Keskustelu ja haastattelu kotikäynnin osana

Kotikäynnin pääasiallinen sisältö sovitaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella kotikäyntien toteutusta koskevassa suunnitelmassa.

Kotikäynnin keskeisiä osia ovat keskustelu ja haastattelu. Kotikäyntiin voidaan liittää toimintakyvyn ja selviytymisen arviointi erilaisten testien ja mittausten avulla. Kotikäynnillä voidaan myös tiedottaa erilaisista iäkkäille suunnatuista palveluista.

• Keskustelu
• Strukturoitu haastattelu
• Testit ja mittarit 
• Palveluista tiedottaminen

Sivulla Kotikäyntien tavoitteet ja keinot kuvataan lisää niitä sisältöjä, joiden avulla kotikäyntien tavoitteisiin pyritään ja joista kotikäynti muodostuu.

Kotikäynnillä käytetään menetelminä haastattelua, kysymyksiä, havainnointia sekä kannustavaa ja motivoivaa keskustelua.

Keskustelu

Keskustelussa suuntaudutaan myönteisiin asioihin ja nostetaan esiin henkilön omat voimavarat ja mahdollisuudet vaikuttaa itsenäiseen selviytymiseen. Heti alussa keskustellaan yhdessä iäkkään kanssa kotikäynnin tarkoituksesta, käytännön toteutuksesta sekä iäkkään omista odotuksista kotikäynnin suhteen. Kerrotaan myös haastattelijan vaitiolovelvollisuudesta ja siitä, että haastattelutietoja voidaan käyttää myöhemmin tutkimuksiin ja palvelujen suunnittelutarkoituksiin – mutta vain iäkkään omalla kirjallisella suostumuksella.

Ammattilainen voi tukea ja rohkaista asumista omassa kodissa mm. järjestämällä tai havainnollistamalla sellaisia tilanteita, joissa iäkäs ihminen huomaa pärjäävänsä ja pystyvänsä hallitsemaan arjen toimintojaan. Iäkkään voimavaroja vahvistetaan tarjoamalla konkreettisia keinoja sekä iäkkäälle itselleen merkityksellistä tietoa. Iäkkään valinnanvapautta kunnioitetaan ja häntä autetaan tekemään valintoja, joista hän parhaassa tapauksessa saa optimaalisen hyödyn. Keskusteluun voi osallistua myös omainen, jos iäkäs sen sallii.

Keskustelun tukena on ainakin alussa hyvä käyttää haastattelulomaketta tai haastattelurunkoa. Tämä tukee kotikäyntien yhdenmukaista ja systemaattista toteutusta ja auttaa vaikeiden asioiden, kuten päihteiden käytön ja kaltoinkohtelun, järjestelmällistä puheeksi ottamista. Lomake ohjaa käymään kattavasti ja kokonaisvaltaisesti läpi iäkkään henkilön elämäntilanteen eri osa-alueet.

Strukturoitu haastattelu

Kunnat käyttävät iäkkäiden haastattelussa itse laadittuja lomakkeita tai Suomen Kuntaliitossa vuonna 2003 laadittua haastattelulomaketta joko suoraan tai sovellettuna. Lähes kaikista käytössä olevista haastattelulomakkeista löytyvät kuviossa 1. esitellyt aihealueet. On kuitenkin suositeltavaa käyttää mahdollisuuksien mukaan yleisemmin käytössä olevaa ja valtakunnallisesti yhdenmukaista haastattelulomaketta (kehitteillä kevääksi 2012). 

Kuvio 1. Keskusteluteemat kotikäynnillä

Strukturoitu haastattelulomake

Strukturoidun haastattelulomakkeen selkeät vastausvaihtoehdot helpottavat tulosten käsittelyä. Lomakkeen jokaisen kysymyksen kohdalla olisi hyvä pohtia, miksi juuri tätä asiaa kysytään. Onko tieto tärkeä esimerkiksi kunnan vai asukkaan kannalta. Pitää myös tietää, mihin kyselylomakkeen tietoja tullaan käyttämään. Kuitenkin tarvitaan myös avoimia tai tarkentavia kysymyksiä. Myös avointen kysymysten kohdalla pitää tietää, miksi kyseistä asiaa kysytään.

Seuraavassa on lueteltu yleisyysjärjestyksessä tavallisimmat kuntien nimeämät arvioinnin ja selvittelyn kohteet omissa haastattelulomakkeissaan (Ikäneuvo-työryhmän muistio). Nämä yksityiskohtaisemmat aihealueet sisältyvät kuvion 1. keskusteluteemoihin sekä kotikäynnillä annettavaan neuvontaan: 

Haastattelulomakkeen kysymyksiä ei tarvitse läpikäydä lomakkeen mukaisessa järjestyksessä. Tässäkin toimitaan iäkkään ihmisen ehdoilla. Tärkeää kuitenkin on, että tarvittava tieto saadaan kaikkien kysymysten kohdalla tavalla tai toisella. Joskus haastattelulomakkeen kysymyksistä voi myös valita kulloinkin ajankohtaisimmat tai sovittuihin teemoihin liittyvät kysymykset. Iäkkäälle voidaan jo etukäteen lähettää tutustuttavaksi haastattelulomakkeen teemat ja kysymykset.

