Muistihäiriöt

Iäkkäiden muistisairaudet ovat keskeinen kansanterveydellinen haaste.

Neuvonnassa annetaan yleistä tietoa

• muistin huoltamisesta 
• muistihäiriöiden ehkäisystä
• muistioireista
• muistioireiden tutkimisesta ja hoitomahdollisuuksista.

Oleellista on tunnistaa alkavat muistipulmat ja ohjata tarvittaessa tarkempiin tutkimuksiin oikean diagnoosin saamiseksi, sillä osa dementiaa aiheuttavista sairauksista on parannettavissa ja useimmissa tapauksissa sairauden oireet ovat lievitettävissä (Finne-Soveri 2008).

Paikkakunnasta riippuen muistineuvonnasta vastaavia tahoja ovat kunta, keskussairaala tai järjestö.

Muistihäiriöiden ennaltaehkäisy

Muistihäiriöiden ehkäisyssä hyviä keinoja ovat

• aivojen käyttäminen (esim. kouluttautuminen, ristisanatehtävät)
• virkistävät harrastukset
• toimivan sosiaalisen verkoston ylläpito
• monipuolinen ja terveellinen ravinto (kalorien rajoittaminen, kasvikset, kalarasvat)
• liikunta
• alkoholin liikakäytön välttäminen.

Muistihäiriöiden riskitekijät

Dementoivien sairauksien riskitekijöitä ovat

• korkea ikä
• diabetes
• kohonnut verenpaine
• korkea kolesterolitaso
• aiemmat aivovammat
• vakava masennus
• raju alkoholin käyttö.

Dementian varhaisten merkkien tunnistaminen

Dementiaan johtavien sairauksien varhainen vaihe ilmenee yleensä muistamisen ongelmina (uusien asioiden mieleen painaminen vaikeutuu) ja nopeana unohtamisena.

Varhaisvaihe on todettavissa CERAD-testin osatestillä. Testissä opitaan sanalista, ja viiden minuutin kuluttua siitä tapahtuu ns. viivästetty sanojen mieleen palauttaminen. Seulonnan tulos ei anna diagnoosia vaan kertoo sen, kenen muistivaikeuksien taustaa on tarvetta selvittää tarkemmin.

Lue lisää: CERAD-testi TOIMIA-verkoston sivuilla

Muistisairaan ihmisen itsemääräämisoikeus

Neuvontapisteeseen kannattaa koota myös juridista tietoa avun tarpeessa olevan muistisairaan ihmisen itsemääräämisoikeudesta ja tilanteeseen puuttumisesta. Muistisairaus ei automaattisesti poista itsemääräämisoikeutta. Muistisairauden alkuvaiheessa ihminen kykenee vielä huolehtimaan omista asioistaan ja tekemään omia asioitaan koskevia päätöksiä. Sairauden edetessä kuitenkin kyky tehdä oman hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta tarkoituksenmukaisia päätöksiä heikkenee, ja kyky menetetään lopulta kokonaan.

Mikäli muistisairas ihminen on selkeästi avun tarpeessa mutta itse kieltäytyy avun vastaanottamisesta, voidaan tilanteeseen puuttua esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisesti kotona yksin asuvan huollon tarpeen selvittämiseksi (sosiaalihuoltolaki 41. §) ja/tai tekemällä holhoustoimilain mukainen ilmoitus maistraatille edunvalvonnan tarpeessa olevasta ihmisestä (HolTL 91. §). (Pajukoski 2010.)

Vajaakykyisyyttä voidaan ennakoida oikeudellisesti esimerkiksi hoitotahdon, valtuutuksen ja edunvalvontavaltuuksien avulla (Pajukoski 2010).

Lähteet:

Finne-Soveri H. (2008) Muistisairauden diagnosoiminen ja hoidon seurannan järjestäminen tärkeää. Teoksessa S. Sormunen & P. Topo (toim.): Laadukkaat dementiapalvelut. Opas kunnille. Oppaita 72. Stakes.

Pajukoski M. (toim.) (2010) Pääseekö asiakas oikeuksiinsa? Sosiaali- ja terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät. Raportti III. Raportti 19/2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.