Tavoitteellinen ja motivoiva neuvonta

Tavoitteellinen neuvonta

Tavoitteellisen neuvonnan tukena voi käyttää seuraavaa runkoa:

1. Nykytilan kartoitus

• Miten elän nyt?
• Mikä on minulle tärkeää?
• Mistä saan iloa ja voimia?
• Mitä haluan jatkossa elämältäni?

2. Tavoitteiden asettaminen

• Vastaako nykytila sitä mitä haluan?
• Mitä muuttaisin, jotta pääsisin lähemmäksi sitä mitä haluan?

3. Suunnitelmat

• Mitä teen ensin?
• Mitä seuraavaksi?

4. Seuranta ja arviointi

• Miten hyvin olen onnistunut?
• Pitäisikö jotain tehdä toisin?
• Miten haluan jatkaa?

(Absetz 2010)

Motivoiva, voimavaralähtöinen neuvonta

Iäkäs ihminen ei välttämättä ole heti valmis muuttamaan terveyskäyttäytymistään ammattilaisen kehotuksesta. Aina ei ole motivaatiota tehdä kerralla kokonaismuutosta tottumuksissa vaan on parempi aloittaa yksinkertaisista muutoksista. (Haber 2001.) Muutos saattaa myös tapahtua asteittain eri vaiheiden kautta.

Muutosprosessi voidaan jakaa seuraaviin kuuteen vaiheeseen:

1. Esiharkintavaiheessa henkilöllä ei ole aikomusta aloittaa muutosta lähitulevaisuudessa (yleensä 6 kk:ssa). Tässä vaiheessa henkilö ei tiedä lainkaan tai hänen tietonsa ovat riittämättömät esimerkiksi tupakoinnin tai vähäisen liikkumisen seurauksista. Hän on saattanut yrittää muutosta lukuisia kertoja mutta menettänyt uskon muutoskykyynsä.
2. Harkintavaiheessa ihmisellä on aikomus tehdä muutos seuraavan kuuden kuukauden sisällä. Hän on tietoinen muutoksen eduista mutta myös haitoista, mikä aiheuttaa epävarmuutta.
3. Valmisteluvaiheessa henkilö aikoo aloittaa muutoksen kuukauden sisällä. Hänellä on toimintasuunnitelma, kuten esimerkiksi käynti hyvinvointia ja terveyttä edistävän neuvojan luona.
4. Toimintavaiheessa henkilö on tehnyt selkeästi muutoksia elämäntyylissään kuuden viime kuukauden aikana.
5. Ylläpitovaiheessa henkilö näkee vaivaa ehkäistäkseen paluuta vanhoihin tottumuksiin.
6. Päätösvaiheessa henkilöllä ei ole enää kiusausta palata riskitottumuksiin, ja hänellä on 100-prosenttinen luottamus omiin kykyihinsä pysyä uusissa tottumuksissa. (Prochaska ym. 1997.)

Neuvonta ja ohjaus saavat eri vaiheissa erilaisia painotuksia. Esiharkinta- ja harkintavaiheessa olevan iäkkään neuvonnassa keskitytään motivaation herättämiseen ja pohditaan erilaisia vaihtoehtoja. Muutosta koskevien ristiriitaisten tunteiden läpikäymisestä on apua. Iäkästä pyydetään tarkastelemaan muutoksen puolesta ja sitä vastaan olevia tekijöitä sekä nykyisten elämäntapojen suhdetta hyvinvoinnin ja terveyden tavoitteisiin. Pyrkimyksenä on selvittää hienovaraisesti ihmisen tietojen, uskomusten ja käyttäytymisen välisiä mahdollisia ristiriitoja. Ohjaaja ei tarjoa valmiita ehdotuksia vaan tukee iäkästä löytämään oman ratkaisunsa tilanteeseen.

