Kiusaamisen ehkäisy on lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen edellytys. Kiusaaminen vähentää kaikkien osapuolien hyvinvointia.

”No yleensä mä en kiusaa mä vaan yritän saada mun hermot takaisin” Poika 4v.

”Sitte on sellaista kiristämistä, sellasta, että kiristää, se on sellasta että kaveri sanoo,
että mä en oo sun kaveri, jos sä et tee tota ja tätä, ja se on kiusaamista” Tyttö 6v.

Mitä ajattelet minusta
sitä luulet minusta
sinä olet sellainen minulle
miten minut näet.
Usko kuitenkin
että
mitä teet minulle
miten kuuntelet minua
sellainen minusta tulee. (Palsio 1994)

Kiusaaminen ilmiönä voi olla vaikeaa tunnistaa

Onnistunut kiusaamisen ehkäisy sekä siihen puuttuminen edellyttää tietoisuutta kiusaamisesta ilmiönä. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, jonka havaitseminen voi olla vaikeaa. Kiusaamiseen liittyy tiettyjä piirteitä, jotka erottavat kiusaamisen tasavertaisten lasten ja nuorten välisistä riidoista ja konflikteista. Kiusaamisen määrittely on tärkeää, jotta päästään käsiksi ilmiöön ja voidaan valita oikeanlaiset keinot sen ehkäisemiseksi.

Pienet lapset saattavat kutsua helposti kaikenlaisia tapahtumia kiusaamiseksi. Täytyy muistaa, että kiusaamiselle on tyypillistä sen toistuvuus ja tahallisuus sekä vallan epätasapaino. Edellä mainittu pätee myös fyysiseen kiusaamiseen, vaikkakin sen kohdalla tulee muistaa jokaisen ihmisen oikeus koskemattomuuteen sekä, että väkivalta kaikissa muodoissaan on aina kiellettyä. Koulussa kiusaamistermin ohella käytetään myös kouluväkivalta -käsitettä. Kiusaamistilanteissa uhrin on vaikea tai mahdoton puolustaa itseään. Olweuksen (1973) määritelmää käytetään melko yleisesti kuvaamaan kiusaamista: ”Henkilö on kiusattu, kun hän toistuvia kertoja ja tietyn ajan sisällä joutuu negatiivisten tekojen kohteeksi yhden tai useamman henkilön toimesta.”

Kiusaamista määriteltäessä ei kuitenkaan tulisi koskaan sivuuttaa lapsen omaa kokemusta tilanteesta. Eri yksilöt kokevat kiusaamisen eri tavalla ja lapsen subjektiivisen kokemuksen merkitys on tärkeä ottaa huomioon. Lapsilla on hyvin erilainen toleranssi sietää erilaisia tapahtumia ja kertaluonteinenkin teko voi aiheuttaa lapsessa pelkoa.

Mikä on epäsuoran ja suoran kiusaamisen ero?

Kiusaaminen jaetaan tavallisesti epäsuoraan ja suoraan kiusaamiseen. Suoralle kiusaamiselle on luonteenomaista suorat hyökkäykset, kuten potkiminen, lyöminen, uhrin tavaroiden vieminen, uhkailu ja nimittely. Epäsuorassa kiusaamisessa on kyse juorujen levittämisestä, valehtelusta, toisen selän takana puhumisesta ja toisen tietoisesta poissulkemisesta ryhmästä. Epäsuoraa kiusaamista kutsutaan joskus myös relationaaliseksi tai sosiaaliseksi aggressioksi, jossa kiusaaminen kohdistuu toisen kaverisuhteiden pilaamiseen. Ajan myötä uhri eristetään ja suljetaan pois yhteisöstä.

Kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat omalta osaltaan kiusaamiseen

Kiusaamistilanteet eivät tapahdu vain kiusatun ja kiusaajan välillä, vaan kaikilla ryhmän jäsenillä on rooli kiusaamisprosessissa. Uhrin ja kiusaajan lisäksi ryhmästä löytyy usein avustajan, vahvistajan, puolustajan ja ulkopuolisen roolit. On osoittautunut, että nämä roolit ovat suhteellisen pysyviä. Avustaja osallistuu kiusaamiseen sekä tukee ja auttaa kiusaajaa. Vahvistaja ylläpitää kiusaamista esimerkiksi nauramalla tai katselemalla. Puolustaja asettautuu uhrin puolelle ja pyrkii aktiivisesti lopettamaan kiusaamisen. Ulkopuolisen roolissa oleva ei halua sekaantua kiusaamiseen.

