Lapsiköyhyys on Suomessa kasvussa

Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut lähes kolminkertaiseksi.

Lapsiköyhyysaste tarkoittaa suhteellisen köyhyysrajan alapuolella olevissa kotitalouksissa asuvien alle 18-vuotiaiden osuutta kaikista alaikäisistä. Suhteellinen köyhyysraja tarkoittaa sitä, että tulot ovat alle 60 prosenttia keskimääräisestä tulotasosta eli niin sanotusta mediaanitulosta.

Perheen köyhyysrajaan vaikuttaa perheen koko ja lasten ikä. Vuonna 2007 kahden alle 14-vuotiaan lapsen ja kahden aikuisen muodostaman perheen köyhyysraja oli 2943 euroa kuukaudessa ja yksinhuoltajan ja kahden alle 14-vuotiaan lapsen perheen 1743 euroa.

Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa lapset ovat alle kolmevuotiaita. Myös perheen koko vaikuttaa lapsen köyhyysriskiin. Vaikka sisaruus on lapselle monin tavoin rikkaus, ovat monilapsiset perheet useammin köyhiä.

Köyhien perheiden arki on elämistä "kädestä suuhun"

Pienituloisille, köyhyysrajan alapuolella eläville menojen kattaminen saaduilla tuloilla on vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Pienituloisten lapsiperheiden arki onkin jatkuvaa "kädestä suuhun" elämistä, jossa yllättävät menot ja tulojen pienentyminen voivat vaikeuttaa elämää huomattavasti. Esimerkiksi pesukoneen rikkoutuminen voi romuttaa perheen talouden ja pakottaa nopeaan velkaantumiseen, jos yllättäviä menoja ei ole mahdollista siirtää.

Pienituloisista perheistä vain noin yksi neljäsosa arvioi selviävänsä 900 euron yllättävästä menosta, kun kaikista perheistä 65 prosenttia ei näe tuollaisen menon kaatavan perheen taloutta.

Lapsiköyhyyden syyt

1. Lapsen köyhyysriskiä kasvattaa eniten vanhemman työttömyys

Noin puolet köyhyysrajan alittavista lapsiperheistä on sellaisia, joissa kukaan ei käy ansiotyössä. Kun perheen kokonaistuloista suurin osa koostuu erilaisista tulonsiirroista, on lapsen köyhyysriski suuri.

Ansiotulojen ja tulosiirtojen ostovoima on kehittynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen eri suuntiin: ansiotulojen kasvanut ja tulonsiirtojen pysynyt ennallaan

Lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen liittyy myös sukupolvien välisen tulonjaon muutokseen. Nuorten aikuisten eli tyypillisten pikkulapsien vanhempien osuus alemmissa tuloluokissa on kasvanut selvästi muun muassa työmarkkinoille kiinnittymisen vaikeuksien vuoksi.

2. Työstä saatavien tulojen riittämättömyys aiheuttaa köyhyyttä

Vaikka työ yleensä onkin paras suoja köyhyyttä vastaan, voi työtä tekevän vanhemman perhe olla silti köyhä. Syynä tähän voi olla esimerkiksi se, ettei työstä saatava palkka riitä perheen kulujen kattamiseen.

Lapsiperheessä tulojen hankkimiseen osallistuu vain osa perheenjäsenistä, mutta ansaittuja tuloja käyttävät kaikki. Työssäkäyvien pienituloisten perheiden köyhyys liittyykin useimmiten kotitalouden rakenteeseen ja kokoon.

Koulutus vaikuttaa menestykseen työmarkkinoilla ja sitä kautta tuloihin. Kun perheen eniten tienaavan aikuisen koulutus on peruskoulutus, on lapsen köyhyysriski nelinkertainen korkea-asteen koulutuksen saaneiden vanhempien lapsiin verrattuna.

Säännöllistä työtä ei aina ole saatavilla pätkä- ja osa-aikatöiden epävarmassa maailmassa. Korkeakaan koulutus ei aina suojaa perhettä köyhyydeltä, vaan pienituloisuus voi koetella myös korkeasti koulutettua.