Aikaisintaan valmistautumisvaiheessa henkilö on valmis vastaanottamaan hyvinvointia ja terveyttä edistäviä ohjeita. Neuvonnan painopiste siirtyy muutoksen tukemiseen. (Matilainen 2008; Salmela ym. 2007.)

Tuloksellisen neuvonnan strategioita

Tulokselliset neuvontastrategiat esimerkiksi liikunnan lisäämiseksi sisältävät seuraavia tekijöitä:

• iäkkään elämäntilanteen ymmärtäminen ja sen osoittaminen
• tiedon lisääminen liikunnan hyödyistä henkilön näkökulmasta
• tietoisuuden lisääminen vähäisen liikkumisen vaikutuksista
• tietoisuuden lisääminen liikuntamahdollisuuksista
• kannustimien löytäminen, motivaatiotekijöiden etsiminen henkilön omasta elämäntilanteesta
• ongelmanratkaisun esteiden tunnistaminen
• ristiriitojen tunnistaminen ja ratkaiseminen
• eroavuuksien tunnistaminen käyttäytymisen ja tavoitteiden välillä (kognitiivinen dissonanssi)
• yksilön tukeminen uskomaan omiin kykyihinsä suoriutua liikunnasta
• yksityiskohtainen, mitattava, saavutettavissa oleva, realistinen ja aikaan sidottu tavoitteiden asettelu ja seuranta
• sosiaalisen tuen mukaan ottaminen
• liikuntaan kannustaminen
• turvallisista liikuntatavoista keskustelu. (mukaillen Kolt ym. 2006.)

Refleksiiviset kysymykset

Iäkkään ihmisen ja ammattilaisen vuoropuhelua voidaan edistää refleksiivisillä kysymyksillä. Niiden avulla on mahdollista tukea iäkkään ongelmanratkaisukykyä ja osallistumista. Refleksiiviset kysymykset alkavat yleensä esimerkiksi sanoilla mikä, miten, miltä, milloin, joihin ei voi vastata kyllä tai ei. Miksi-sanalla alkavia kysymyksiä kannattaa kuitenkin välttää, sillä ne saattavat aiheuttaa puolustusreaktion. (Salmela ym. 2007.) Seuraavassa taulukossa on esimerkkejä refleksiivisistä kysymyksistä.

Taulukko 1. Refleksiivisiä kysymyksiä (Tomm 1993; Salmela ym. 2007)

Lähteet:

Absetz P. (2010) Mistä motivaatio käyttäytymisen muutokseen? Luento kansanterveyspäivillä 2010.

Absetz P. (2010) Miten ohjaan ja motivoin potilaan elintapamuutokseen? Terveydenhoitaja 1, 8–12.

Haber D. (2001) Promoting Readiness to Change Behavior Through Health Assessments 1997; 23(1&2), 152–158.

Heinonen H. (2011) Ikääntyneiden laaja-alainen toimintakyvyn edistäminen perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja kolmannen sektorin yhteistyönä. Luento kansanterveyspäivillä 2011.

Kolt G. S. ym. (2006) An overview and process evaluation of TeleWalk: a telephone-based counseling intervention to encourage walking in older adults. Health Promotion International, Vol. 21 No. 3. Kuopio 2009. Kuopion yliopiston julkaisuja d. lääketiede 456. Kuopio university publications d. medical sciences 456. Väitöskirja.

Matilainen I. (2008) Voimavaraistava ohjaus ikäihmisen terveyden ja toimintakyvyn edistäjänä. Terveydenhoitaja 4–5, 36–39.

Prochaska J. O. & Velicer W. F. (1997) The Transtheoretical Model of Health Behavior Change. American Journal of Health Promotion 12(1), 38–48.

Salmela S. & Matilainen I. (2007) Neuvontakeskustelu. Teoksessa T.-M. Lyyra, A. Pikkarainen & P. Tiikkainen (toim.): Vanheneminen ja terveys. Edita.

Tomm K. (1993) Interventiivinen haastattelu. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.