Avaus Nuorten seksuaaliterveys -seminaarissa

Luentolyhennelmä

Avaus Nuorten seksuaaliterveys – yhteinen asia -työseminaarissa 2.12.2010
Johtaja Taru Koivisto, Sosiaali- ja terveysministeriö
           
Suomalaisten nuorten seksuaaliterveys on varsin hyvä kansainvälisesti tarkasteltuna.  Siinä on monta ilahduttavaa kehityskulkua: nuorten seksuaaliterveystietous on paranemaan päin ja 15–19-vuotiaiden abortit ovat kääntyneet selvään laskuun.  Kouluterveyskyselyn mukaan varhainen sukupuolielämän aloittaminen on 2000-luvulla hieman vähentynyt ja valtaosa nuorista aloittaa sukupuolielämän 16. ikävuoden jälkeen.

Mutta meillä on myös merkittäviä pulmia. Niitä ovat esimerkiksi korkealla tasolla pysyttelevät klamydialuvut, 20–24-vuotiaiden suuret raskaudenkeskeytysluvut ja nuorten seksuaalisen väkivallan kokemukset. Meidän on syytä olla erityisen huolissamme nuorten seksuaaliterveydessä ilmenevistä sosioekonomisista eroista. Huono seksuaaliterveys näyttää kasautuvan niille nuorille, joiden terveys on muutenkin huono muun muassa päihteiden käytön ja mielenterveyspulmien vuoksi.

Nuorten ehkäisymenetelmien käyttö ja niihin liittyvä tietous eivät kehityksen myönteisestä suunnasta huolimatta ole vielä riittävän hyvällä tasolla. Kouluterveyskyselyn mukaan tyttöjen tiedot ovat poikia paremmat, ja lukiolaisten tiedot peruskoulussa ja ammattioppilaitoksissa opiskelevia paremmat. Huomiota kiinnittää kondomin käytön vähäisyys ja usko siihen, ettei ensimmäisessä yhdynnässä voi tulla raskaaksi. Meidän on syytä panostaa ehkäisymenetelmien käytön lisäämiseen siten, että pystytään ehkäisemään sekä raskauden keskeytyksiä että sukupuolitauteja.


Hyviä keinoja ei kannata miettiä vain aikuisten kesken, vaan niitä on tarpeen yhä useammin kysyä nuorilta itseltään. Mielestäni oivan esimerkin saamme lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämistä valmistelleen työryhmän työstä. Lapsilta ja nuorilta kysyttiin heidän näkemyksiään keinoista kuritusväkivallan vähentämiseksi. Tulokseksi saatiin runsaasti hyviä ehdotuksia, jotka on sisällytetty kyseiseen toimintaohjelmaan (STM Julkaisuja 2010:7). Kyselyn saama myönteinen vastaanotto yllätti tekijät.

Onkin erittäin hyvä, että myös tässä seminaarissa käsitellään nuorten ajatuksia omasta seksuaaliterveydestään. Tämä on oikea suunta. Näin parannetaan nuorten mahdollisuuksia tulla kuulluksi ja vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin ratkaisuihin. Osallisuuden kokemukset puolestaan vaikuttavat monella tavoin nuorten elämänhallintaan sekä terveyteen ja hyvinvointiin. Ne vahvistavat kokemusta omasta merkityksellisyydestä, lisäävät voimavaroja ja kiinnittävät yhteisöön.

Säädöksiä

Nuorten seksuaaliterveyden edistäminen on osa laajempaa terveyden edistämistä kuten Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmassa todetaan. Terveyden edistäminen kuntien ja sairaanhoitopiirien tehtävänä selkiytyy ja asema vahvistuu uuden terveydenhuoltolain myötä. Kunnan on seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin sekä kunnan palveluissa toteutettuja terveyttä tukevia toimenpiteitä.

Kunnan on myös laadittava hyvinvointikertomus ja suunniteltava terveyden edistämistoimintaansa, nimettävä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutahot ja tehtävä laaja-alaista yhteistyötä. Lisäksi kuntien on järjestettävä alueensa asukkaille ehkäisyneuvontaa ja muita seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistäviä palveluja. Myös hallituksen esitys terveydenhuoltolaiksi on paraikaa eduskunnan käsiteltävänä. Sen on suunniteltu tulevan voimaan ensi vuoden toukokuun alusta.

Toinen merkittävä nuorten seksuaaliterveyden edistämistä tukeva säädös on viime vuonna voimaan tullut Asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. Tämä kuntia sitova asetus velvoittaa kehittämään koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon sisältyvää seksuaaliterveysneuvontaa ja järjestämään kouluterveydenhuollossa niin kutsuttuja laajoja terveystarkastuksia 1., 5. ja 8. luokalla. Laajoissa terveystarkastuksissa käsitellään aina myös vanhempien hyvinvointia sekä lapsen tai nuoren psykososiaalista hyvinvointia ja mielenterveyttä. Kuntien on järjestettävä nämä tarkastukset viimeistään vuoden 2011 alusta lähtien.

