Kasvun kumppanit
Lasten hyvinvointia vahvistamassa

Isät kasvatuskumppaneina

Isyyden ymmärtäminen ja tukeminen

”Kyllä tää [isyys] tuo niinku onnellisuutta lisää” (Kalle 36v)

Ajatukset siitä, millainen on hyvä isä ja äiti, kumpuavat kulttuurisista sukupuoli- ja vanhemmuusstereotypioista. Näitä ovat luomassa koko yhteiskunta: niin lapselliset kuin lapsettomat perheet, media, asiantuntijat, lainsäädäntö ja politiikka. Nykypäivänä korostetaan isän osallisuutta perheen arjessa, mistä on tullut myös yksi perhepoliittisista tavoitteista. Isyyden merkitys tulisikin ymmärtää koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Mitä enemmän isien kanssa työtä tekevät ymmärtävät isyyttä, sen lähtökohtia ja isien erilaisuutta, sitä paremmin isiä, isyyttä ja koko perhettä voidaan tukea.

Tavoitteena jaettu vanhemmuus

Tämän päivän isille on asetettu paljon vaatimuksia niin perheen sisältä kuin sen ulkopuolelta. Jaettu vanhemmuus on nykypäivän vanhemmuuskäytäntöjen tavoite ja ohjenuora, jonka kehikossa isä nähdään lasta hoitavana ja hoivaavana toisena vanhempana. Tutkimukset osoittavat, että jaetun vanhemmuuden diskurssiin ovat sitoutuneet niin vanhemmat kuin perhettä tukevat eri alojen ammattilaiset.

Isyyteen sitoutuminen ja päivittäinen vuorovaikutus lapsen kanssa

Sitoutuneen isän tavoitteena on täyttää lapsen psyykkiset ja fyysiset tarpeet sekä oltava emotionaalisesti läheinen ja tukea antava toinen vanhempi. Isyyteen sitoutuminen tarkoittaa ennen kaikkea päivittäistä vuorovaikutusta lapsen kanssa, vastuun ottamista ja sitä, että isä on lähellä ja saatavilla. Ihanteiden mukaan isän on osallistuttava juhlaan ja arkeen: kuskattava lapsia harrastuksiin ja käytävä ruokakaupassa sekä käytävä päiväkodin ja koulun kasvatuskeskusteluissa. Tähän ihannekuvaan miehiä verrataan, olivatpa he potentiaalisia, tulevia tai jo olevia isiä.

Yhä useampi isä haluaa olla mukana suunnittelemassa lapsenhankintaa, jäädä isyys- ja vanhempainlomalle tai hakea huoltajuutta avioeron jälkeen. Enää isyys ei jää samalla tavalla äitiyden varjoon vaikka taustalle jääminen kuuluu edelleen miesten kokemusvarastoon.

Isän ääntä etsimässä ja kuulemassa

Vanhemmuudessa ja vanhemmuustutkimuksessa on pitkään vallinnut äiti(ys)monopoli, jolla tarkoitetaan tässä äidin ylivaltaista vastuuta ja hoivaa lapsen hankinnasta, hoidosta ja kasvatuksesta. Vasta viime vuosikymmeninä isien ääni ja kokemukset ovat alkaneet kuulua niin tutkimuksissa, mediassa kuin asiantuntijalausunnoissa. Isien halua puhua kokemuksistaan ei tulisi ali- eikä myöskään yliarvioida. Isät kertovat myös mielellään kokemuksistaan. Eräs 26-vuotiaana isäksi tullut mies totesi ”Ei mulle aiemmin ole suotu tällaista tilaisuutta”.

Isän läsnäolon merkitys lapsen kehitykselle

Isäksi tulo on miehelle yksi elämän yksi käännekohta, joka voi muuttaa elämän suuntaa monin eri tavoin. Monet tutkimukset korostavat osallistuvan isyyden merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle, parisuhteelle sekä koko perheen hyvinvoinnille. Monissa tutkimuksissa on todettu isän läsnäolon merkitys lapsen sosiaaliselle kehitykselle ja sukupuoli-identiteetin muotoutumiselle. Isättömyyden on havaittu lisäävän (poika)lasten väkivaltaisuutta. Viime aikoina on myös havaittu isä-lapsi-kiintymyssuhteen ja vuorovaikutuksen tärkeys niin isän kuin lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille. Isän osallisuus lisää myös äidin ajankäytön mahdollisuuksia.

Isän oman toimijuuden tukeminen

Monet isät ovat havainneet isyyden tuottavan sellaista hyvänolontunnetta ja elämän tarkoitusta, jota ei voi saada mistään muualta. Isyys tukee myös miehen sukupuoli-identiteettiä. Isäksi tulo voi myös tuottaa täysin ennen kokemattomia positiivisia tunteita ja lisätä miehen itsetuntemusta. Monet miehet ovat myös ottaneet uudenlaista vastuuta omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan taatakseen olemassaolonsa perheen parissa. Tähän liittyy myös sukupolvijatkuvuuksien tietoinen katkaiseminen: esimerkiksi poissaolon, väkivallan tai alistumisen kokemusten/käytäntöjen uudelleenarvioiminen ja isän oman toimijuuden korostaminen.