Päihdehäiriöt luetaan tautiluokituksessa mielenterveyden häiriöihin

Päihdehäiriöt luetaan mielenterveyden häiriöihin. Päihdehäiriöt jaetaan tautiluokituksessa päihtymystiloihin, haitalliseen käyttöön, riippuvuusoireyhtymään, vieroitusoireisiin ja päihteiden laukaisemiin psykooseihin.

Alaikäisillä merkittävään haitalliseen päihdekäyttöön liittyy useimmiten joku muu mielenterveyden häiriö ja sitä todennäköisemmin mitä nuoremmasta alaikäisestä on kyse.

Lisäksi lasten ja varhaisnuorten päihdekokeilut viittaavat siihen, ettei ympäristö kykene asettamaan kehittyvälle lapselle riittäviä, terveen kasvun ja kehityksen turvaavia rajoja. Tämä edellyttää puuttumista, mutta ei automaattisesti kerro, että alaikäinen(vielä) kärsisi vakavasta mielenterveyden häiriöstä. (Kaltiala-Heino 2003.)

Nuoren päihdehäiriö alkaa tavallisesti 15-19-vuotiaana

Nuoruusiän päihdehäiriön tyypillisin alkamisikä on 15-19-vuotiaana. Päihdehäiriöstä kärsivien nuorten keskuudessa päihteiden sekakäyttö on yleistä, ja noin 80 %:lla näistä nuorista on myös muita samanaikaisia mielenterveyden häiriöitä.

Yleisimpiä näistä ovat käytöshäiriöt, mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt sekä syömishäiriöt. Vaikka ilmiöiden välillä onkin selkeä yhteys, tutkimustieto päihde- ja mielenterveyden häiriöiden syy-seuraussuhteista on osin ristiriitaista. Yleisesti kuitenkin nuoruuden päihdehäiriöt ennustavat voimakkaasti paitsi nuoren aikuisuuden päihdehäiriöitä, myös muita mielenterveyden häiriöitä, kuten mieliala- ja persoonallisuushäiriöitä. (Marttunen & Kiianmaa 2003.)

Ongelmia esiintyy jo ennen diagnoosia

Ainakin viiden prosentin nuorista arvellaan kärsivän diagnoositasoisesta päihdehäiriöstä, mutta eriasteisten päihdeongelmien esiintyvyys on huomattavasti tätä yleisempää. Nuorten päihdeongelmia arvioitaessa olisikin kohdistettava huomiota myös tautiluokitusten määrittelemää tasoa lievempään ongelmakäyttöön.

On esimerkiksi osoittautunut, että runsas mutta alle tautiluokituksen tason jäävä alkoholin käyttö ennustaa nuorten myöhempää mielenterveyttä hyvin samalla tavoin kuin diagnostiset kriteerit täyttävä päihdehäiriö. Kaikkiaan noin 10 % nuorista arvellaan kärsivän jostain kliinisesti merkittävästä ajankohtaisesta päihdeongelmasta. (Aalto-Setälä ym. 2003.)

Päihdeongelmaisilla nuorilla myös muita mielenterveyden häiriöitä

Päihdeongelmaisista nuorista suuri osa siis kärsii samanaikaisesti myös muista mielenterveyden häiriöistä. Runsas alkoholinkäyttö sekä aiheuttaa, että on seurausta näistä häiriöistä.

Muiden mielenterveyden häiriöiden samanaikaisuuden, eli komorbiditeetin riski on miltei suoraan yhteydessä nuoren nauttimiin alkoholin ja muiden päihteiden kulutusmääriin: mitä enemmän päihdettä nuori käyttää, sitä suurempi on muun mielenterveyshäiriön, erityisesti käytöshäiriön, esiintymistodennäköisyys.

Käytöshäiriöt erittäin yleisiä päihdehäiriöiden kanssa

Pitkittäistutkimuksissa on osoitettu, että lapsuusiän epäsosiaalinen tai aggressiivinen käytöshäiriö ennustaa voimakkaasti nuoruusiän päihdehäiriötä, varhaista päihteiden käytön aloitusikää ja muita päihdeongelmia.

Potilasaineistoissa jopa 95 % käytöshäiriöisistä nuorista on kärsinyt samanaikaisesta päihdehäiriöstä. Edelleen tiedetään, että nuoruusiän päihdeongelmat usein ennakoivat aikuisuuden epäsosiaalista käyttäytymistä. Tämä yhteys saattaa tosin johtua siitä, että päihde- ja käytöshäiriöillä on yhteisiä riskitekijöitä.

Masennusoireet lisäävät riskiä myöhempään päihdehäiriöön

Masennustilojen alkamisiän on arvioitu viime vuosikymmeninä laskeneen, ja lasten ja nuorten masennuksen on arveltu yleistyneen. Nuoruusiän vakavaan masennukseen liittyy psykososiaalisen toimintakyvyn heikkenemistä, itsetuhoisuutta, vaikeuksia ihmissuhteissa ja nuoruuskehityksen estymistä.

On myös enenevästi tietoa siitä, että myös nuoruusiän yksittäiset masennusoireet ovat kliinisesti hyvin merkityksellisiä - niiden on todettu lisäävän riskiä paitsi vakavaan masennukseen, myös myöhempään päihteiden käyttöön ja päihdehäiriöihin. Masennuksen ja päihdehäiriöiden yhtäaikainen esiintyminen on nuorilla jopa yleisempää kuin aikuisilla.

Ahdistuksesta kärsivät nuoret voiva lääkitä itseään päihteillä

Tutkimusten mukaan nuorten ahdistuneisuushäiriöihin liittyy usein myös alkoholin ongelmakäyttöä ja toisaalta nuorten päihdehäiriöihin liittyy ahdistuneisuutta.

Kuten muidenkin mielenterveyden häiriöiden kohdalla, myös ahdistuneisuudesta kärsivien tiedetään toisinaan käyttävän päihteitä itselääkintään: tuskaisuutta ja psyykkistä epämukavuutta lievennetään päihteillä.

Puutteet impulssikontrollissa voivat selittää sekä syömishäiriö- että päihdeproblematiikkaa

Syömishäiriöt ovat tyypillisesti nuoruusikäisten tyttöjen ongelma. Vaikka syömis- ja päihdehäiriöt esiintyvät usein yhdessä, on hyvin tavallista, että näiden lisäksi nuorella havaitaan vielä jokin muu häiriö.

Oletetaankin, että suuri osa syömis- ja päihdehäiriöiden välisestä samanaikaisuudesta välittyisi muiden mielenterveyshäiriöiden kautta. Esimerkiksi persoonallisuushäiriöön liittyvät puutteet impulssikontrollissa voivat selittää sekä syömis- että päihdeproblematiikkaa. (Aalto-Setälä ym. 2003.)

Päihteidenkäyttö riskitekijä nuorten itsemurhille

Pitkittäistutkimuksissa on havaittu päihteiden väärinkäytön olevan nuorten itsemurhien merkittävä riskitekijä. Suomessa suoritetussa tutkimuksessa 13-22-vuotiaista itsemurhan tehneistä kaikkiaan 42 % oli kärsinyt eriasteisista päihdehäiriöistä. Lisäksi näistä päihdeongelmaisista itsemurhan tekijöistä valtaosa oli tekohetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena. (Pirkola ym. 1999.)