Tarkastusten tueksi THL laatii ohjeistuksen ensi vuoden aikana. Asetus velvoittaa myös nuorten erityisen tuen tarpeen tunnistamiseen ja tuen järjestämiseen. Erityistä tukea tarvitsevat varmasti nuoret, joille ongelmia kasautuu sekä toistuvasti abortin tehneet. Opiskeluterveydenhuollon on sisällettävä seksuaaliterveyttä edistäviä palveluja, ja niihin kuuluvat ainakin seksuaalisuutta ja parisuhdetta koskeva neuvonta, hedelmättömyyden ehkäisy, sukupuolitautien torjunta ja seksuaalisen väkivallan ehkäisy. Asetus päivitetään ja annetaan (uudelleen) ensi keväänä ennen terveydenhuoltolain voimaantuloa.

Toimintaohjelmasta

Nuorten seksuaaliterveys on keskeisellä sijalla edellä mainitussa Suomen ensimmäisessä kansallisessa Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmassa, joka julkaistiin v. 2007. Toimintaohjelman laatijana Suomi on ollut edelläkävijä moneen muuhun maahan verrattuna, esimerkiksi Ruotsissa vastaavan ohjelman laatiminen on vasta käynnistymässä. Toimintaohjelmalla on kestävät pohjoismaiseen ja länsieurooppalaiseen seksuaaliterveyden edistämisen perinteeseen liittyvät peruslinjaukset, jossa keskeisiä ovat asiallisen tiedon välitys eri keinoin ja kannustus vastuulliseen seksuaalikäyttäytymiseen mukaan lukien ehkäisyn käyttö.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma on vuosi sitten tehdyn väliarvioinnin ja käytännön kokemusten mukaan osoittautunut varsin hyödylliseksi: se on auttanut luomaan toimintarakenteita ja kehittämään toimintakäytäntöjä sairaanhoitopiireissä ja terveyskeskuksissa. Se on tukenut alan koulutuksen kehittämistä, mikä on erinomaista osaamisen vahvistamisen näkökulmasta.  Lisäksi toimintaohjelma on lisännyt seksuaaliterveyden edistämistyön painoarvoa ja näkyvyyttä sekä paikoin myös hyväksyttävyyttä.

Yksi tärkeimpiä kansallisia rakenteita on uuden Seksuaali- ja lisääntymisterveyden yksikön SELIn perustaminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen tämän vuoden alusta. Sen työskentely näyttää käynnistyneet vireästi, esimerkkeinä tämä seminaari, lukuisat verkostot ja upouusi jo varsin laajan levikin saavuttanut verkostokirje. Yksikön avulla kansallinen ohjaus ja kehittymistyö sekä kuntien tukeminen tehostuvat.

Yhteistyön tärkeys

Seksuaaliterveyden edistämisessä eri tahojen ja tasojen yhteistyö on välttämätöntä. Yhteistyön edistäminen on asetettu tämänkin seminaarin tavoitteeksi.  On ollut ilahduttavaa, että viime vuosina myös kansallisen tason yhteistyötä on pystytty lisäämään. Esimerkiksi Opetushallitus on sisällyttänyt nk. neuvola- ja kouluterveydenhuoltoasetuksen säännöksiä esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin.

Myös kansainvälinen yhteistyö seksuaaliterveyden edistämisessä on välttämätöntä. Seksitaudit ylittävät maiden rajat, ja internet-maailma uhkineen ja mahdollisuuksineen koskettaa myös nuorten seksuaaliterveyttä kaikkialla. Maailman terveysjärjestö WHO on perinteisesti ollut aktiivinen toimija seksuaaliterveyden alalla. Viime vuosina myös EU on lisännyt toimintaansa seksuaaliterveyskysymyksissä. Siitä esimerkkinä on komissiossa vireillä oleva nuorten seksuaalistrategian valmistelu.

Myönteinen uutinen on, että WHO:n Euroopan aluetoimiston ja Saksan liittovaltion terveyskasvatuskeskuksen yhteistyönä on valmistunut julkaisu Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa seksuaalikasvatuksen tueksi. Julkaisu on tarkoitettu poliittisille päättäjille sekä opetus- ja terveydenhuoltoalan viranomaisille ja asiantuntijoille. Sen tarkoituksena on tukea nuorten kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta ja auttaa näin kehittämään vastuullista ja ennakkoluulotonta suhtautumistapaa seksuaalisuuteen. Uskon, että näistä juuri suomennetuista suosituksista on teille paljon hyötyä tärkeässä työssänne.