Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman ohjausryhmän kannanotto

Nuorten alkoholin käyttöön puututtava laaja-alaisesti osana tapaturmien ja itsemurhien ehkäisyä

Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman ohjausryhmä korostaa, että laaja-alainen puuttuminen nuorten alkoholin käyttöön vähentäisi nuorten tapaturmia ja itsemurhia. Päihteiden käytön aiheuttama suorituskyvyn heikkeneminen sekä nuoruusikään liittyvä kokemattomuus ja taipumus riskinottoon on kohtalokas yhdistelmä. Ohjausryhmä pitää tärkeänä, että päihteettömyydestä tulee osa terveellisiä ja turvallisia lasten ja nuorten kasvuympäristöjä. Alaikäisten lisäksi on vaikutettava moninaisin keinoin myös nuorten aikuisten juomatapoihin ja huomioitava ilmiön sukupuolittuneisuus. Nuoret on otettava mukaan keinojen suunnitteluun.

Vaikuttavaksi todettuja alkoholipolitiikan keinoja ovat alkoholin saatavuuden rajoitukset ja hinnan korotukset. Ohjausryhmän mukaan on tehostettava ikärajavalvontaa vähittäis- ja ravintolamyynnissä esimerkiksi kouluttamalla edelleen kassahenkilökuntaa. Lisäksi on estettävä alkoholin välittäminen alaikäisille. Paikallinen alkoholipolitiikka (Pakka) -hankkeessa on kehitetty näihin tuloksellinen malli. Alkoholin hinnan korotuksissa on tähdättävä erityisesti nuorten juomatapojen muuttamiseen.

Nuorten alkoholin käyttöön on aktiivisesti vaikutettava myös muilla tavoin. Nuorten alkoholin käytön aloittamisikää voidaan myöhentää ja käytettävän alkoholin määrää vähentää, kun kansallisesti kielletään alkoholimainonta tai muutetaan se vain tuotesisällöt kuvaavaksi. Nykyinen alkoholilainsäädäntö ei puutu riittävän tehokkaasti erityisesti nuorten suosimien mietojen alkoholijuomien mainontaan, joka yllyttävällä tavalla hyödyntää nuorten kiinnostuksen kohteita. Kansallisten toimien lisäksi ohjausryhmä kehottaa kuntia rajoittamaan julkisten paikkojen alkoholimainontaa osana turvallisuussuunnitteluaan.

Osana alkoholilain kokonaisuudistusta on selvitettävä, miten päivittäistavarakaupassa myytävien mietojen käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien enimmäisalkoholipitoisuuden laskeminen vaikuttaisi nuorten alkoholin kulutukseen ja juomatapoihin.

Lisäksi on edistettävä liikenteen päihteettömyyttä, sillä kokemattoman kuljettajan ajokyky heikkenee jo pienillä alkoholimäärillä. Kiinnijäämisriskin suuruus ja kuljettajien tietoisuus siitä vaikuttavat tehokkaammin kuin rangaistusten koventaminen. On tarpeen edelleen harkita tie- ja vesiliikenteen promillerajojen tiukentamista ja vaikeuttaa päihtyneenä ajamista esimerkiksi lisäämällä alkolukon käyttöä. Uusia menetelmiä on kehitettävä ja otettava käyttöön autokoulujen opetuksessa kuljettajien päihteettömyyden edistämiseksi.

Myös uusia yhteisöllisiä keinoja puuttua nuorten juomistilanteisiin on kehitettävä tutkimuslaitosten, kuntien ja järjestöjen toimesta. Esimerkiksi oppilaitoksissa ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa tulisi ottaa enenevissä määrin käyttöön nuoria motivoivia ja osallistavia menetelmiä, nuorten vapaa-ajan ympäristöjä tulisi muuttaa päihteettömiksi ja yleisillä paikoilla tapahtuvaan häiritsevään päihteiden käyttöön tulisi aktiivisesti puuttua.

Nuorten mahdolliset päihdeongelmat tulee tunnistaa varhain. Päihtyneenä tapaturman vuoksi hoitoon hakeutuminen on otollinen hetki selvittää myös nuoren alkoholin käyttöä. Ohjausryhmä esittää, että nuorten tapaturmapotilaiden alkoholin ongelmakäytön tunnistamisen ja puuttumisen menetelmiä tulee kehittää ja ottaa käyttöön terveydenhuollossa ja päivystyspoliklinikoilla. Vastaavasti kunnissa tulisi olla vakiintunut käytäntö rattijuopumuksesta kiinnijäävien nuorten päihteiden käyttöön puuttumiseksi. Näin voitaisiin tunnistaa nuoren elämänhallintaa ja mielenterveyttä horjuttavia tekijöitä sekä vaikuttaa niihin.