3. Sosiaaliturvan ostovoiman jälkeenjääneisyys

Keskeiset lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot kuten lapsilisä, vanhempainpäiväraha ja kodinhoidontuki ovat jääneet ostovoimaltaan jälkeen yleisestä hintojen- ja ansiotulojen noususta. Erityisesti pikkulapsivaiheessa sosiaaliturvalla on usein merkittävä rooli perheen menojen kattamisessa. Mitä vähäisempiä ovat perheen muut tulot, painottuu tulosiirtojen merkitys perheen taloudelle.

4. Perheen koko ja rakenne liittyvät köyhyysriskiin

Lasten ikä ja perheen koko vaikuttavat siihen, kuinka todennäköisesti perheen tulot jäävät köyhyysrajan alapuolelle. Köyhyysriski on korkea perheissä, joissa lapset ovat pieniä ja köyhyysrajan alla elävistä lapsista joka viides onkin alle kolmevuotias.

Kahden huoltajan perheessä toimeentulo paranee pikkulapsivaiheen jälkeen yleensä nopeasti, kun molemmat vanhemmista voivat osallistua työmarkkinoille. Yksinhuoltajaperheiden köyhyysriski alkaa madaltua vasta lasten tullessa kouluikään.

Lapsiköyhyys on yleisintä yksinhuoltajaperheissä

Lapsiköyhyys on yleisintä perheissä, joissa on vain yksi huoltaja. Nykyään joka neljäs suomalainen yksinhuoltajaperhe on pienituloinen, kun 1990-luvun puolivälissä osuus oli joka kymmenes. Vuonna 2008 kaikista suomalaisista lapsiperheistä noin 20 prosenttia oli yhden huoltajan perheitä. Valtaosa pienituloisista yksinhuoltajista on naisia: joka kolmas köyhyysrajan alittava lapsi elää yksinhuoltajaäidin perheessä.

Yksinhuoltajaperheiden muita yleisempi pienituloisuus liittyy sekä työttömyyteen että tulonsiirtojen tason heikkenemiseen. Yksinhuoltajien osallistuminen työhön on ollut muita lapsiperheitä selkeästi vähäisempää koko laman ajan.

Yksinhuoltajien työttömyys on muita lapsiperheitä yleisempää, eikä työllistyminen ole aina ongelmatonta. Kun hoitovastuuta lapsista ei voi jakaa toisen vanhemman kanssa, voivat esimerkiksi työmatkat tai epäsäännöllinen työaika olla este yksinhuoltajan työhön osallistumiselle.

Kahden vanhemman perheessä vanhemmat voivat keskenään jakaa vastuuta koti- ja ansiotyöstä. Yleensä perheen isän panos työmarkkinoilla kasvaa samaan aikaan, kun perheen äiti panostaa kodin- ja lastenhoitoon. Yksinhuoltajalle tällainen vastuun hajauttaminen ei ole mahdollista.

Köyhyys väsyttää lapsia ja vanhempia

Köyhä lapsuus on riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Köyhyys voi vaikuttaa muun muassa terveys- ja hyvinvointikäyttäytymiseen sekä lapsen ja hänen vanhempiensa mielenterveyteen. Köyhyys aiheuttaa lapselle häpeää sekä monenlaisia ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteita.

Erityisesti nuorten perheiden elämään kasaantuu paljon asumiseen, työhön ja toimeentuloon liittyviä ongelmia, eivätkä jatkuvan sentinvenyttämisen uuvuttamat vanhemmat välttämättä jaksa keskittyä perhe-elämään niin paljon, kuin lapset toivoisivat. Kun lapsen kotoaan saamat taloudelliset eväät ovat niukat, jatkuu lapsena koettu köyhyys helposti vielä aikuisuudessakin.