Yksilötasolla lapset tietävät, että kiusaaminen on väärin, mutta ryhmässä he saattavat osallistua kiusaamiseen tai ylläpitää kiusaamistilanteita. Olemassa olevaa tilannetta ei haluta muuttaa, koska on olemassa pelko, että joutuukin seuraavaksi uhriksi. Pienten lasten parissa muut kuin kiusaajan ja kiusatun roolit eivät vielä ole välttämättä löydettävissä tai niiden havaitseminen on vaikeaa.

Kiusaamisella on vakavat ja pitkäkestoiset seuraukset - pahimmillaan lapsi syrjäytyy

Kiusaamisen ehkäiseminen on lapsen terveen ja tasapainoisen kehityksen kannalta tärkeää ja mitä aikaisemmin se aloitetaan, sitä tehokkaampaa se on. Kiusaaminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti lapsen kasvuun ja kehitykseen. Sillä on tutkimusten mukaan vakavat ja pitkäkestoiset seuraukset. Kiusaaminen aiheuttaa vakavan syrjäytymisriskin ja on todettu, että kiusatuksi joutuneilla lapsilla ja nuorilla esiintyy itsetunnon alenemista, masentuneisuutta, ahdistusta sekä jopa itsetuhoisia ajatuksia. Kiusaavilla lapsilla on lisääntynyt riski tehdä rikoksia myöhemmin elämässään tai jatkaa kiusaamista aikuisina työpaikoilla. Kiusaaminen voi myös aiheuttaa ongelmia ihmissuhteisiin sekä kiusaajalle että uhrille myöhemmin elämässä.

Kiusaaminen vähentää kaikkien osapuolien hyvinvointia

Kiusaaminen vaikuttaa negatiivisesti kiusaajan ja kiusattujen lisäksi myös muuhun lapsiryhmään, jossa kiusaamista tapahtuu. Tällaisessa ryhmässä on turvaton ilmapiiri. Jos kiusaamiseen ei puututa lasten psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi vaarantuu.

Vastuu kiusaamisen ehkäisystä kuuluu kaikille aikuisille

Kiusaaminen on alaluokilla yleistä ja alkaa systemaattisesti jo perusopetuksen ensimmäiseltä luokalta. Kiusaamisen ehkäisy on siis tärkeä aloittaa jo ennen kouluikää. Vastuu kiusaamisen ehkäisystä kuuluu aina koko lasta ympäröivälle verkostolle: kodille, päivähoidolle, koululle, neuvoloille sekä muille lapsiperheiden palveluissa työskenteleville aikuisille.

Miten kiusaamista voidaan ehkäistä lasten, nuorten ja perheiden palveluissa

Kiusaamiseen puuttuminen edellyttää sen havaitsemista ja huomaamista. Kiusaamisen ehkäisemistyötä voi ja pitää tehdä aina. Kiusaamiseen puuttuminen on osoittanut olevan etenkin koulumaailmassa vaikeaa. Koulussa opettajien ei ole mahdollista seurata ja havainnoida lapsia samalla tavalla kuin varhaiskasvatuksessa. Oppilaat eivät kerro kiusaamiskokemuksistaan helposti.
Kiusaamisen ehkäiseminen kouluissa (MLL)

KiVa Koulu -toimintaohjelma (Turun yliopisto)

Neuvolatyössä voidaan tukea huoltajia tietämään, missä on lapsen käytöksen rajat

Myös neuvolassa voidaan tehdä arvokasta kiusaamisen vastaista työtä. Neuvolatyössä painottuu huoltajien tukeminen kiusaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Vanhemmat tarvitsevat tukea ja ymmärrystä etenkin silloin kun heidän lapsensa on kiusannut muita lapsia. Kiusaava lapsi on oppinut vääränlaisia toimintatapoja, jotka hän siirtää vertaisryhmäänsä. Näin käyttäytyvä lapsi tarvitsee rajoja eikä aggressiivisesta käytöksestä saa koskaan seurata lasta tyydyttävää ratkaisua. Perhettä on tärkeä tukea opettamaan lapselle uudenlaisia toimintatapoja ja vetämään lapsen käytökselle rajoja.

