Vanhemmuus on aina stressi, vaikka usein itse valittu ja syvästi tyydyttävä. Tutkimusten mukaan tämä stressi on tavanomaista suurempi monikulttuurisissa perheissä. Siihen on monia syitä: ennen maahanmuuttoa tai pakolaisuutta koettu väkivalta, irrottautuminen tutusta ympäristöstä ja ihmisistä, uuden kulttuurin vieraus sekä näkyvänä oleminen ja siihen usein liittyvä leimaaminen.

Muista kulttuureista tänne muuttaneilla puuttuu kulttuurissamme kasvaneille ominainen sisäinen tieto siitä, miten apua voi saada ja ketä voi lähestyä. Lisäksi vieraskulttuurisen aikuisen tarjoama apu voidaan kokea vääränlaiseksi, omiin arvoihin sopimattomaksi.

Ilman tukea jäänyt vanhempi elää jatkuvassa liian suurten vaatimusten stressissä

Liiallinen stressi kaventaa toimintamahdollisuuksia ja kääntää vanhemman helposti stressin aiheuttajaa vastaan. Stressin välitön aiheuttaja on lapsi loputtomine vaatimuksineen tai ilman tukea jäänyt puoliso. Se johtaa pahimmillaan lasten laiminlyöntiin tai muuhun kaltoinkohteluun – tai parisuhdeväkivaltaan.

Tutkijoiden mukaan kaltoinkohtelua esiintyy melko yleisesti kaikissa kulttuureissa ja sen on aina osaltaan yhteydessä puuttuvaan vanhemmuuden tukeen. Kun vanhempi ei koe mahdolliseksi selvitä, lapsi on vaarassa.

Vanhemmuutta ei ole tarkoitettu yksinäiseksi puuhaksi

Ihmisen lapsen kasvu vie niin kauan ja vaatii niin paljon resursseja, ettei yksi vanhempi voi selvitä siitä omillaan. Jokaisessa tunnetussa kulttuurissa kautta historian vanhemmuuden kuormaa on jaettu. Puoliso, oma äiti tai anoppi, siskot ja tädit, lapsen isot sisarukset – mitä enemmän tätä jakajien verkostoa on, sitä varmemmin lapsi saa eri tilanteisiin ja eri tarpeisiinsa kiinnostuneen aikuisen läsnäoloa ja kehityksen tukea.

Isät ovat aivan erityisiä: he ovat kykeneviä hoivaamaan aivan pientäkin vauvaa ja ovat loistavia leikittäjiä. Näyttää esim. siltä, että vauvatkin kääntyvät valikoiden isän puoleen halutessaan leikkikaveria ja äidin puoleen halutessaan lohtua tai turvaa.

Perinteet rajaavat isien osallisuutta pienen lapsen hoitoon monissa kulttuureissa. Tämä tekee muiden naisten osallistumisen lastenhoitoon erityisen tärkeäksi.

Nyky-Suomessa osa vanhempien tarvitsemasta tuesta järjestetään yhteiskunnallisesti, kun laajennettua perhettä ei yleensä ole tai merkitys on vähäinen. Siten sosiaali-, terveys ja opetustoimen palvelujärjestelmän täytyy ymmärtää vanhemmuuden tuen arvo.

Miten ammattilaisena voi tukea monikulttuurisia perheitä

Ammattilaisen on osattava antaa tukea tavalla, jonka vanhemmat voivat ottaa vastaan. Tutkimusten mukaan vanhemmat kokevat tukena (eli heidän stressitasonsa laskee) käytännön avun ja mahdollisuuden jakaa tunteitaan – mutta eivät neuvoja.

Erinomainen vanhemmuuden tuen väline on ammattilaisten tukema vertaisverkosto. Se sopii neuvolaan, perhekeskukseen ja kouluun.

Miten yhteiskunta voi tukea monikulttuurisia perheitä

Omalla kielellä saatu vahvistus omalle vanhemmuudelle on tehokkainta. Monikulttuuristen perheiden vanhemmuutta voidaan tukea varmistamalla eri kieliä puhuvien vähemmistöjen riittävä koulutus sosiaali- ja terveysaloille. Tähän tarvitaan poliittinen päätös harjoittaa positiivista diskriminaatiota.

Yksi keino vaikuttaa on vähemmistöehdokkaan äänestäminen kunta ja valtakunnallisissa vaaleissa.  Näin saamme monikulttuuristen vanhempien äänen paremmin kuuluviin.

Kirjoitus perustuu Pohjoismaisen lasten kaltoinkohtelun vastaisessa konferenssissa Bergenissä toukokuussa 2012 pidettyyn esitelmään.

7.8.2012
Jukka Mäkelä
Kehittämispäällikkö, lastenpsykiatri
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos