Lapsen liiallinen suojelu voi rajoittaa hänen osallisuuttaan

Lapsen terveyden suojelu ja kasvuympäristön turvallisuudesta huolehtiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä tehtäviä. Kuitenkin lapsen elinympäristö voi rajoittaa lasten toimintamahdollisuuksia ja osallisuutta sekä lasten mahdollisuuksia osallistua itseään koskevista asioista päättämiseen.

Turvallisuudesta huolehtiminen näkyy lasten kuljettamisessa, asumisessa, leikkipaikoissa, kouluissa ja harrastuksissa. Tuotetaanko turvattomuuden ja vaarojen uhkakuvilla pelon kulttuuria, joka rajoittaa lapsen kokemuksia ja oppimista, kysyi akatemiatutkija Hille Koskela Lapsuudentutkimuksen päivillä 2011. Uutisoinnilla voidaan uhkakuvien sijasta luoda myös turvallisuuden ja luottamuksen kulttuuria. Lasten ja lapsuuden suojelun teemat olivat monipuolisesti esillä torstaina Helsingissä keskustelutilaisuudessa, joka pohjautui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Lapsuudentutkimuksen seuran yhteistyössä julkaistuun raporttiin vuoden 2011 Lapsuudentutkimuksen päiviltä.

Osaammeko suojella lapsia turvattomuudelta, laiminlyönniltä ja pahoinpitelyltä – sekä liian vahvoilta sosiaalisilta paineilta, kysyi tutkimusprofessori Marjatta Bardy. Osaammeko ottaa lapset mukaan yhteisöjen rakentamiseen? Uskallammeko antaa heille valtaa ja vastuuta? Lapsuuden ”sadan vuoden projekti” rakennettiin teollisuusyhteiskuntaan. Kun yhteiskunta muuttuu, muuttuu myös lapsuuden politiikka, tapa sovittaan lasten ja yhteiskunnan tarpeet yhteen. Ilmastokriisi ja luonnonvarojen ylikulutus ovat Bardyn mukaan suurimpia uhkia lasten ja nuorten hyvinvoinnille, terveydelle ja arvokkaalle elämälle. Haasteena on siirtyminen ”kestävän kehityksen” yhteiskuntaan, joka kykenee suojelemaan lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia. Perinteisen lasten suojelun rinnalle avautuu aivan uusia näkökulmia.

Lasten terveyden, kasvatuksen ja hoidon ammattilaiset arvioivat vanhempien ohella lasten terveyttä, osaamista, kykyjä ja kehitystasoa. Sopivia tukitoimia suunnitellaan elämän eri nivelvaiheisiin kuten päiväkodista kouluun siirtymiseen. Välineet ja menetelmät arvioida lasta ovat aikuisten kehittämiä, paikallisia tai ylikansallisia. Mikä on paikallisten menetelmien laatu ja tutkimuksellinen perusta, ja ovatko ylikansalliset menetelmät paikallisesti toimivia, pohti yliopistotutkija Maarit Alasuutari. Arvioidaanko uusia menetelmiä kriittisesti? Tiukka lapsen elämän normitus tuottaa poikkeamia.

Keskustelutilaisuudessa pohdittiin, onko aina lapsen etu, että hänen tarpeensa, vahvuutensa ja heikkoutensa tunnistetaan. Voiko tästä seurata leimaaminen ja määritysten kulkeminen lapsen mukana päiväkodista kouluun ja luokalta toiselle, ja onko tällä yhteyttä syrjäytymisen riskiin. Tarja Heino kysyi, kasvattaako lisääntynyt arviointi lastensuojelun asiakasmääriä, ja saavatko kaikki suojelua tarvitsevat lapset riittävää apua.

Tilaisuudessa muistutettiin, että lapsista huolehtivat instituutiot ovat aikuisten työpaikkoja. Niissä on ollut lapsille vähän tilaa osallistua omien arkiyhteisöjensä rakentamiseen. Dosentti Liisa Karlsson pohti, miksi sinänsä helpot tavat kuunnella lapsen omaa ääntä ja kokemusta ovat tulleet niin hitaasti käyttöön päivähoidossa, koulussa ja kotonakin. Pysähdy, kuuntele, katso, anna tilaa ja arvosta sekä asetu vastavuoroiseen suhteeseen lapsen kanssa.

Tohtorikoulutettava Harry Lunabba pohti, kuinka hyvät mahdollisuudet pojilla on olla poikia yläkoulussa. Voisiko murrosikäisten poikien vastahakoinen suhtautuminen kouluun johtua heikosta osallisuudesta. Sama vastahakoisuus näkyy myös suhtautumisessa koulun oppilashuoltoon. Vaikka kaikki pojat eivät ilmaise vastahakoisuutta, on syytä kysyä, miten koulu kykenee kohtamaan lapsia erilaisina toimijoina.

Lähde:

Emma Aalto ym., Suojeltu lapsuus? Raportti Lapsuudentutkimuksen päiviltä 2011. THL, Raportteja 51/2011

Lisätietoja:

Tarja Heino
erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL
puh. 0400 606 248
etunimi.sukunimi@thl.fi

Maarit Alasuutari
yliopistotutkija
Tampereen yliopisto
Lapsuudentutkimuksen seuran pj.
puh. 040 190 9711
etunimi.sukunimi@uta.fi