Luentolyhennelmä
Nuorten seksuaaliterveys – yhteinen asia -työseminaari 2.12.2010

terveystiedon opettaja Mira Poijärvi, Tikkurilan lukio
mira.poijarvi(at)jyu.fi

Vuoden 2003/2004 opetussuunnitelmauudistuksessa terveystieto tuli itsenäiseksi oppiaineeksi yläkouluun sekä reaaliaineeksi lukioon. Erityisesti yläkoulun runsas tuntimäärä luo erinomaiset mahdollisuudet seksuaaliopetuksen pitkäjänteiseen oppilaan kehitystason huomioon ottavaan ja tavoitteelliseen toteuttamiseen. Seksuaaliopetukseen voidaan realistisesti arvioida yläkoulussa käytettävän 4–6 tuntia per luokka-aste, mikä on resurssina parempi kuin koskaan aikaisemmin. Yläkoulun opetussuunnitelmaan on lisäksi kirjattu seksuaaliopetuksen oppimistavoitteet sekä hyvän osaamisen kriteerit. Juuri ilmestyneet standardit Euroopan seksuaalikasvatukselle asettavat myös selkeät opetuksen tiedolliset, taidolliset ja asenteisiin liittyvät vaatimukset opetuksen toteuttajalle.

Arvoja ja asenteita ei käsitellä

Vaikka seksuaaliopetuksen aikaresurssit ovat erinomaiset, opettajien valmiudet toteuttaa opetusta ovat varsin vaihtelevat. Terveystiedon opettajien uusien pätevyysvaatimusten mukainen tuore koulutus sisältää vain 3 op:n verran suoranaisesti seksuaalisuuta käsitteleviä opintoja, lähinnä kirjallisuutta. Näin ollen opettajalle muodostuu hyvä tietous seksitaudeista, ehkäisymenetelmistä, raskaudenkeskeytyksestä sekä lapsen ja nuoren seksuaalisuudesta kehityksestä ja sen tukemisesta.

Sen sijaan omien seksuaalisuuteen liittyvien arvojen, asenteiden, käsitysten ja mahdollisten kipupisteiden tiedostamista ja niiden vaikutuksia opetukseen ei käsitellä. Kuitenkin juuri näillä tekijöillä on merkittävä vaikutus mm. kykyyn kohdata ja käsitellä seksuaalisuuteen liittyviä ilmiöitä ja mm. oppilaiden tunnereaktioita myönteisessä sävyssä, turvata seksuaalioikeuksien toteutuminen opetustilanteessa ja koko työyhteisössä, olla hienovaraisesti ja avoimesti läsnä sekä kykyyn tehdä opetustilanteessa tietoisia ja perusteltuja ja eettisesti kestäviä kasvatuksellisia ja opetuksellisia ratkaisuja.

Hyvä seksuaalikasvattaja paneutuu opetukseen

Tiedusteltuani noin sadalta lukion opiskelijalta heidän näkemystään hyvästä seksuaalikasvattajasta, nousi opiskelijoiden vastauksissa esiin neljä päänäkemystä: opettajan laaja-alainen asiantuntijuus, kyky opettaa selkeästi, joka heijastaa myös opetukseen paneutumista, kyky sitoa teoriatieto ja nuoren arki yhteen sekä opettajan myötämielinen arvopohja, joista viimeksi mainittu korostui ylivertaisesti. Myötämieliseen arvopohjaan sisältyi opettajan taito luoda tunneille lämmin hyväksyvä, kannustava ja positiivista seksuaalisuutta tukeva ilmapiiri riippumatta opettajan omasta arvomaailmasta. Tähän yhdistyi myös opettajan kyky käsitellä seksuaalisuutta luonnollisesti, avoimesti ja soveliaan huumorin ja intiimiyden raja tiedostaen. Vaikka kyselyllä ei varsinaista tieteellistä arvoa olekaan, voidaan todeta opiskelijoiden näkemysten voimakkaasti puoltavan opettajan tiedostavan arvotyöskentelyn tärkeyttä.