Haastattelulomakkeen lopussa on yleensä yhteenveto ja johtopäätökset -osio, josta jää kopio iäkkäälle itselleen. Tästä osiosta selviää, mitä hänen kanssaan sovittiin ja kenen vastuulle sovittujen asioiden eteenpäinvieminen jäi. Kannattaa harkita myös toimintatapaa, jossa haastattelulomakkeesta laadittu kysymyskohtainen yhteenveto toimitetaan iäkkäälle myöhemmin kotiin. Tämä lisäisi iäkkään tietoisuutta tilanteestaan sekä kannustaisi mahdollisiin muutoksiin arkielämässä. 

Jotkut kokeneet kotikäynnin tekijät ovat kertoneet täydentävänsä haastattelulomakkeen tietoja kodin ulkopuolella, silloin kun lomake on tuntunut häiritsevän luontevaa kanssakäymistä. Dokumentoinnin tarkkuus ja luotettavuus voivat tosin tällöin kärsiä. Haastattelulomake ei kuitenkaan ole hyvinvointia edistävällä kotikäynnillä päätarkoitus. Se on työväline ja selkäranka keskusteluille. Jos on mahdollisuus työparityöskentelyyn, näkyy hyöty juuri siinä, että toinen voi keskittyä keskusteluun ja toinen keskustelun ja havaintojen kirjaamiseen. 

Kuntaliiton selvityksen (Holma & Viippola 2007) mukaan iäkkäät haluavat kotikäynnin aikana keskustella terveydentilastaan, kotiaskareista, asumisesta, osallistumisesta sekä tulevaisuuteen liittyvistä asioista. Kotikäynneillä ilmenneistä piilotarpeista nousi selkeimmin esiin sosiaaliseen kanssakäymiseen ja verkostoon liittyvät tarpeet. Yksinäisyyden ja seuran puute ovat erityisesti tulleet esille keskusteluissa.

Testit ja mittarit

Hyvinvointia edistäviin kotikäynteihin voidaan liittää toimintakyvyn ja selviytymisen arviointi erilaisten testien ja mittausten avulla. Lähtökohta on tieto siitä, miksi testejä ja mittauksia tehdään. On hyvä myös varmistaa, mitä mahdollisuuksia omassa kunnassa on puuttua tilanteeseen, jos testitulokset osoittavat esimerkiksi heikentynyttä toimintakykyä ja tarvetta intensiiviseen kuntoutukseen.

Iäkkäälle kerrotaan, että testien ja mittausten tekeminen on vapaaehtoista ja hän voi keskeyttää ne, milloin haluaa. Hänelle myös kerrotaan, mihin testaustulokset kirjataan ja mihin testien tuloksia käytetään. Käytettävistä mittareista ja niiden tarkoituksesta kerrotaan hänelle selkokielisesti ja riittävästi, jotta mittaamista ei koeta uhkaksi esimerkiksi kotona asumiselle.

Tavallisesti testejä ja toimintakykymittauksia tehdään, jotta

• saadaan kartoitettua iäkkään voimavarat: saadaan objektiivista tietoa siitä, mihin henkilö pystyy ja mitä alueita toimintakyvyssä pitäisi parantaa
• saadaan tietoa toimintakykyä edistävien harjoitusten ja muun toiminnan suunnitteluun
• saadaan vertailukelpoista tietoa toimintakyvyn säilymisen ja kohentumisen seurantaan.

Joskus yksinkertaiset liikkumiskyvyn testit motivoivat ihmistä oman toimintakyvyn tunnistamiseen ja tehokkaampaan liikkumiseen. 

Kokenut ammattilainen pystyy ilman testejäkin arvioimaan muutamalla täsmäkysymyksellä, tarvitaanko tarkempaa toimintakyvyn tai kotona selviytymisen arviointia. 

Iäkkäillä henkilöillä käytettyjä testejä ovat esimerkiksi MMSE-muistitesti, Rava – avuntarpeen arviointimittari, Audit-kysely alkoholin käytöstä, GDS-15-depressioseula, kodin turvallisuustarkistus, ravitsemuskysely, Valtiokonttorin TOIMIVA-testi sekä kolmiosainen SPPB-testi, joka mittaa fyysistä suoriutumista. Joissakin kunnissa on käytetty myös FIM-kuntoutuksen mittaria sekä Cerad-mittaria tai sen osaa (kellotesti). 