Tapaturmat ja itsemurhat ovat 15–24-vuotiaiden suomalaisten yleisimpiä kuolinsyitä. Ne aiheuttavat noin 250 kuolemaa vuosittain. Alkoholi myötävaikutti lähes kolmasosaan 15–24-vuotiaiden tapaturmaisista kuolemista sekä noin 40 %:iin itsemurhista ja väkivallasta. Alkoholin merkitys vaaratekijänä on erityisen suuri hukkumisten ja palokuolemien yhteydessä. Kouvolan seudulla 15–29-vuotiaista erikoissairaanhoidon päivystykseen tulleista tapaturmapotilaista noin joka kolmas oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Vastaavasti rattijuopumuksesta jäävät kiinni useimmiten vastikään ajokortin saaneet 18–19-vuotiaat. Rattijuopumukseen syyllistyminen jo alaikäisenä on yleistä. Nuorilla rattijuopumuksen uusimisen ja rattijuopumusonnettomuuden riski on muuta väestöä suurempi. Nuoret miehet ovat riskiryhmässä alkoholin käyttöön liittyvissä tapaturmissa.

Ohjausryhmä haastaa uuden hallituksen, kunnat sekä liikenne-, terveys- ja turvallisuusalan toimijat tarttumaan nuorten päihteiden käyttöön. Monitahoiset toimet tukevat myös nuorten tapaturmien, itsemurhien ja väkivallan ehkäisyä.

Helsingissä 5.9.2011

Kannanoton allekirjoittajat

Kannanoton allekirjoittivat seuraavat Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman ohjausryhmän jäsenet:

• Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, Lapsiasiavaltuutetun toimisto 
• Ylitarkastaja Sari Alho, Työ- ja elinkeinoministeriö
• Tutkimusprofessori Marja Holmila, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 
• Pääsihteeri Mirjam Kalland, Mannerheimin Lastensuojeluliitto 
• Erikoissuunnittelija Kirsi-Marja Karjalainen, Tapaturmien ja väkivallan ehkäisykeskus (Start), Kaakon SOTE-INTO -hanke 
• Erikoissuunnittelija Marjatta Kekkonen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
• Komisario Pekka Laine, Keski-Uudenmaan poliisilaitos 
• Erikoistutkija Johanna Lammi-Taskula, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 
• Yksikön päällikkö Anne Lounamaa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 
• Kaupallinen neuvos Tomi Lounema, Työ- ja elinkeinoministeriö 
• Osastojohtaja Mauri Marttunen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 
• Edustajiston puheenjohtaja Anna Mellin, Suomen Nuorisovaltuustojen Liitto - Nuva ry. 
• Yli-insinööri Marcus Merin, Liikenne- ja viestintäministeriö 
• Majuri Olli Ohrankämmen, Pääesikunta
• Ylitarkastaja Maija Peltokangas, Sisäasiainministeriö 
• Yliarkkitehti Timo Saarinen, Ympäristöministeriö 
• Toiminnanjohtaja Pärla Salomaa, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto
• Lastenkirurgi Willy Serlo, Oulun yliopistollinen keskussairaala 
• Neuvotteleva virkamies Merja Söderholm, Sosiaali- ja terveysministeriö 
• Koulutusohjaaja Valtteri Tervala, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry 
• Suunnittelija Kia Vertio, Sisäisen turvallisuuden ohjelman sihteeristö 
• Johtaja Georg Henrik Wrede, Opetus- ja kulttuuriministeriö

Lisätietoja

Lisätietoja saa seuraavilta ohjausryhmän jäseniltä:

Puheenjohtaja Mirjam Kalland, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, puh. 075 324 5550

Sihteeri Jaana Markkula, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, puh. 020 610 8802

Tutkimusprofessori Marja Holmila, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, puh. 020 610 7012

Lähteet

Holmila M, Warpenius K, Warsell L, Kesänen M & Tamminen I (2009). Paikallinen alkoholipolitiikka. Pakka-hankkeen loppuraportti. THL, Raportti 5. Helsinki.

Impinen A (2011). Arrested Drunk Drivers. Trends, social back ground, recidivism and mortality. THL, Raportti 63. Helsinki.

Kekki T (2011). Poliisi on puuttunut päihteiden käyttöösi – tee sinä samoin. Tie selväksi -hankkeen loppuraportti. THL, Raportti 12. Helsinki.

Nurmi-Lüthje I (2010). Humalassa sattuvat tapaturmat ja niiden yleisyys, alkoholin ongelmakäyttöön puuttuminen tapaturmatilanteissa. Teoksessa Seppä K, Alho H & Kiianmaa K (toim.). Alkoholiriippuvuus. Kustannus Oy Duodecim.

Turvallinen elämä lapsille ja nuorille. Kansallinen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelma (2009). Markkula J & Öörni E (toim.). THL, Raportti 27. Helsinki.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkosivut]. Helsinki: Tilastokeskus.