Opiskelijat ja epätyypillistä työtä tekevät ovat usein köyhiä

Työ ei aina suojaa köyhyydeltä

Työ on paras suoja köyhyyttä vastaan. Aina työn tekeminen ei kuitenkaan suojaa köyhyydeltä. Työtä tekevien köyhyys johtuu monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta.

Suurimman työtätekevien köyhien ryhmän muodostavat iältään 35 - 54-vuotiaat naiset. Naisten korkeampaa riskiä köyhyyteen työllisyydestä huolimatta voi selittää se, että valtaosa yksinhuoltajista on naisia. Lisäksi naiset tekevät miehiä useammin matalasti palkattuja töitä ja työskentelevät osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa.

Työtä tekevät köyhät ovat erityinen ryhmä siinä mielessä, että vaikka kotitaloudella on yhteys työelämään, pysyy se silti köyhyysrajan alapuolella. Suurin osa köyhistä työtä tekevistä kotitalouksista on lapsiperheitä. Työtä tekeville köyhille on tyypillistä se, ettei köyhyys ole välttämättä erityisen pysyvä olotila.

Epätyypillinen työ on köyhyysriski

Noin neljäsosa suomalaisista tekee työtä, joka määritellään epätyypilliseksi. Tällaisia töitä ovat määräaikaiset työt, osa-aikatyö sekä vuokratyö. Tyypillistä työtä luonnehtii päinvastoin työsuhteen kokopäiväisyys ja se, että työn voimassaolo ei katkea. Naisten osuus epätyypillistä työtä tekevistä on miehiä suurempi.

Epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen suomalaisilla työmarkkinoilla on osaltaan vaikuttanut siihen, että työtätekevien köyhyys on kasvanut. Lyhyellä aikavälillä epätyypilliset työsuhteet eivät välttämättä riitä siihen, että henkilön tulot yltäisivät köyhyysrajan yläpuolelle.

Opiskelijat ovat usein pienituloisia

Pienituloisuus on yleisintä työttömien ja opiskelijoiden keskuudessa. Vuonna 2007 opiskelijoiden pienituloisuusaste oli 29,7 prosenttia. Palkansaajista pienituloisia samana vuonna oli 3,4 prosenttia.

Opiskeluaikaista köyhyyttä pidetään helposti hyväksyttävänä, sillä opiskeleminen voidaan nähdä vapaaehtoisena valintana ja investointina tulevaisuuteen. Köyhien opiskeluvuosien jälkeen odottaa toivo taloudellisen tilanteen kohenemisesta työllistymisen myötä.

Suomen kaltaisessa koulutusyhteiskunnassa opiskeleminen on kuitenkin usein edellytys työllistymiselle eikä köyhyyttä opiskeluaikana voida pitää oikeudenmukaisena.

Kouluttautumiseen liittyy hyvin usein taloudellisia vaikeuksia, jotka voivat väsyttää ja masentaa opiskelijaa. Suomen ammattiin opiskelevien liiton selvityksen mukaan yli neljännes ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista kokee talousvaikeuksien vähentävän opiskelumotivaatiotaan.

Opintotuki on riittämätön toimeentulon turva

Opiskelijoiden toimeentulo koostuu monesta tekijästä, joista keskeinen osa on opintotuki. Se on etuus, jota ei ole sidottu hintojen kehitystä seuraavaan indeksiin. Opintorahan ostovoima laski vuodesta 1994 vuoteen 2009 mentäessä 23 prosenttia. Samassa ajassa opintorahan suhde yleiseen ansiotasoon nähden heikkeni 35,1 prosenttia.

Korkeakouluopiskelija voi saada opintotukea enintään 799,60 euroa kuukaudessa. Summaan sisältyy varsinaisen opintorahan (298 euroa) lisäksi asumiseen tarkoitettu tuki (201,60 euroa) ja vapaa-ehtoinen opintolaina (300 euroa). Suhteellisen harva opiskelija kuitenkin tukeutuu lainaan.

Opintotuen saaminen edellyttää

• päätoimista opiskelua
• opintojen sujuvaa etenemistä
• oppilaitoksen kuulumista opintotuen piiriin
• sekä sitä, että opintojen taloudelliseen tukemiseen nähdään tarvetta. 

Ammatillisia opintoja suorittavan tai lukiossa opiskelevan tuki on pienempi kuin korkeakouluopiskelijan. Tuen suuruuteen vaikuttavat myös opiskelijan ikä ja asumismuoto.

Opintotuki jää suurimmillaankin selvästi köyhyysrajan alapuolelle. Vuonna 2007 yksinasuvan köyhyysraja oli 1100 euroa kuukaudessa. Ei ole tavatonta, että suurimmissa opiskelukaupungeissa opintotuki kattaa juuri ja juuri asumismenot, eikä siitä vuokranmaksun jälkeen riitä muuhun elämiseen ollenkaan rahaa.

Opiskelijat tekevät usein ansiotyötä opintojen ohella

Koska opintotuki usein on riittämätön toimeentulon turva, tekevät opiskelijat hyvin usein ansiotöitä opiskelujen ohella. Vuonna 2008 kaikista suomalaisopiskelijoista 59 prosenttia kävi opintojen ohella töissä.

Työelämään osallistuminen opiskeluaikana tarjoaa usein arvokasta työkokemusta ja voi helpottaa työllistymistä valmistumisen jälkeen. Lisäksi työstä saatava palkka on tärkeä tulolähde. Keskimäärin 49 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoiden tuloista oli palkkatuloja vuonna 2009.

Opiskelemisen ja työnteon yhteensovittaminen ei aina kuitenkaan ole ongelmatonta. Työn ja opintojen hoitaminen samanaikaisesti voi olla raskasta, vaikuttaa opintomenestykseen ja pidentää opiskeluaikaa.

Opintojen ja työn yhdistämiseen liittyy myös rajoituksia:

1. Jos opiskelijan palkkatulot ylittävät 660 euroa kuukaudessa, ei opiskelijalla enää ole oikeutta täysimääräiseen opintotukeen.
2. Opintotukea ei saa myöskään silloin, jos opintosuorituksia kertyy liian vähän.

Tuloerot opiskelijoiden välillä ovat kasvaneet

2000-luvun aikana sekä niukasti että erittäin hyvin toimeentulevien yliopisto-opiskelijoiden osuudet ovat kasvaneet.

Opiskelijayhteisössä pienituloisuus voi johtaa osattomuuteen ja ulkopuolisuuden kokemuksiin. Kun ainejärjestön vuosijuhlamaksu vastaa kuukauden ruokamenoja tai opintomatka kolmen kuukauden vuokraa, jää osallistuminen helposti haaveeksi.

Lähteet

Kauhanen Merja (2005) Työssäkäynnin ja taloudellisen syrjäytymisen dynamiikka. Työministeriö.

Kunttu, Kristina & Huttunen, Teppo (2009) Korkeakoulu-opiskelijoiden terveystutkimus 2008. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 45. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö.

Lammi-Taskula, Johanna; Karvonen, Sakari & Ahlström, Salme (toim.) (2009) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lavikainen, Elina & Nokso-Koivisto, Aleksi (2009) "Pitää vaan yrittää pärjätä" Selvitys Helsingin yliopiston opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta ja hyvinvoinnista keväällä 2009. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY & Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus ry.

Moisio, Pasi. Vähimmäisturva ja köyhyysraja Suomessa. Sosiaali ja terveysministeriö.

Tilastokeskus: Opiskelijoiden työssäkäynti 2008.