Kustannusvaikuttavuuden käsitettä määritellään panosten, tuotoksen ja vaikuttavuuden käsitteiden avulla (Kuva 1).

Käsitteitä havainnollistetaan lastensuojelupalvelujen esimerkkien valossa. Käsitteitä voi soveltaa kuitenkin laajemmin myös muihin lasten ja perheiden palveluihin, kuten neuvolatoimintaan ja päivähoitoon.

Panokset

Panoksilla tarkoitetaan palvelujen tuottamisessa käytettyjä voimavaroja, kuten henkilöstöä, laitteita sekä tuotannossa tarvittavia materiaaleja.

Kunnan tuottamissa lastensuojelupalveluissa keskeinen tuotannontekijä on sosiaalityöntekijän ja esimerkiksi perhetyöntekijän työpanos, mutta lasten laitoshoito vaatii myös fyysistä pääomaa, kuten toimitiloja, joihin lapsia sijoitetaan.

Jos lapsi sijoitetaan julkisten palvelujen sijasta yksityiseen ammatilliseen perhekotiin, tuotannontekijöinä käytetään edelleen työpanosta ja toiminnan vaatimia toimitiloja sekä toimitilojen ylläpitämiseen tarvittavia tuotannontekijöitä, kuten energiaa.

Kustannukset

Panoskäyttöä mitataan usein kustannusten avulla. Palvelujen tuotannosta syntyviin kokonaiskustannuksiin päädytään arvottamalla käytettävät tuotannontekijät niiden yksikköhintojen avulla ja laskemalla yksittäisten panosten käytöstä syntyvät kustannukset yhteen.

Keskimääräiset kustannukset lasketaan kokonaiskustannusten ja tuotettujen palvelujen välisen suhteen avulla, ja ne mittaavat tuotettua palveluyksikköä laskettua kustannusta.

Tuotokset

Panosten käyttö aiheuttaa kustannuksia mutta niitä yhdistelemällä saadaan myös aikaan tuotosta, jolla tarkoitetaan tuotettujen palvelujen ja hyödykkeiden määriä.

Lastensuojelun palveluja ovat esimerkiksi sosiaalityön ohjaus ja neuvonta, lastensuojelun avohuollon tukitoimet (esim. perhetyö ja perhekuntoutus) ja sijaishuollon palvelut, joita voidaan toteuttaa laitoshoitona, ammatillisena perhehoitona tai sijaisperhehoitona.

Palvelut sinänsä eivät kuitenkaan ole toiminnan varsinainen lopputuotos, vaan palvelujen kulutuksella toivotaan saavutettavan myönteisiä vaikutuksia asiakkaiden hyvinvointiin.

Vaikuttavuus

Sintonen ja Pekurinen (2006) määrittelevät vaikuttavuuden toiminnan tavoitteen mukaiseksi muutokseksi toiminnan lopputuotoksessa. Palvelujen vaikuttavuuden määrittelemiseen tarvitaan tieto sekä elämän pituudesta että sen laadusta (Williams, 1985). Lastensuojelun tapauksessa luonteva ehdokas elämän laadun muuttujaksi on lapsen hyvinvointi (ks. esim. Knapp, 1984).

Kuvassa 2 kuvataan lastensuojelupalvelun vaikuttavuutta. Palvelu voi olla esimerkiksi lapsen sijoittaminen tai huostaanotto. Kuvan esimerkissä lastensuojelupalvelu on vaikuttava, koska lapsen hyvinvointi palvelun kanssa tuottaa korkeamman hyvinvoinnin kuin tilanteessa, jossa lapsi jäisi ilman palvelua.

Palvelun vaikuttavuutta voidaan mitata alueen E avulla. Vaikuttavuus huomioi sekä hyvinvoinnin muutoksen kunakin ajan hetkenä että vaikutuksen keston. On huomattavaa, että palvelun käytöllä ei välttämättä päästä haluttuihin tuloksiin ja palvelujen vaikuttavuus voi jäädä pieneksi tai se voi olla arvoltaan jopa negatiivinen.

Ehkäisevien toimien kustannusvaikuttavuus

Lasten ja perheiden palveluiden tapauksessa kyse on usein hyvinvoinnin edistämisestä ja tulevaisuuden ongelmien ehkäisystä.

Ehkäisevien toimien kustannusvaikuttavuuden arvioimista vaikeuttaa se seikka, että toimien vaikuttavuus realisoituu yleensä vasta tulevaisuudessa.

Määritelmällisesti ehkäisevä toimi sijoittuu ajallisesti ennen siitä mahdollisesti aiheutuvaa vaikuttavuutta. Tällöin vaikuttavuuden muutosta selittävät yleensä aina myös muut lapsen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät, kuten esimerkiksi lapsen koulutus (Kuva 3).

Tutkimuksellisena haasteena ehkäisevien toimien vaikuttavuuden arvioinnissa on erottaa toisistaan ehkäisevästä toimenpiteestä aiheutuva vaikuttavuus ja muista tekijöistä aiheutuva muutos lapsen hyvinvoinnissa. Tämä lienee keskeisin syy sille, miksi suora tutkimusnäyttö ehkäisevien palvelujen vaikuttavuudesta on tyypillisesti niin vähäistä.