5.4.2011

Perhepolitiikalla voidaan tukea lasten hyvinvointia sekä suoraan että epäsuorasti. Suoraan lasten hyvinvointiin vaikuttavat niiden palveluiden saatavuus ja laatu, jotka on suunnattu lapsille ja joiden parissa lapset viettävät paljon aikaa. Tällaisia palveluita ovat lastenneuvola, päivähoito sekä peruskoulu ja kouluterveydenhuolto. Erityispalveluista lastensuojelu ja lastenpsykiatria on syytä mainita.

Epäsuorasti lasten hyvinvointia edistää, jos heidän vanhempansa ja muut hoivaan, opetukseen ja kasvatukseen osallistuvat aikuiset voivat hyvin. Lasta hoitavien aikuisten voimavarojen tukemiseen liittyy paitsi toimeentulon turvaaminen, myös jaksaminen lasten kanssa. Äitien ja isien toimeentuloon ja jaksamiseen vaikuttaa paljon heidän asemansa työelämässä sekä työpaikkojen jokapäiväiset käytännöt työn ja perheen yhteensovittamisen tukemisessa. Työelämän ulkopuolella olevien vanhempien saama sosiaaliturva on osaltaan tukemassa lapsiperheiden hyvinvointia.

Lapsiin käytetyt yhteiset varat ovat investointi

Tulevaisuuden perhepolitiikassa tarvitaan ymmärrystä siitä, että lapsiin käytetyt yhteiset varat ovat investointi, joka tuottaa paljon myönteisiä vaikutuksia yhteiskunnassa. Kun jokainen lapsi saa elää ja kehittyä turvallisessa kasvuympäristössä, he voivat sekä lapsena että aikuisena paremmin. Lapset saavat edellytykset maailman ymmärtämiselle ja elämänvalintojen tekemiselle ja löytävät tavan toteuttaa omaa erityistä osaamistaan ja lahjakkuuttaan myös työelämässä.

Perhepolitiikalla on kuitenkin merkitystä jo ennen lapsen syntymää. Kun perhepolitiikka toimii hyvin, nuoret pääsevät koulutukseen, saavat työpaikan ja uskaltavat perustaa perheen. Lapsen synnyttyä vauvojen vanhemmat – sekä isät että äidit – voivat hoitaa lasta perhevapaalla murehtimatta toimeentulosta ja tietäen, että paluu työelämään onnistuu perhevapaan jälkeen.

Riittävät ja laadukkaat palvelut tukevat lapsen ja perheen hyvinvointia

Neuvolan terveydenhoitaja ja lääkäri tapaavat vauvaa ja hänen vanhempiaan riittävän usein niin, että mahdollisiin pulmiin voidaan löytää apua riittävän ajoissa. Pienten lasten vanhemmilla – sekä isillä että äideillä – on mahdollisuus joustaa työajassa perheen tarpeen mukaan niin, ettei työn ja perheen yhteensovittamisen arki muodostu liian raskaaksi.

Perhe saa tarvittaessa – esimerkiksi lapsen tai vanhempien sairastaessa – kotiapua kohtuulliseen hintaan. Päivähoitoa on tarjolla lähellä lapsen asuinpaikkaa niin, ettei päivittäisiin matkoihin kulu kohtuuttomasti aikaa. Lasten päivähoito on laadukasta: henkilökunta on koulutettua, lapsiryhmät ovat pieniä, lasten ja hoitajien suhteet pysyviä sekä turvallisuutta luovia.

Siirtyminen päivähoidosta esikoulun kautta perusopetukseen tapahtuu sujuvasti eri toimijoiden yhteistyön avulla. Lähikouluun on lyhyt ja turvallinen koulumatka. Koulun ja kodin yhteistyö toimii, ja koulun oppilashuolto tukee osaltaan lasten hyvinvointia. Koulussa on riittävät lääkärin, terveydenhoitajan, kuraattorin ja koulupsykologin palvelut. Jos lapsella on ongelmia hyvinvoinnissa tai terveydessä, ne havaitaan varhain ja löydetään keinoja auttaa niin, etteivät pulmat pääse kasaantumaan ja pahenemaan.

Palveluihin kohdistuvat leikkaukset vaarantavat hyvän kasvun edellytykset

Parina viime vuosikymmenenä lapsi- ja perhepolitiikkaa on kuitenkin hallinnut noidankehä, jossa lasten ja nuorten peruspalveluja on ohennettu ja näin synnytetty lisääntyvää tarvetta korjaaviin erityispalveluihin. Lapsiperheiden toimeentuloa on vaikeuttanut heille suunnattujen tulonsiirtojen jääminen jälkeen ansiotason ja elinkustannusten kehityksestä, mikä on osaltaan lisännyt lasten köyhyyttä.

Jotta lapsen hyvän kasvun edellytykset voisivat toteutua, lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus pitkäjänteisiin ja vastavuoroisiin suhteisiin lasten ja aikuisten välillä sekä lasten kesken. Lapsen on tultava kuulluksi ja nähdyksi, huomatuksi omana persoonanaan. Lapsella on oltava virikkeelliset mutta rauhalliset toimintaympäristöt. Näitä hyvän kasvun edellytyksiä ei ole voitu taata lasten ja nuorten palveluihin tehtyjen leikkausten vuoksi.

Peruspalvelujen resursseja tulee vahvistaa, ei leikata

Perus- ja ehkäisevien palvelujen oheneminen on yhteydessä lasten lisääntyvään pahoinvointiin. Näiden palvelujen leikkaaminen ei myöskään ole kustannustehokasta, koska se johtaa kalliiden erityispalveluiden tarpeen kasvamiseen. Tulevien vuosien lapsi- ja perhepolitiikassa tulee perus- ja ehkäisevien palvelujen resursseja vahvistaa, ei leikata.

Lapsiperheiden tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys tulee kompensoida ja vanhempainvapaata tulee pidentää

Lapsiperheiden toimeentulon turvaamiseksi ja lapsiköyhyyden vähentämiseksi lapsiperheiden tulonsiirtojen jälkeenjääneisyys tulee kompensoida. Ansiosidonnaisella päivärahalla tuettua vanhempainvapaata tulee pidentää ja osoittaa siitä isille  nykyistä selvästi pidempi oma jakso. Työelämässä tulee kehittää perheiden tarpeista lähtevää joustavuutta.

Johanna Lammi-Taskula
yksikön päällikkö

Minna Salmi
tutkimuspäällikkö

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
etunimi.sukunimi@thl.fi