Yhteydenotto iäkkääseen henkilöön

Ensimmäinen yhteydenotto on yleensä iäkkäälle lähetetty kirje tai soitto. Kotikäynnistä tiedotetaan hyvissä ajoin, vähintään muutamia viikkoja ennen käyntien aloittamista. Kannattaa tarkoin miettiä, miten kertoa kotikäynnistä selkeästi ja kiinnostavasti. Kirjeen muotoilussa tai puhelinkeskustelun suunnittelussa voi hyvin käyttää apuna ja asiantuntijana jotakuta iäkästä itseään.

Monia iäkkäitä saattaa arveluttaa esimerkiksi se, että kotikäynnin aikana kerrotaan tehtävän erilaisia muisti- ja toimintakykytestejä. Pelkona saattaa olla, että kotona asuminen vaarantuu testitulosten takia.

Kotikäynnistä kieltäytyminen

Mikäli kutsun saanut henkilö ei vastaa ensimmäiseen yhteydenottoon, yritetään henkilöä tavoittaa uudelleen. Kuntien kokemukset ovat osoittaneet, että erityisesti nuorempiin ikäluokkiin kuuluvia (70–75 v.) ei tavoitetakaan yhtä helposti kuin iäkkäämpiä. Kotikäynnistä kieltäytyneiden määrä vaihtelee kunnittain.

Kuntaliiton kokeiluhankkeessa (Häkkinen & Holma 2004) kato oli alle 30 % kutsutuista (sekä kieltäytyneet että ei-tavoitetut). Toisessa Kuntaliiton selvityksessä (Holma & Vilppola 2007), jossa vastanneita kuntia oli 148, kotikäynnistä kieltäytyneiden määrä vaihteli yhdestä useampaan kymmeneen kieltäytyjään kunnittain. Kolmessakymmenessä kunnassa kaikki vastaanottivat kotikäynnin.

Tiedusteltaessa kieltäytymisen syitä on saatu useimmiten vastaukseksi, että henkilö ei kokenut tarvitsevansa kyseistä palvelua – vielä. On kuitenkin arvioitu, että kieltäytyjien joukossa saattaisi olla henkilöitä, jotka itse asiassa tarvitsisivat kipeästi hyvinvointia edistävän kotikäynnin. Haasteena onkin, millä tavoin hyvinvointia edistävää kotikäyntiä markkinoidaan ja tarjotaan iäkkäille kuntalaisille.

Esimerkki käynnistä kieltäytyneistä Seinäjoella
Seinäjoen Ikäkeskuksesta on tehty hyvinvointia edistäviä kotikäyntejä vuodesta 2004 lähtien. Tiettyyn ikäryhmään kuuluvalle henkilölle lähetetään kirje, jossa kerrotaan käynnin sisällöstä ja tarjotaan mahdollisuutta kotikäyntiin. Asiakasta pyydetään ottamaan yhteyttä käynnin sopimiseksi, mutta kuitenkin vain pieni osa ottaa itse yhteyttä. Tästä syystä jokaiselle henkilölle soitetaan ja tarjotaan käyntiä. Kuitenkaan kaikkia ei aina tavoiteta useista yrityksistä huolimatta. Jotkut myös sanovat palaavansa myöhemmin asiaan, kuitenkaan koskaan palaamatta. Vuoden loputtua laitetaan kaikille niille, joita ei ole tavoitettu tai jotka ovat luvanneet itse ottaa yhteyttä, muistutuskirje, jossa pyydetään ottamaan yhteyttä kotikäynnin sopimiseksi. 

Vuoden 2010 syksyllä Ikäkeskuksessa oli työharjoittelija, joka otti asiakseen aktiivisesti tavoittaa henkilöitä, jotka olivat luvanneet myöhemmin palata asiaan ja joita ei aiemmin ollut tavoitettu. Hän saikin noin kymmenen henkilön kanssa sovittua kotikäynnin. Nämä käynnit olivatkin todella tarpeellisia. Näillä käynneillä tavoitettiin mm. monisairaita, parisuhdeongelmista kärsiviä, alkoholiongelmaisia ja henkilöitä, joilla fyysinen toimintakyky oli selvästi alentunut. Tavoitettiin myös henkilöitä, joilla muisti oli selkeästi heikentynyt, mieliala oli alavireinen ja oli jo selkeää masennusta.

Useasti pohditaan, keitä ovat nämä henkilöt, jotka kieltäytyvät käynnistä. Olisivatko he juuri niitä, jotka tarvitsisivat tämän käynnin? Tämä osoittaa, kuinka tärkeää on aktiivisesti pyrkiä sopimaan kotikäyntiä eikä vain odottaa, että asiakkaat itse ottaisivat yhteyttä.

Lisätietoja: palveluohjaaja Sirpa Paukku, etunimi.sukunimi(at)seinajoki.fi

Lähteet:

Holma T. & Vilppola A. (2007) Selvitys vanhusten ehkäisevien kotikäyntien toteutuksesta kunnissa.

Häkkinen H. & Holma T. (2004) Ehkäisevä kotikäynti – tuki vanhuksen kotona selviytymiselle. Valtakunnallisen kehittämishankkeen tulokset ja kokemukset. Helsinki: Suomen Kuntaliitto.