Köyhyysongelman ratkaisemiseen tarvitaan poliittista tahtoa

Maanantaina 19.4.2010 julkaistiin Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden 2010 kunniaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tehty kirja Mikä meitä jakaa? Sosiaalipolitiikkaa kilpailuvaltiossa. Samanaikaisesti avattiin myös valokuvataiteilija Magi Viljasen tekemä Näe köyhyys -näyttely teemavuoden verkkosivuilla.

Toimittajien keskuudessa laajaa kiinnostusta herättänyt tilaisuus kokosi puheenvuoroja tieteen, taiteen ja talouden alueilta. Tilaisuudessa panelisteina toimivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hyvinvointi- ja terveyspolitiikan toimialan ylijohtaja Marja Vaarama, teatteriohjaaja ja toimittaja Susanna Kuparinen, tutkimusprofessori ja kirjan toimittajiin kuuluva Sakari Hänninen sekä Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes. Siimes piti puheenvuoronsa puhelimitse, sillä oli jäänyt lähes koko Euroopan ilmatilan sulkeneen tuhkapilven takia saarroksiin Lissaboniin.

Valtio on vastuussa eriarvoisuuden kasvusta

Julkistamistilaisuudessa korostettiin valtion roolia sosiaalisten jakojen lisääntymisessä ja eriarvoisuuden kaventamisessa.

Suvi-Anne Siimes toi puheenvuorossaan esiin sen, kuinka 90-luvun laman aikana tehdyt poliittiset päätökset ovat monien nykyisten jakojen takana. Hän totesi poliittisen tahdon olevan avainasemassa jakoihin liittyvien ongelmien ratkaisemisessa. Vaikka poliitikot tietävät köyhyyden lisääntymisestä, eivät ratkaisut ongelman poistamiseksi demokratiassa synny ilman enemmistön poliittista tahtoa.

Myös Sakari Hänninen painotti poliittisen tahdon merkitystä jakojen muodostumiselle. Hän muistutti esimerkiksi Lipposen toisen hallituksen toimista, joilla perusturvaa leikattiin huolimatta siitä, että sama hallitus oli aikaisemmin tehnyt sosiaaliset perusoikeudet takaavan perustuslakiuudistuksen. Hänninen korosti valtion vastuuta myös toteamalla, ettei se voi päätöksissään mennä markkinoiden taakse vaan on vastuussa teoistaan.

Hännisen mukaan myös valtion menestyjiin ja tuottavuuteen panostava arvomaailma on ongelmallinen. Satsaukset menestyjiin voivat perustua todellisten tulosten sijasta mielikuviin ja menestyjien keräämä vauraus jäädä investoitumatta ja siirtyä esimerkiksi ulkomaisiin eläkerahastoihin. Valtion menestyjiin panostavaa politiikkaa kritisoidessaan Hänninen esitti, että yhteiskunnan todellisia menestyjiä ja selviytyjiä ovat ne pienituloiset, jotka joutuvat päivittäin keksimään erilaisia oivalluksia arjesta selvitäkseen.

Moniäänisyyttä tarvitaan

Valtion vastuun lisäksi tilaisuudessa puhutti myös se kieli, jolla jaoista ja kasvavasta eriarvoisuudesta tulisi puhua.
Siimeksen mukaan yhteiskunnallisista jaoista ja eriarvoisuuksista puhutaan usein teoreettisella ja vaikeaselkoisella tutkimuksen kielellä, jonka ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Tämän vastavoimaksi taas nousee helposti populistinen puhe. Siimes peräänkuuluttikin näiden välimuotoa, ihmisen kokoista, konkreettisten tekojen kieltä.

Marja Vaarama muistutti, että tutkimus on tuonut esiin myös hyvin selkeäkielisiä ja konkreettisia viestejä esimerkiksi köyhyyden poistamisen hinnasta. Vaarama korosti sitä, että keskustelussa eriarvoistumisesta tarvitaan moniäänisyyttä ja ihmisten selviytymistarinoiden esillä pitämistä. Suomen kaltaisen pienen maan menestymiselle sosiaalisen liikkuvuuden ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää. Sellaisia rakenteellisia jakoja, jotka estävät ihmisten liikkumista sosiaaliluokasta toiseen on torjuttava.

Euroopan unionin köyhyyskokouksia kiertänyt toimittaja ja teatteriohjaaja Susanna Kuparinen pohti puheenvuorossaan kulttuurin merkitystä sosiaalisen eriarvoisuuden teemojen esillä pitämisessä. Lisäksi hän toi esiin sen, kuinka Euroopan unionin sosiaalisektoria vaivaa eräänlainen "kaksoispuhe". Virallisissa yhteyksissä sosiaalisektoria korostetaan, mutta todellisuudessa sen kokouksista puuttuvat talouskomissaarien kaltaiset avainhenkilöt. Euroopan unioni korostaa toimittajien vastuuta eriarvoisuuden viestin viemisestä kansalle, mutta Kuparinen näkee tässä ongelmana keskiluokkaisen näkökulman painottumisen. Kuparinen totesi, että myös tieteellistä tutkimusta tarvitaan kasvavien jakojen tarkastelemiseen.