Kaatumiset

Suurin osa iäkkäille sattuvista tapaturmista on kaatumisia, liukastumisia tai putoamisia. Yli 75-vuotiailla 80 prosenttia kaatumisista johtaa lääkärissä käyntiin tai sairaalahoitoon.

Valtaosa iäkkäiden lonkkamurtumista syntyy kaatumisen seurauksena; kolmannes ei kuntoudu murtumasta niin, että voisi asua itsenäisesti omassa kodissa. Kaatumisen vammoista toipuminen riippuu avun saannin nopeudesta.

Kaatumisten vaaratekijöiden tunnistaminen ja ehkäisy

Koti- ja neuvontapalvelujen henkilöstön tulisi keskustella iäkkään kanssa kaatumisista jokaisella tapaamisella. On tärkeää ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin kaatumisten ehkäisemiseksi, jos iäkkään kaatumisalttius on suurentunut.

Ensimmäinenkin kaatuminen tulisi ehkäistä, koska aiemmat kaatumiset ovat vahvimpia uusien kaatumisten ennustajia. Kaatumisen seurauksena on myös yleistä, että kaatumisen pelko lisääntyy.

Iäkkäiden kaatumisten vaaratekijät:

• aikaisempi kaatuminen
• heikentynyt tasapainokyky ja reisilihasten lihasvoima
• kävelyn ja liikkumisen vaikeudet
• kaatumisen pelko
• lääkitys; erityisesti monilääkitys, mieliala-, uni- ja nukahtamislääkkeet, psyykenlääkkeet
• heikentynyt näkö ja/tai kuulo
• erilaiset sairaudet
• huono ravitsemus ja vähäinen nesteiden saanti
• virtsainkontinenssi
• yli 80 vuoden ikä
• alkoholin käyttö: joko runsas käyttö tai lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutus
• ympäristöön liittyvät vaaratekijät, esimerkiksi liukas alusta, huonot jalkineet, puutteelliset apuvälineet.

Suurimpaan osaan vaaratekijöistä voidaan vaikuttaa tehokkaasti ja alentaa siten merkittävästi kaatumisalttiutta. Merkittävä osa kaatumisten vaaratekijöistä liittyy henkilön terveyteen sekä toiminta- ja liikkumiskykyyn.

Hyvä ravitsemus mielletään harvoin merkittäväksi osatekijäksi kaatumisten ehkäisyssä. Päivittäisen liikunnan ja monipuolisen ruokavalion merkityksestä kertominen on kuitenkin keskeisiä teemoja iäkkään neuvonnassa sekä kaatumisten ehkäisemiseksi että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Toimenpiteet kaatumisten ehkäisemiseksi:

• säännöllinen tasapainokykyä ja alaraajojen lihasvoimaa ylläpitävä liikuntaharjoittelu
• kaatumisen pelon syiden selvitys ja poisto
• lääkkeiden säännöllinen tarkistus
• kuulon ja näön säännöllinen tarkastus sekä silmälasien huolto
• sairauksien hyvä hoitotasapaino
• hyvän ravitsemuksen ja riittävän nesteiden saannin varmistaminen
• virtsainkontinenssin hoito
• kohtuullinen alkoholin käyttö sekä lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksista kertominen
• tarvittavien ja sopivien liikkumisen apuvälineiden hankinta ja huolto
• ympäristön vaaratekijöiden poistaminen.

Kaatumisten vaaratekijöiden kartoittaminen

Kaatumisten vaaratekijöitä voidaan kartoittaa yksinkertaisesti kysymällä: "Oletteko kaatunut viimeisen vuoden aikana?" Jos iäkäs henkilö vastaa tähän kysymykseen myöntävästi, hänellä on suurentunut kaatumisalttius. Tällöin hänelle tehdään tarkempi kaatumisten vaaratekijöiden kartoitus.