Monia haasteita ja yhteistyön tarvetta

Muita keskeisiä seksuaalikasvatukseen liittyviä haasteita ovat varmasti heterogeeniseen ja erityisesti monikulttuuriseen oppilasainekseen sekä myös molempien sukupuolten opetukselliseen kohtaamiseen liittyvät haasteet. Haasteellista on myös tavoitteellisen ja tutkittuun tietoon perustuvan sekä didaktisesti monipuolisen tietoja, taitoja ja arvopohdintavalmiuksia kehittävän opetuksen toteuttaminen. Työn organisointiin liittyvä jatkuva haaste on moniammatillisen yhteistyön (terveydenhoitaja, kuraattori/psykologi, vanhemmat, ehkäisyneuvola ym.) toteuttaminen
ja yhteistyön juurruttaminen koulun toimintakulttuuriin ja rakenteisiin. Lisäksi oppimisen arvioinnin tiedostaminen, arvioinnin uudelleen kohdistaminen ja arviointimenetelmien kehittäminen voidaan nähdä tavoiteltavana haasteena. Arvioinnin on todettu ohjaavan oppijan oppimisstrategiaa sekä oppijan näkemyksiä tärkeinä pidetyistä asioista. Seksuaaliopetuksessa mielekästä olisikin pohtia arvioinnin laaja-alaisempaa kohdistamista (pääpaino pois seksitaudeista ja ehkäisymenetelmistä) ja huomion siirtämistä pohdintavalmiuksiin ja tiedostaviin prosesseihin.

Huolenpidon opettaminen

Seksuaalikasvattajana opettajan rooli voidaan nähdä laaja-alaisena ja koko työyhteisöön vaikuttavana. Opettaja on asiantuntijan ja opetuksen toteuttajan roolinsa lisäksi arvojen ja asenteiden välittäjä ja normittaja eikä vain luokkahuoneessa vaan koko yhteisössä. Hän voi omalla toiminnallaan välittää hyväksyvää ja oikeuksia puolustavaa ilmapiiriä, jossa sekä opiskelijoiden että työyhteisön jäsenten on mahdollista olla levollisesti läsnä. Luokissa on myös vääjäämättä seksuaalista väkivaltaa kohdanneita oppilaita, joiden oireilun ja hädän opettajan soisi havaitsevan ja kykenevän myös hienovaraisesti ottamaan asian esille. Seksuaalikasvatuksen tärkeimpinä tehtävinä varmasti onkin opettaa omasta itsestä ja kumppanista huolen pitäminen, antaa lupa seksuaalisuudesta iloitsemiseen sekä kannustaa ja vahvistaa jokaisen oppilaan kasvua ainutlaatuisena seksuaalisena olentona.

Lisää seksuaalisuutta käsitteleviä opintoja

Suomalaislapsilla ja etenkin -nuorilla on terveystieto-oppiaineen puitteissa tällä hetkellä mahdollisuus riittävään ja laadukkaaseen seksuaaliopetukseen. Jotta näin olisi tulevaisuudessakin ja Suomi kykenisi täyttämään Euroopan seksuaalikasvatukselle asetetut standardit, tulisi tuntiresurssien toteutua nykyisenlaisesti sekä lasten ja nuorten kanssa toimivien kasvatus- ja opetusalan ammattilaisten varsinaiseen koulutusohjelmaan lisätä seksuaalisuutta käsitteleviä opintoja. Täydennyskoulutus on tarpeellista, mutta se tavoittaa aina vain pienen osan alalla seksuaalikasvatustehtävissä toimivista.

Viitaukset

Bildjuschkin K, Ruuhilahti S.: Seksiä vaatteet päällä. Tammi, 2008.

Ramsden P.: Learning to Teach in Higher Education. London and New York: Routledge, 1992.

Seksuaalikasvatuksen standardit Europassa. Suuntaviivat poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhoitoalan viranomaisille ja asiantuntijoille 2010. Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimisto ja BZgA. THL.

Suvivuo P, Tossavainen K, Kontula O.: Contraceptive Use and non-Use Among Teenage Girls in a Sexually Motivated Situation. Sex Education 2009;9:355–69.

Tirri K.: Opettajan ammattietiikka. Porvoo: WSOY, 1999.
Vilkko H.: Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 2010