Kasvatuskumppanuus edistää lapsen ääntä arvostavan palvelukulttuurin, dialogisen vuorovaikutuksen ja luottamuksellisten yhteistyösuhteiden luomista lapsen kasvu- ja kehitysympäristöihin. Kasvatuskumppanuuden lähtökohtana on Lapsen oikeuksien sopimuksen edistäminen perheen ja palvelujen välisessä yhteistoiminnassa.
Lapsen oikeuksien yleissopimus (Finlex)

Kasvatuskumppanuus rakentuu kuulemisen, kunnioituksen, luottamuksen ja dialogisuuden periaatteille. Kumppanuudessa huomiota kiinnitetään siihen, miten vanhemman lasta koskeva tietämys tulee kuulluksi, vastaanotetuksi, keskustelluksi ja jaetuksi vuoropuhelussa ammattilaisten kanssa. Kasvatuskumppanuudessa lapselle läheiset aikuiset kehittävät kykyään kuulla lasta.

Ammattilaisena yhdessä vanhempien kanssa

Kasvatuskumppanuudessa ammattilaiset varhaiskasvatuksessa, koulussa, perhekeskuksessa, lastensuojelussa ja lapsen vapaa-ajan ympäristöissä sitoutuvat lapsen huolenpidon, edun ja oikeuksien edistämiseen yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuus aikuisten yhteisvastuullisena huolenpitona lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta on kaikkien lasten oikeus. Kasvatuskumppanuuden erityisenä tehtävänä on tunnistaa mahdollisimman varhain lapsen erityisen tuen, avun ja suojelun tarve. Lapsen käyttäytymisen, oppimisen ja viihtymättömyyden ongelmat nähdään sosiaalisen yhteistoiminnan ja oppimisympäristön epäkohtina.

Kasvatuskumppanuuden tavoitteena on edistää vanhempien osallisuutta palveluihin sijoittuvissa lapsen kehitysympäristöissä. Kasvatuskumppanuus on kirjattu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (Vasu), Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön -laatusuosituksiin sekä opetusministeriön Perusopetuksen laatukriteereihin.

Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön tietoista sitoutumista toimia yhdessä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Kasvatuskumppanuudessa yhdistetään vanhempien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten lasta koskevat tiedot ja kokemukset. Vanhempien ja kasvattajien keskinäinen luottamus, tasavertaisuus ja kunnioitus luovat edellytykset lapsen hyvinvoinnin turvaamiselle. Henkilöstön vastuulla on luoda edellytykset tasavertaiselle yhteistyölle.

Kasvatuskumppanuus on kirjattu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2003, 2005). Kasvatuskumppanuuden koulutus- ja kehittämismallissa perehdytään dialogisen vuorovaikutuksen, varhaiskasvatuksen kotikäynnin ja aloituskeskustelun, varhaisen vuorovaikutuksen ja lapsen auttamisprosessin teemoihin. Varhaiskasvatuksen kasvatuskumppanuuden koulutuksia järjestetään tarpeen ja kysynnän mukaan.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet

Kasvatuskumppanuus vahvistaa kodin ja koulun yhteisvastuullista kasvatusta

Kodin ja koulun kasvatuskumppanuuden käynnistyy lapsen siirtyessä kouluun. Kasvatuskumppanuuden tavoitteena on tuoda vanhemmat ja ammattilaiset tiiviimpään yhteistyöhön lapsen varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulun aloituksen ja yhteen niveltämisen kohdissa. Kasvatuskumppanuutta tarvitaan myös lapsen siirtyessä alakoulusta yläkouluun. Kodin ja koulun kumppanuusyhteistyön lähtökohtana on osapuolten keskinäinen kunnioitus.

Kodin ja koulun kasvatuskumppanuus toteuttaa lasten ja nuorten yhteisvastuullista kasvatusta. Kasvatuskumppanuudessa koulu rakentaa yhteyttä koteihin ennakoivasti ja vaiheittain. Kodin ja koulun kasvatuskumppanuus rakentuu osapuolten tutustumisen, verkostoitumisen ja kumppanuuteen sitoutumisen kautta. Koulutulokastapaamiset, dialogiset vanhempainillat sekä lapsi- ja perhekohtaiset koulunaloituskeskustelut ovat käytännön toimintamalleja osapuolten tutustumiseksi ja verkostoitumiseksi.

Kodin ja koulun toimiva yhteistyö ja kasvatuskumppanuus perustuvat Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön -laatusuosituksiin, Perusopetuksen laatukriteereihin (2009) sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.

Kodin ja koulun kasvatuskumppanuuden kehittämis- ja koulutustyötä toteutetaan

• Kaste-hankkeissa Etelä-Suomen Lapsen ääni-hankkeen Tukevasti alkuun -osahankkeessa
• Opetus- ja kulttuuriministeriön Kelpo-hankkeen Reilusti Rinnakkain -osahankkeessa Kuopiossa ym.

Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön -laatusuositukset (OPH, pdf 274kt)
Perusopetuksen laatukriteereerit (OPH, pdf 1,7mt)
Lasten Kaste -hankkeet (THL)

Perhepalveluissa ja lastensuojelussa kasvatuskumppanuus vahvistaa perheitä heidän kasvatustehtävässä

Lapsiperhepalveluissa ja lastensuojelussa lapsilähtöinen kasvatuskumppanuus vahvistaa vanhempien osallisuutta lapsen hoidon ja kasvatuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Ehkäisevässä ja korjaavassa lastensuojelussa henkilöstö osallistuu arjessa vanhempien rinnalla lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämiseen ja toteutukseen. Lastensuojelun henkilöstö jakaa vanhempien kanssa kasvatusvastuuta lapsesta tilanteessa, jossa perheen omat voimavarat ja kodin olosuhteet eivät riitä lapsen terveen kasvun ja kehityksen turvaamiseen. Lastensuojelulain ja palvelurakenteiden uudistamisen myötä tarve tiivistää ennalta ehkäisevien ja korjaavien palvelujen moniammatillista yhteistyötä on lisääntynyt. Nämä lähtökohdat luovat tilan lapsiperhepalvelujen ja lastensuojelun henkilöstön ja vanhempien kasvatuskumppanuudelle.
Lastensuojelulaki 417/2007, 3§ (Finlex)

Lapsilähtöisessä kasvatuskumppanuudessa huomiota kiinnitetään siihen, miten lapset ja vanhemmat kohdataan asiakastyön tilanteissa. Miten lapset ja vanhemmat tulevat osallisiksi ja haastetuiksi muutoksiin elämäntilanteessaan? Kasvatuskumppanuuden erityisenä tavoitteena on tunnistaa lapsen tuen tarve ja sopia yhteiset toimintaperiaatteet lapsen auttamiseksi ja kehityksen tukemiseksi.

Vanhempien kanssa rakennettavan kasvatuskumppanuuden ohella moniammatillinen koulutusprosessi vahvistaa työntekijöiden ammatillista kumppanuutta, perustehtävän selkiytymistä, ammatillista identiteettiä ja asiakkaan tilanteen ja auttamisprosessin herkkyyden ymmärtämistä.

Kasvatuskumppanuutta on sovellettu lapsiperhepalveluissa

• Helsingin perhepalveluyksikössä vuosina 2005–2006
• Pohjois-Savon lastensuojelupalvelujen kehittämishankkeessa vuosina 2006–2007

Kasvatuskumppanuuden koulutus- ja kehittämistoiminta

Kouluttajakoulutukset

Kasvatuskumppanuuden kouluttajakoulutuksia järjestää ja koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Kouluttajakoulutuksia toteutetaan yhteistyössä kuntien, seutukuntien, kehittämishankkeiden, osaamiskeskusten ja kehittämisyksiköiden kanssa. Koulutukseen osallistuneet saavat valmiudet ja oikeuden toteuttaa kasvatuskumppanuuden peruskursseja omassa kunnassa. Kasvatuskumppanuuden kouluttajia on Suomessa kaikkiaan 310 ja he työskentelevät 70 kunnassa. Kouluttajakoulutuksia pyritään järjestämään myös kohdennetusti kuntien ja hankkeiden omien tarpeiden mukaan.

• Kasvatuskumppanuus kehittämis- ja koulutusmalli (pdf 204kt)
• Kunnat, joissa koulutettu kasvatuskumppanuuden kouluttajia

Kasvatuskumppanuuden koulutus- ja kehittämistyö varhaiskasvatuksessa

Lasten päivähoitoon on koulutettu vuosina 2003–2010 kaikkiaan 283 kasvatuskumppanuuden kouluttajaa, jotka työskentelevät 60 eri kunnassa. Kouluttajat ohjaavat pääsääntöisesti oman kunnan varhaiskasvatushenkilöstön peruskursseja. Peruskurssien ohjaajia voi THL:n kautta tiedustella myös kuntiin, joissa omia kouluttajia ei ole. Kasvatuskumppanuuden kehittämistä ja koulutusta on pitkäjänteisesti viety eteenpäin lasten päivähoidossa muun muassa seuraavissa kunnissa: Espoo, Helsinki, Hämeenlinna, Janakkala, Jyväskylä, Kirkkonummi, Oulu, Siilinjärvi ja Hattula.

Kodin ja koulun kasvatuskumppanuuden kehittäminen

THL järjestää kouluttajakoulutuksia kodin ja koulun kasvatuskumppanuuden kehittämiseksi. Koulutukset on suunnattu koulun opetus- ja oppilashuollon henkilöstölle sekä esiopetuksen, varhaiskasvatuksen sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan työntekijöille. Kodin ja koulun kasvatuskumppanuutta on edistetty muun muassa seuraavissa hankkeissa.

• Tukevasti alkuun -hanke (Espoo 2009-2011)
• Reilusti Rinnakkain -hanke (Kuopio 2009-2010)
• Monialaisesti yhdessä lapsen parhaaksi (Hämeenlinna 2009-2011)

Lisätietoa

• Andonov, Leena (2007). Opettajan ja vanhemman vuorovaikutus ja keskustelun kehykset koululaisen kehityskeskusteluissa. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
• Kaskela, Marja & Kekkonen, Marjatta (2007). Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen Oppaita 63. Helsinki: Stakes.
• Lehtolainen, Raili (2009). Keltaista ja kimaltavaa: kodin ja koulun yhteistyöstä koulun ja kodin yhteyteen. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
• Pölkki, Pirjo & Pitkänen, Tarja (2008). Pohjois-Savon lastensuojelupalvelujen kehittäminen vuosina 2006-2007 hankkeen loppu- ja arviointiraportti. Lastensuojelun kehittäminen Pohjois-Savossa -hanke. Kuopio: Kuopion yliopisto.
• Saari, Kirsti (2009). Dialogisuus ja kohtaaminen: Tutkimus kristillisten koulujen toimintakulttuurista kasvatussuhteen näkökulmasta. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
• Tonttila,Tuula (2006). Vammaisen lapsen äidin vanhemmuuden kokemus sekä lähiympäristön ja kasvatuskumppanuuden merkitys. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Yhteyshenkilö

erikoissuunnittelija
Marjatta Kekkonen
Kasvatuskumppanuus -menetelmän koulutus ja kehittäminen
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
etunimi.sukunimi@thl.fi