Vanhempia voidaan ohjeistaa tarkistamaan myös omia asenteitaan. On tärkeää, että aikuiset eivät tietämättään välitä lapselle sellaisia asenteita, jotka ylläpitävät kiusaamista. Näitä voivat olla erilaiset tyttöihin tai poikiin kohdistuvat asenteet, kuten se että, poikien elämään kuuluu muksiminen, tyttöjen leikkiin mahtuu vain kaksi tai millä tavalla sallitaan tunteiden näyttäminen niin pojilta kuin tytöiltäkin. Neuvolassa voidaan myös kiinnittää huomiota lasten ystävyyssuhteisiin sekä tukea vanhempia auttamaan lapsiaan ystävyyssuhteiden luomisessa.

Varhaiskasvatuksessa kiusaamista ehkäisevä työ painottuu lasten havainnoimiseen

Pienten lasten kiusaamisen vastaisessa työssä painottuu ehkäisevä työ. Kiusaamiseen puuttuminen pienten lasten parissa on vielä melko helppoa, koska pienten lasten sosiaaliset suhteet eivät ole vielä niin monimutkaisia ja lapset kertovat herkästi asioistaan. Pienelta lapselta kuitenkin saattaa puuttua sanat ja käsitteet kertoa kiusaamisesta ja toisaalta pieni lapsi voi kertoa monenlaisista asioista kiusaamisen nimellä. Varhaiskasvatuksessa kiusaamista ehkäisevä työ painottuu lasten havainnoimiseen.

On tärkeää seurata minkälaiset vuorovaikutussuhteet päiväkodin ryhmässä vallitsee ja seurata, että jokainen lapsi saa myönteisen vuorovaikutuksen kokemuksia. Ryhmässään muiden lasten torjuma lapsi saattaa ajautua tilanteeseen, jossa hänellä on hyvin vähän tai ei lainkaan myönteistä vuorovaikutusta toisten lasten kanssa. Hänella saattaa olla myös hyvin vähän myönteistä vuorovaikutusta aikuisten kanssa. Päiväkodin työntekijän tärkeä tehtävä on varmistaa, että jokainen lapsi tuntee tulevansa hyväksytyksi ryhmässään ja hänen vuorovaikutussuhteensa ovat positiivisia.

Tärkeä yhteisöllisyyttä lisäävä ehkäisevän työn muoto koulussa on ohjattu välituntitoiminta

Miksi kertoisin kun ei se auta? (2009) -selvityksen mukaan oppilaat pelkäävät tilanteensa huonontuvan entisestään, jos he kertovat kokemuksistaan. Jos lapsi tai nuori kertoo kokemuksistaan, kertoo hän niistä mieluiten omille vanhemmilleen. Kaikkein vaikeimmin lähestyttävinä nuoret pitävät koulun oppilashuollon henkilöstöä. Olisikin tärkeää, että nuori voisi ottaa yhteyttä esimerkiksi psykologiin siten, ettei se herätä huomiota muiden nuorten parissa. Kouluissa on tärkeää tehdä puuttumisen lisäksi myös kiusaamista ehkäisevää työtä. Välitunnit ovat edelleen tavallisin paikka, missä kiusaamista tapahtuu, ja yksi tärkeä ehkäisevän työn muoto olisi ohjattu välituntitoiminta, jolla myös voitaisiin vahvistaa yhteisöllisyyttä koulussa.
Lue lisää yhteisöllisyydestä

Kiusaaminen on koko ympäristön yhteinen asia, jossa aikuisen toiminta on ratkaisevaa

Kiusaamiskeskustelussa huomiota tulisi kiinnittää yksittäisen lapsen leimaamisen vaaroihin sekä ns. ”syntipukki-ilmiön” välttämiseen. Kiusaamisen ehkäisy tulisikin nähdä entisen yksilökeskeisen ongelmalähtöisyyden sijasta koko ympäristön yhteiseksi asiaksi, jossa aikuisen toiminta on ratkaisevaa. Lapsen osallisuus ja yhteisöllisyys ovat keskeisiä ehkäiseviä periaatteita, kun pyritään siihen, että kaikki lapset saisivat myönteisiä ja positiivisia kokemuksia toisten ihmisten kanssa toimiessaan.

Kirjoittaja:
Laura Kirves
KM, suunnittelija
Mannerheimin lastensuojeluliitto
Lisätietoa ja lähteet aiheeseen liittyen