Yksityiskohtaisempi ja täsmällisempi toimintakyvyn arviointi luotettavilla mittareilla on suositeltavaa riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden tunnistamiseksi ja tarvittavien jatkotoimenpiteiden ja seurannan suunnittelemiseksi. Riskiryhmään kuuluvalle tai tarkempaa toimintakykyselvittelyä tarvitsevalle iäkkäälle henkilölle voidaan varata myös erillinen aika, jolloin arvioinnin voi suorittaa tarvittaessa toimintakyvyn mittaamiseen perehtynyt asiantuntija.

On suositeltavaa käyttää vain sellaisia testejä ja mittareita, jotka on luotettavasti arvioitu ja tutkittu. Tietoa luotettavista toimintakykymittareista ja niiden käyttötarkoituksista löytyy TOIMIA-mittaritietokannasta, jota täydennetään jatkuvasti. Toimia-tietokantaa ylläpitää ja kehittää valtakunnallinen TOIMIA-verkosto, jota koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tietokanta on tarkoitettu toimintakyvyn mittaamisen parissa työskentelevien ammattilaisten työvälineeksi, niin kliiniseen käyttöön kuin opetukseen ja tutkimukseenkin. Tavoitteena on parantaa toimintakyvyn arvioinnin ja mittaamisen yhdenmukaisuutta ja laatua sekä yhdenmukaistaa toimintakyvyn ja toimintaedellytysten kuvaamisessa käytettävää terminologiaa. 

Lisätietoja: TOIMIA-tietokanta

Palveluista tiedottaminen

Palveluista tiedottamisen tulisi tapahtua iäkkään ehdoilla. Liian suuri tietotulva samalla kertaa saattaa estää tärkeidenkin asioiden mieleen painumisen. Hyvinvointia edistävällä kotikäynnillä käydään läpi paljon asioita. Opinnäytetyössään Tarja Levonen (2011) pohtii asiaa seuraavasti:

”Haastattelin tutkimuksessani seitsemää 80-vuotiasta, joille oli tehty aiemmin ennalta ehkäisevä kotikäynti. Mielenkiintoista oli huomata, etteivät haastateltavat muistaneet kysymyksiä eivätkä maininneet erityisesti jääneen mieleen asioita, joista olivat keskustelleet. Tutkijana minua on mietityttänyt se seikka, että ennaltaehkäisevällä kotikäynnillä käydään paljon asioita ja eri aihealueita läpi aina asumisolosuhteista toimintakykyyn ja hyvinvointiin, päivittäisten asioiden läpikäymisestä tulevaisuuden suunnitelmiin. Voiko olla niin, että asioita on liikaa, etteivät ne jää mieleen?”

Kotikäynnillä käydään läpi ja jätetään iäkkäälle kotiin palveluesitteitä ja muuta aineistoa. Hyvää kirjallista aineistoa on tarjolla runsaasti. Aineiston määrään ja laatuun kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Hyödyllisiksi ovat osoittautuneet ainakin opas oman kunnan tai yhteistoiminta-alueen palveluista sekä Turvallisia vuosia -opas. Iäkkäille jaetaan yleensä myös muuta materiaalia esim. Kelan etuuksista, muistisairauksista, ravitsemuksesta ja liikunnasta sekä opiskelumahdollisuuksista. On hyvä tuoda esiin myös, että kunnan neuvontapisteestä tai vastaavanlaisesta palvelupisteestä voi hankkia lisää tarvitsemaansa tietoa.

Kotikäynnillä on hyvä olla mukana myös niiden henkilöiden yhteystietoja, joita iäkäs myöhemmin saattaa tarvita. Jos iäkkään kotona on internetyhteys, voidaan kotikäynnillä yhdessä tutkia kotikunnan palvelutarjontaa.

Esimerkki hyvästä tietopaketista
Kuntaliiton Ehkäisevät kotikäynnit -hankkeessa (2004) pyydettiin projektikuntien edustajia määrittelemään iäkkäälle jätettävän Hyvän Tietopaketin sisältö. Seuraavia ominaisuuksia painotettiin:

• Opas sisältää keskeisten tahojen yhteystiedot.
• Teksti on suurta ja selkeää.
• Tekstiä ei ole liikaa.
• Mukana on tieto siitä, milloin esite tms. on laadittu ja milloin se on voimassa.
• Tapaturma-asiat ovat hyvin esillä.
• Mukana on lista myös yksityisistä palveluista.
• Sama tieto pitää olla saatavissa myös internetin kautta.

Pidettiin hyvänä vaihtoehtona sitä, että yhden oppaan sijasta olisi valikoima esitteitä, joista iäkäs henkilö valitsee itse tarvitsemansa. Nämä esitteet käydään läpi kotikäynnillä.

Lähteet:

Holma T. & Vilppola A. (2007) Selvitys vanhusten ehkäisevien kotikäyntien toteutuksesta kunnissa.

Levonen T. (2011) Ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä Kouvolassa 2009 – kokemukset 80-vuotiaiden kertomana. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Terveysala, Vanhustyön koulutusohjelma.