Lonkkamurtuma

Väestön ikääntyessä reisiluun yläosan murtumat eli lonkkamurtumat ovat merkittävimpiä terveydenhuollon haasteita Suomessa. Vuonna 2008 lonkkamurtuman sai yhteensä noin 7 200 henkilöä, joista ensimmäisiä lonkkamurtumia oli noin 6 200. Valtaosa murtuman saaneista on iäkkäitä naisia ja merkittävä osa (noin 20 %) murtumista tapahtuu pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalle väestölle. Lonkkamurtuma johtaa tyypillisesti elämänlaadun menetyksiin sekä ylimääräisiin kustannuksiin ja sen hoitaminen vaatiikin pitkää sosiaali- ja terveydenhuollon rajat ylittävää hoitoa.

Kuva 4. Tiladiagrammista nähdään, kuinka kotona ja laitoksessa olevien sekä kuolleiden lonkkamurtumapotilaiden osuudet muuttuvat vuoden aikana (kuvassa 50 vuotta täyttäneet kotona asuneet lonkkamurtumapotilaat vuodelta 2007). Kotiutuminen tapahtuu pääsääntöisesti neljän kuukauden kuluessa murtumasta; pitkäaikaiseen laitoshoitoon jää 20 % potilaista.
Yllä: Tiladiagrammista nähdään, kuinka kotona ja laitoksessa olevien sekä kuolleiden lonkkamurtumapotilaiden osuudet muuttuvat vuoden aikana (kuvassa 50 vuotta täyttäneet kotona asuneet lonkkamurtumapotilaat vuodelta 2007). Kotiutuminen tapahtuu pääsääntöisesti neljän kuukauden kuluessa murtumasta; pitkäaikaiseen laitoshoitoon jää noin 20 % potilaista.