Näiden isäksi tulon polkujen on tarkoitus syventää ymmärrystä isyyden alun lähtökohdista ja elämäntilanteista.

1. Normitarina
2. Tahtotarina
3. Selviytymistarina: vahingosta vastuuseen
4. Surutarina

Normitarina: Anssi (32v.) "Romanssista suunniteltuun raskauteen ja sitoutuneeseen isyyteen

Rakkautta ensi silmäyksellä

Mä näin Saaran yhen kaverin luona, ja sanoin heti että ’Nonnii, se on siinä’.

Odotellen valmiiksi

Saaralla oli jo parikymppisenä kauhee vauvakuume, mutta mä en ollut vielä valmis. Me opiskeltiin, hankittiin yhteinen oma koti, remontoitiin ja sit kolmikymppisenä olin valmis.

Olin se ensimmäinen

Saaralla tuli komplikaatioita ja lapsi piti leikata. Siinä vaiheessa kun lapsi nostettiin mahasta olin ihan rikki. Tyttö huusi kätilön sylissä ihan sikana. Mä otin sen ja juttelin, niin se rauhottui. Mä kävin hoitamassa lasta lämpökaapissa ekat päivät, mä olin se tissi. Se oli mieletön kokemus.

Hyvä elämänmuutos

Me ollaan muisteltu, miten helppoa ja vapaata se oli ennen lasta – saatiin vaan maata sohvalla työpäivän päätteeksi tai mennä jonnekin syömään. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja nyt. On tajunnu, että ’vitsi, on tässä paljon muutakin’. Esimerkiks on hienoo mennä tonne hiekkalaatikolle vääntään hiekkakakkuja koko laatikko täyteen.

Tahtotarina: Kimmo (37v.): ”Haluan isäksi”

Haluan lapsen!

Aikaisempi parisuhde loppui siihen, kun minä halusin lasta ja toinen ei. Sitten tapasin Sirpan, joka halus kuitenki opiskella ensin. Minä suostuttelin, lahjoin ja kiristin. Vuosien päästä Sirpa vihdoin ymmärsi, mitä minä tarvitsen. Puoliso antoi Kimmolle joululahjaksi  raskaustestitikun ja sano mulle sillon, että meille tulee ensi vuonna pikkunen. ”Kyl se, kyl se oli mulle niinkun elämän tähän mennessä ylivoimasesti paras kohokohta”

Odotin kuin kuuta nousevaa

Aloin hyysäämään ja tekemään kaikkee, että puoliso sais levätä. Mulla oli varaa joustaa. Neuvolassa miehet jää kyllä syrjään, mutta sehän on ymmärrettävää.

Tää lapsi on minun

Mä koin heti synnytyssalissa, kun kätilö pisti sen siihen pakettiin ja anto sen mulle syliin, että tää lapsi on minun. Kyyneleet pyöri poskilla ja mä olin niinku, tää on nyt totta! Sillon tuli se isyys. Se oli semmonen tunne.

Selviytymistarina: (Rasmus 29v) ”Vahingosta vastuuseen”

Ensimmäinen reaktio oli, että voi hitto

Ei me seurusteltu eikä mitään. Multa ei kysytty, mulle vaan ilmotettiin puhelimella, että ’susta tulee isä’. Ei se välttämättä hauskaa ollu, mutta ei se ny maailman kamalinkaan asia ollu.

Odotusaikana mies on marginaalissa

Olin mukana kaikilla neuvolakäynneillä. Mutta mua vähän tympäs se koko touhu, ei siinä ollu mulle mitään, äitiä ja lastahan se koski.

Pystyssä synnytyksen jälkeenkin

Ei se nyt niin valtavaa ollu, mitä jotkut kirjoitukset antaa ymmärtää. Kyllähän se valtava kokemus on, mutta kyllä mulla jalat kanto edelleen sen jälkeenkin.

Isyys saa positiivisesti liikuttumaan

Kyllä isyys on syrjäyttänyt niitä vähemmän tärkeitä asioita. Lapsi on ainoita asioita, mikkä saa täs maailmas mut varmaan positiivisesti liikuttumaan, mikkä mä pystyn myöntämään. Lapsi on niinku ihan kaikkea.

Miehen pitää ottaa se vastuu

Oon kantanu oman korteni kekoon. Kyllä miehen pitää ottaa se vastuu.

Surutarina: Teemu (30 v) "Esikoinen eli syntymän jälkeen kahdeksan päivää"

Normaali odotus

Annu alkoi odottaa kun rakennettiin taloa. Ei sitä oltu suunniteltu kovin tarkkaan, masu kasvoi siinä sivussa. Kaikki meni hyvin, ei siinä ollut mitään erikoista.

Shokkiaikaa

Synnytys alkoi yllättäen eikä kaikki mennytkään kuten piti. Mä en oikeen edes tajunnut asiaa heti, en sitä, että lapsella oli niin suuri hätä. Tyttö ei vaan ollut tarpeeksi vahva elämään. Kyl se niinku hyvin shokkiaikaa oli. Ennen lapsen syntymää nii moni muu asia merkitsi hyvin paljo, niinku rakentaminen, oman kodin tekeminen (--) kaikki muu tällänen mutta siinä vaiheessa ku vastoinkäymiset tuli niin tuntu, että ettei oo mitään motivaatiota ittellä elää. Tavallaan kaikki muu menetti merkityksensä. Oli tosi vaikeeta saaha elämästä kiinni.(--) Titan jälkeen oli hyvin sellanen katkera … katkera ku miettii sitä, että ihmiset, jotka ei välttämättä halua lasta, nii he saa sitte hyvin helposti terveitä lapsia.

Selviytyminen?

Ollaan niin onnellises asemas että onnistuttiin sit heti saamaan Antti alulle. (--) Tavallaan sitä niinku elää, elää ehkä sillee vielä niinku kovemmilla kierroksilla sitten kun on tollanen menetys taustalla. On vaan täytyny oppii elämään, siinei oo muuta vaihtoehtoo ollu.