OID-yksilöintitunnukset

ISO OID-yksilöintitunnus on kansainvälisesti käytössä oleva, vain yhteen objektiin liitettävä numeroarvo, joka yksilöi kyseisen objektin yksiselitteisesti ISO:lle varatussa yksilöintijärjestelmässä. Yksilöintitunnuksia käytetään muun muassa organisaatioiden, koodistojen, asiakirjojen ja ohjelmistojen yksilöinnissä. OID-yksilöintimenettely on tarpeen esimerkiksi sähköisessä tiedonsiirrossa ja arkistoinnissa.

Mäkelä, Matti & Lehtonen, Jari (2011) ISO OID-yksilöintitunnuksen käytön kansalliset periaatteet sosiaali- ja terveysalalla. Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Oppaassa kuvataan periaatteet, joilla ISO OID -yksilöintimenettely toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisissä järjestelmissä.

Uuden koodiston OID

Kun uusi koodisto viedään koodistopalvelimelle, on kyseessä koodiston ensimmäinen versio. Koodistojen versioinnissa ei käytetä version järjestysnumeroa, vaan käyttöönottovuosilukua. Koodiston OID-yksilöintitunnuksen neljä viimeistä numeroa ovat version käyttöönoton vuosiluku.

Mikäli koodistoa päivitetään siten, että siihen kohdistuu vain koodiarvojen lisäyksiä ja poistoja, pysyy versionumero samana. Jos koodiston rakenne muuttuu tai tapahtuu erityisen runsaasti yksittäisten koodien muutoksia, saa koodisto  uuden versionumeron.

Jos kyseessä on tilanne, jossa ei ole itsestään selvää ovatko koodistolle tehdyt muutokset niin laajoja, että koodistolle on annettava uusi versionumero, kysymys ratkaistaan Koodistopalvelun julkaisutoimikunnassa ennen viranomaispäätöstä julkaisemisesta.

Koodiston OID-yksilöintitunnuksessa oleva vuosiluku on version hyväksymisvuosi, ei tieto viimeisimmästä päivityksestä. Päivityksen ajankohdan näkee kunkin koodiston koodistopalvelimella olevista selitetiedoista. Lisäksi yksittäisistä koodeista näkee kunkin koodin voimassaoloajan.