Terveysvaikutusten arviointi

Terveysvaikutusten arviointi (TVA) on menetelmä, jonka avulla selvitetään jonkin toimenpiteen, päätöksen tai tilanteen aiheuttamia terveyden muutoksia. Usein tarkastellaan jonkin nimenomaisen ympäristöaltisteen, kuten ilmansaasteiden muutoksia ja näiden muutosten terveysvaikutuksia, mutta vaikutukset voivat välittyä muutenkin, esimerkiksi nuorisopolitiikan tapauksessa. Terveysvaikutusten arviointi voidaan ajatella osaksi ihmisvaikutusten arviointia (IVA), johon kuuluu myös sosiaalisten vaikutusten arviointi (SOVA). Toisaalta YVA-lainsäädännössä terveysvaikutusten arviointi on osa ympäristövaikutusten arviointia.

Terveysvaikutusten arvioinnin tavoite

Terveysvaikutusten arvioinnin tavoite on tuottaa hyödyllistä tietoa päätöksentekoa varten. Tieto parantaa päätöksiä eli johtaa terveydentilan paranemiseen väestössä ja estää ympäristön aiheuttamia terveyshaittoja, jos tieto on käyttökelpoista, sovellettavissa ja hyväksyttävää. Sen on oltava päätösvaihtoehtojen kannalta erottelevaa eli tuettava jotakin vaihtoehtoa enemmän kuin jotakin toista; tämä on mahdollista vain, jos asiatiedon lisäksi arvioinnissa on mukana yhteiskunnan kannalta tärkeitä arvoja eli kannanottoja siihen, mikä tulevaisuus on parempi kuin jokin toinen.

THL:n Ympäristöterveyden osastolla tehdään erityisesti avoimia arviointeja, jotka vastaavat seuraavaan kysymykseen: Kuinka voidaan yhdistää tieteellistä tietoa ja arvoarvostelmia yhteiskunnallisten päätösten tueksi tilanteessa, jossa avoin osallistuminen on sallittu?

Tämän yleisen menetelmäkysymyksen avulla kussakin arvioinnissa kysytään tietenkin joitakin erityisiä, juuri siihen aiheeseen ja päätökseen liittyviä kysymyksiä, joihin vastataan avoimen arvioinnin menetelmän mukaisesti.

Terveysvaikutusten arvioinnin rakennuspalikat

Terveysvaikutusten arvioinnissa on useita olennaisia osia, menetelmiä tai toimintamalleja, joista tässä esitetään joitakin tärkeimpiä yleiskuvan antamiseksi.

Arvioinnilla on oltava käytännöllinen tavoite eli jokin nimenomainen päätöstilanne tai kysymys, johon etsitään vastausta. Jos tavoitetta ei ole selkeästi määritelty, ei ole mahdollista työn kuluessa tai jälkeenpäin arvioida miten työtä olisi pitänyt suunnata tai oliko se onnistunutta.

Arvioinnin perustana on tieteellinen tieto. Se tarkoittaa yksinkertaisesti tietoa, jonka perusteet (viime kädessä havainnot) ovat julkisesti nähtävillä ja kriittisesti ja avoimesti arvioitavissa. Tieteellisen tiedon tuottajien ei siis tarvitse olla ammattitutkijoita. Arvioinnin olennainen työ on käydä läpi erilaista tietoa ja kriittisesti keskustella siitä, mitä siitä on opittavissa tähän nimenomaiseen, tarkastelun kohteena olevaan aiheeseen.

Tieto yksin ei riitä, vaan arvioinnissa on myös kuvattava yhteiskunnan ja erityisesti osallistujien arvot eli arvoarvostelmat siitä, mitkä asiat ovat toivottavia ja tavoiteltavia ja mitkä eivät. Arvoarvostelmat ikään kuin herättävät arvioinnin henkiin ja antavat sille voiman erotella suositeltavia toimia muista.

Osallistuminen ja kriittinen keskustelu on tärkeää arvioinnissa paitsi tiedon laadunvarmistuksen takia myös siksi, että arvot muodostuvat yhteisössä ja elävät keskustelun ja ymmärryksen lisääntymisen myötä. Arviointia ei tehdä umpiossa ja pullauteta sieltä päättäjän pöydälle. Arvioinnin tekemisen pitää johtaa osallistujien, päättäjien, arvioijien ja yleensäkin yhteiskunnan jäsenten viisastumiseen ja jaetun ymmärryksen lisääntymiseen. Tämä on osallistumisen kolmas tärkeä syy.

Terveysvaikutusten arvioinnit puhtaimmillaan ovat tarinoita siitä, miten tietyt päätösvaihtoehdot johtavat erilaisten päästöjen ja muiden vaiheiden kautta toivottuihin tai epätoivottuihin terveysvaikutuksiin. Arvioinnit ovat siis luonteeltaan sellaisia, että ne sisältävät syy-seuraussuhteiden kuvauksia olennaisena osanaan. Yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista arvioinneissa onkin se, ovatko ajatellut syy-seuraussuhteet todellisia ja jos niin kuinka vahvoja.

Monet arvioinnit sisältävät paljon yksityiskohtia, jotka kytkeytyvät toisiinsa monimutkaisen syyverkon kautta. Tällaisen hallitseminen ei onnistu ihmiseltä luonnostaan, vaan tueksi tarvitaan matemaattista mallitusta, jonka avulla voidaan kuvata johdonmukaisena kokonaisuutena ja sen eri osien suhteita tarkastella järjestelmällisesti.

Keskustelut, mallitus ja arviointikuvauksen rakentaminen ovat tarpeellisia välivaiheita varsinaisen päämäärän eli päätelmien ja suositusten tekemiseksi. Päätelmät perustuvat kaikkeen edellä mainittuun, ja niiden tekeminen on varsin suoraviivaista, jos tiedot ja arvot vain on johdonmukaisesti kuvattu; voisi jopa sanoa, että arvioinnit pyrkivät kohti päätelmiä, jotka riippuvat arvioinnin sisällöstä ja rakenteesta; jos ne ovat totuudenmukaisia, arviointi pyrkii kohti hyviä päätelmiä eli sellaisia, jotka todella johtavat haluttuihin lopputuloksiin.