Kartoituksessa on suositeltavaa käyttää luotettavia arviointimenetelmiä, esimerkiksi IKINÄ-oppaan materiaalia. Oppaan sisältämä ”Lyhyt fyysisen suorituskyvyn testistö” voidaan helposti toteuttaa iäkkään kotona, ja se antaa nopeasti yleiskuvan liikkumiskyvystä. Tarvittaessa arvioinnissa konsultoidaan kaatumisasioihin perehtynyttä terveydenhuollon henkilöstöä, kuten kaatumis- tai murtumahoitajaa, fysio- tai toimintaterapeuttia.

IKINÄ-opas – Iäkkäiden kaatumisten ehkäisy

Opasta voi käyttää kaatumisvaaran arviointiin ja toimenpiteiden suunnitteluun ja seurantaan. IKINÄ-materiaalit ovat saatavissa verkosta maksutta. Piste tapaturmille! -verkkopalvelusta löytyvät myös järjestettävät koulutukset sekä yhteystiedot, josta koulutusta voi tiedustella.

Piste tapaturmille! -verkkopalvelun Iäkkäät-osio

Kaatumisten ehkäisyn toimenpidesuunnitelma

Vaaratekijöiden kartoituksen perusteella tehdään yksilöllinen suunnitelma kaatumisten ehkäisemiseksi. Suunnitelma tulee tehdä yhdessä kotipalveluhenkilöstön kanssa, koska he tuntevat henkilön tilanteen, voimavarat ja toimintaympäristön. Suunnitelma sisältää toimenpiteet, vastuunjaon toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä seurantasuunnitelman. Kirjaaminen on tärkeää, jotta saadaan selville tehtyjen toimenpiteiden vaikutus.

Kaatumisten ehkäisyssä iäkkään omien voimavarojen käyttäminen toimii paremmin kuin kaatumisvaaralla ja tapaturmilla pelottelu. Neuvontapalveluissa voidaan yhdessä iäkkään kanssa keskustella sopivista keinoista, joita hän voi toteuttaa kaatumisten ja tapaturmien ehkäisemiseksi.

Kaatumisten ehkäisyn toteutus ja seuranta

Kaatumisten ehkäisemisessä kannattaa ottaa käyttöön ensin vain yksi toimenpide tai muutamia. Liian moni uusi asia tai muutos ympäristössä voi hämmentää iäkästä ja jopa lisätä kaatumisvaaraa. Tämä on erityisesti huomioitava henkilöillä, joilla on muistiongelmia. Kaatumisten ehkäistytoimet aloitetaan keskeisimmistä ja eniten vaaraa lisäävistä tekijöistä.

Ehkäisytoimien toteutumista seurataan säännöllisesti ja edetään suunnitelman mukaan iäkkään henkilön voimavarat huomioiden. Iäkkään henkilön kaatumisvaara voi muuttua hyvinkin nopeasti esimerkiksi äkillisen sairauden vuoksi. Myös muutokset asumisen muodossa tai olosuhteissa voivat vaikuttaa kaatumisvaaraan. Kaatumisten ehkäisyn toimenpidesuunnitelmaa pitää muokata aina tarvittaessa.

Kaatumisen pelko

Kaatumisen pelko voi syntyä iäkkäälle ilman, että hän on kaatunut aiemmin. Kaatumispelon määrää voidaan mitata siihen kehitetyillä mittareilla (ABC-asteikko tai FES-I). Kaatumisen pelkoa voidaan vähentää keskustelemalla asiasta ja ohjaamalla henkilö tasapainoa ja lihaskuntoa parantavaan liikuntaharjoitteluun. Fysioterapeutilta saa ohjeita kotiharjoitteluun ja tarvittavien apuvälineiden hankintaan.

Kävelysauvat ja liukuesteet kengissä turvaavat ulkona liikkumista. Iäkkään kanssa voidaan myös sopia ulkoliikunnan korvaamisesta liukkailla keleillä päivittäisellä porraskävelyllä tai kotijumpalla.

Iäkkään läheisillä on tärkeä merkitys kaatumisten ehkäisyssä, turvallisen kotiympäristön ylläpitämisessä ja avun antamisessa, esimerkiksi ostosten tekoon tai lääkärissä käyntiin.

Kirjoittaja: Kehittämispäällikkö Satu Pajala, THL