Useimmat vanhemmat kantavat huolta vanhemmuudestaan riippumatta siitä, millainen perheen tulotaso on. Huoli jaksamisesta vanhempana on kuitenkin yhteydessä perheen tulotasoon.

Perheissä, joissa pakollisten menojen kattaminen tuloilla ei ole helppoa eikä menojen jälkeen jää rahaa säästöön, kantavat vanhemmat muita useammin myös huolta jaksamisestaan vanhempana. Erityisen huolissaan ovat kouluikäisten lasten vanhemmat. Pikkulasten kulutustarpeet ovat koululaisten tarpeita pienemmät eivätkä he osaa samalla tavalla verrata oman perheen taloudellista tilannetta paremmin toimeen tuleviin perheisiin.

Vanhemmat, jotka kokevat menojen kattamisen käytettävissä olevilla tuloilla hankalaksi, arvioivat lastensa hyvinvoinnin hieman heikommaksi kuin paremmin toimeentulevien perheiden vanhemmat omien lastensa hyvinvoinnin.

Köyhyys lisää lapsen osattomuutta

Lapselle köyhyys voi tarkoittaa monenlaista osattomuutta. Kun perheen käytettävissä olevat tulot ovat niukat, jää lapsi helposti ulkopuoliseksi kaveripiirin kulutus- ja harrastustottumuksista. Ilman kauden hittilelua jääminen voi tarkoittaa lapselle mahdottomuutta osallistua kaveripiirin leikkeihin, serkulta peritty vanha takki aiheuttaa häpeää välitunneilla ja pelkkä luokkaretken rahoittamisen ajatteleminen kauhua ja unettomia öitä.

Pienituloiset perheet kokevat esimerkiksi uusien vaatteiden sekä ulkoiluvarusteiden hankkimisen lapsilleen hankalana selvästi useammin kuin perheet, joiden tulot ovat normaalit. Pienituloisten perheiden lapset myös osallistuvat muita lapsia harvemmin säännölliseen harrastukseen. Köyhäkin lapsi kokee kuitenkin halua ja painetta kuulua joukkoon, mutta kulutusyhteiskunnassa sisäänpääsy siihen on usein ostettava. Köyhä lapsuus on luopumista monesta mukavasta.

Suomessakin köyhimmät lapset ovat ilman ruokaa ja huolenpitoa

Vaikka suhteellinenkin köyhyys on lapselle riski, ovat kurjimmassa asemassa ne lapset, joille köyhyys tarkoittaa biologisten perustarpeiden täyttämättä jäämistä. Tällaisia lapsia on Suomessakin, eniten päihteitä väärinkäyttävillä ja mielenterveysongelmaisilla vanhemmilla. Näille vanhemmille lasten perushuollosta vastaaminen voi olla mahdotonta, eikä kotona ole lapsille toisinaan tarjolla ollenkaan ruokaa tai muuta huolenpitoa.

Jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään

Lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin edistämiselle antaa suuntaviivoja YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka velvoittaa niin valtiota, kuntia, lasten vanhempia kuin muita heidän kanssaan toimivia aikuisia. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1991. Sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja kaikki lapset ovat tasa-arvoisia. Sopimuksella taataan jokaiselle lapselle esimerkiksi oikeus sosiaaliturvaan ja kehityksensä kannalta riittävään elintasoon.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus
Lastensuojelun keskusliitto haastaa kaikki mukaan Lopetetaan lasten köyhyys nyt! -kampanjaan

Lähteet

Iivonen, Esa (2010) Mannerheimin lastensuojeluliitto. Esitys lapsiperheiden köyhyydestä kirkon valtakunnallisilla köyhyyspäivillä 17. - 18.3.2010.

Lammi-Taskula, Johanna; Karvonen, Sakari & Ahlström, Salme (toim.) (2009) Lapsiperheiden hyvinvointi 2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Moisio, Pasi; Karvonen, Sakari; Simpura, Jussi & Heikkilä, Matti (toim.) (2008) Suomalaisten hyvinvointi 2008. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.