannoidaan kuin vieroksutaan ja miksi se edelleen toimii merkittävänä juomisen mallina uusille sukupolville? Juomisen motiivit ovat kietoutuneet yhteen perustavien sosiaalisten emootioiden kanssa.

Juomistilanteilla vahvistetaan sosiaalisia suhteita

Suomalainen humalajuominen tapahtuu yleensä olemassa olevissa kaveriporukoissa tai muissa porukoissa. Juomisella vahvistetaan juomistilanteiden ulkopuolellakin vaikuttavia sosiaalisia suhteita. Humala on perinteisesti muodostanut sosiaalisen poikkeustilan, jolla on vahvistettu yhteishenkeä. Samalla juomistilanteet tarjoavat mahdollisuuden uusien suhteiden luomiseen. 

Erilaisia juomisen ja yhdessäolon muotoja voidaan tarkastella juomistilanteina. Juomistilanteet luovat juojille yhteisiä odotuksia siitä, paljonko juodaan, kuinka kauan juodaan, mitä muuta tehdään kuin juodaan jne.

Juomistilanteiden tyyppejä

Viimeaikainen laadullinen tutkimus on tunnistanut suomalaisesta juomiskulttuurista useita säännönmukaisia juomistilanteita.

Vähemmän humalahakuisia juomistilanteita

Vähemmän humalahakuisia juomistilanteita ovat muiden muassa ruokajuominen sekä istuskelu eli muutaman lasillisen nautiskelu kotona tai anniskelupaikassa. Omaksi juomistilanteekseen voidaan laskea myös puuhajuominen, jossa alkoholijuomia siemaillaan ruuanlaiton, pihatöiden, veneilyn tai muun tekemisen lomassa.

Humalahakuisia juomistilanteita 

Biletyksessä yhdessä juova ryhmä kokoontuu ensin aloittelemaan iltaa jonkun kotiin, ruokaravintolaan tai kesällä vaikkapa puistoon. Alkuvaiheessa luodaan yhteistä tunnelmaa juoden, jutellen, musiikkia kuunnellen ja muuta puuhaten.

Biletysilta etenee usein ravintolaan, kaupungille tai muuhun julkiseen tilaan, missä yhteistunnelma tiivistyy ja tavataan muitakin tuttuja. Biletys saattaa myös jäädä kotipiiriin. Tällöin huippuvaiheeseen voi kuulua intensiivistä toimintaa: saunomista, tanssimista, painimista, laulamista tms.

Biletyksen keskeinen odotus on intensiivinen yhdessäolo. Tämä asettaa selkeitä rajoja juomiselle: Liian humalassa ei voi pitää hauskaa. Biletykseen kuuluu myös selkeä normi pidättyä juomisesta enää seuraavana päivänä. Bilehumala on yhden illan juttu, joskin bilettävien porukoiden sosiaaliset suhteet ovat kestävämpiä.

Karnevaalisesta juomistilanteesta voidaan puhua, jos humalajuominen jatkuu seuraavana päivänä. Silloin juomista saatetaan jatkaa heti aamusta, ja nukkuminen ja juominen voivat vuorotella kellonaikaa katsomatta.

Tyypillisiä suomalaisia karnevaalijuomisen tilanteita ovat esimerkiksi risteilyt, Lapin hiihtomatkat ja rock-festivaalit. Karnevaalissa vahva humala saa usein seurakseen muita karnevalistisia elementtejä: ryhmärajojen hälvenemistä ja uusien tilapäisryhmien muodostumista, hassuja vaatteita ja yleistä hillittömyyttä.

Paluu arkeen tällaisilta matkoilta on usein raskas. Siksi se ei olekaan tyypillisin suomalaisen humalajuomisen tilanne. Karnevaali on tyypillisimmin kaveriporukoiden erityisjuhla, joka tapahtuu muutaman kerran vuodessa.

Vaikka karnevaali saattaa vaikuttaa holtittomalta, myös siihen kuuluu runsaasti omaehtoista säätelyä. Karnevalistisia juomisreissuja ja siihen liittyvää toimintaa valmistellaan usein kuukausia. Niistä myös puhutaan ja niitä kesytetään osaksi arkea joskus vuosiakin jälkeenpäin.

Juomisen sukupuolierot

Tyypillisesti Suomessa juomistilanteisiin osallistuvat niin miehet kuin naisetkin. Tämä tulos on saatu laadullisissa tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu nuoria ja keski-ikäistyviä ikäluokkia. Miehet ja naiset voivat yhtäläisesti osallistua juomistilanteisiin ja viihtyä niissä.Toisaalta tutkimuksissa on havaittu eroja siinä, millä tavoin miehet ja naiset kokevat juomisen ja erilaiset juomistilanteet.

Naisten juomista hallitsee pyrkimys kirkastaa olemassa olevia sosiaalisia suhteita, toiveita ja tunnelmia suodattamalla niitä alkoholin läpi. Miesten juomisessa taas korostuu pyrkimys ylittää arkea alkoholin avulla ja lujittaa yhteishenkeä kostean poikkeustilan turvin.

Varsinkin rankemman juomisen tilanteet (karnevaali) vaikuttavat tuottavan naisille enemmän häpeän ja sopimattomuuden tunteita kuin miehille. Tämä saattaa osaltaan selittää, miksi tilastojen mukaan naisten runsaan juomisen kerrat vähenevät iän myötä enemmän kuin miesten.

Sooloileva, säätelemätön juominen koetaan ongelmaksi

Suomalaisessa kulttuurissa runsas juominen ei välttämättä ole merkki alkoholiongelmista. Rankkakin ryyppääminen näyttäytyy ongelmattomana, jos se tapahtuu hyvässä porukassa ja rankalle juomiselle hyväksyttävissä puitteissa − erillään työstä, kotielämästä ja muista harrastuksista. Suomalaista alkoholimentaliteettia luonnehtii siis yhä vänrikki Koskelan tokaisu Tuntemattomassa sotilaassa: "Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat".

Sen sijaan suomalaiset liittävät ongelmat säätelemättömään ja kyseenalaisista syistä tapahtuvaan juomiseen. Ongelmallisimmaksi koetaan yksilöllinen, sooloileva juominen, joka ei sitoudu juomisen ryhmähenkeen eikä tilannekohtaisiin pelisääntöihin. Ongelmajuojana pidetään henkilöä, joka seuraa juodessaan vain omia mielihalujaan eikä sitoudu toisten toiveisiin tai tarpeisiin.

Tässä suhteessa ongelmajuominen ei paikannu niinkään yksittäisiin, rankkoihinkaan juomistilanteisiin. Ongelmat alkavat, jos rankka juominen ei pysy hyväksytyissä tilanteissa tai jos vähempikin juominen tapahtuu väärässä paikassa ja vääristä syistä.

Kirjoittajat:
Antti Maunu (VTM, tutkija, Helsingin yliopisto)
Jenni Simonen (VTM, tutkija, Alkoholitutkimussäätiö)

Verkkoartikkeli perustuu Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968-2008 (pdf) -julkaisun lukuun 7. Miksi juodaan? Nuoret, humala ja sosiaalisuus

 

Suomi juo -julkaisu Suomi juo -julkaisu

Verkkoaineisto perustuu julkaisuun:
Suomi juo. Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset
1968-2008 (pdf)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Teema 8/2010.
Julkaisusta löytyy artikkeleita havainnollistavia graafeja, taulukoita ja tarkka lähdeluettelo