Terveyden edistämisen ajankohtaispäivässä etsittiin keinoja osallisuuden lisäämiseksi

Onko yhteiskunta kaikille? Kuului kuudennen Terveyden edistämisen ajankohtaispäivän keskeisin kysymys Eduskunnan Pikkuparlamentissa 28.4.2010. Tilaisuudessa keskusteltiin köyhyyden ja syrjäytymisen torjumisen keinoista ja mahdollisuuksista. Lisäksi esiteltiin hyväksi havaittuja toimintamalleja, joilla osallisuutta yhteiskunnassa voidaan lisätä.

Asiantuntijapuheenvuoroissa ja keskusteluissa yhteiskunnan syrjäytyneiden osallisuuden lisäämisen tarve tunnustettiin poikkeuksetta. Puhujina kuultiin Kansaneläkelaitoksen tutkimusprofessoreita Olli Kangasta ja Heikki Hiilamoa sekä Paltamon kunnan täystyöllisyyshankkeessa työskentelevää Anne Huotaria. Myös Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori Jorma Niemelä ja Suomen Mielenterveysseuran aluekoordinaattori Tiina Lumijärvi pitivät alustuksen osattomuuden ehkäisemisen teemoihin liittyen.

Iltapäivän paneelikeskustelun aiheena oli se, vaatiiko terveys osallisuutta. Paneelia veti YLEn Aamu-tv:n toimittaja Tomi Korhonen.

Panelisteina olivat yrittäjä Aira Samulin, valtiotieteiden tohtori Kalle Haatanen, Laupeuden työ ry:n toiminnanjohtaja Heikki Hursti, Nuorten kriisityön johtaja Olavi Sydänmaanlakka HelsinkiMissio ry:stä ja opiskelija, vuoden 2009 pakolaisnainen Fatbardhe Hetemaj. Kolme viimeistä ovat Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden lähettiläitä.

Osallisuuteen tarvitaan välittämistä ja omaa tahtoa

Paneelistien kommenteissa korostui se, kuinka tärkeää on lähimmäisistä välittäminen ja avun tarjoaminen. Pientenkin tekojen avulla jokaisen on omalta osaltaan mahdollista toimia syrjäytymisen ja osattomuuden kokemusten ehkäisemiseksi. Aira Samulin visioi siitä, kuinka ihmiset innostettaisiin mukaan välittämään lähimmäisistään, jos tämä tuotaisiin esiin muodikkaana.

Heikki Hursti kertoi saavansa köyhiltä ja syrjäytyneiltä ihmisiltä jatkuvasti kirjeitä, jotka viestittävät lohdutonta kuvaa heidän elämästään. Heikko taloudellinen tilanne voi jättää ulkopuolelle kaikesta. Hän kertoi konkreettisena esimerkkinä välittämisestä sen, kuinka Kaikki puikoissa -blogin pitäjä organisoi neulomistalkoot, joissa tehtiin urakalla villasukkia jaettavaksi vähäosaisille.

Lähimmäisistä välittämisen ohella osallisuuden kokemiseen tarvitaan myös omaa tahtoa. Fatbardhe Hetemaj korosti sitä, ettei ketään voi auttaa osalliseksi, jollei tällä ole omaa tahtoa ja halua pärjätä. Heikki Hursti kuitenkin muistutti siitä, etteivät suurten elämänkriisien väsyttämät ja vahvasti syrjäytyneet ihmiset välttämättä jaksa tahtoa ja haluta.

Ongelmallinen yhteisöllisyys

Yhteisöllisyyttä ja yhteisöihin kuulumista ei nähty yksinomaan ongelmattomina. Hetemajn kokemuksen mukaan yhteisöllisyys voi olla ahdistavaa, jos kaikki yksilön tekemiset liitetään koko siihen yhteisöön, johon hän kuuluu.

Kalle Haatanen esitti erittäin osuvan kysymyksen siitä, mitä yhteisöllisyydellä oikeastaan tarkoitetaan. Hänen mukaansa yhteisöllisyyden korostaminen kertoo politiikan voimattomuudesta ja yhteisöllisyyden painottamisen sijasta tulisi tehdä enemmän politiikkaa.

Olavi Sydänmaanlakka pohti yhteiskunnassa hyväksytyn yhteisöllisyyden rajoja. Syrjäytyneillä on omia yhteisöjä ja näiden tunnustaminen olisi tärkeää. Myös Haatanen viittasi puheenvuorossaan siihen, että syrjäytettyjen ryhmien voi olla vaikeaa saada itsensä tunnustetuksi.