Rikossovittelusta apua sekä uhreille että epäillyille

Valtaosa lähisuhdeväkivallan sovittelussa olleista piti sovittelua puolueettomana ja hyödyllisenä, ilmenee THL:n tutkimuksessa rikossovittelulain täytäntöönpanosta. 

Lähisuhdeväkivallan takia sovitteluun osallistuneilla oli myönteinen kokemus mm. sovittelun vapaaehtoisuudesta, puolueettomuudesta, luottamuksellisuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa sovittelun lopputulokseen. Erityisesti uhrit kovivat tilanteen näin. Toisaalta lähisuhdeväkivallan takia sovittelussa olleiden joukossa oli muihin rikostyyppeihin (esim. varkaus, pahoinpitely) verrattuna eniten niitä, joiden kohdalla sovittelu ei ollut helpottanut oloa sovittelun jälkeen eikä edistänyt vastapuolen ymmärtämistä. Näissäkin kysymyksissä valtaosa vastaajista oli kokenut sovittelun positiivisena.

"Tulos kertoo, että lähisuhdeväkivalta on haastava rikos kohdattavaksi ylipäätään ja sovittelussa se edellyttää huolellista paneutumista osapuolten kohtaamiseen", toteaa tutkimuksen tekijä, tutkimuspäällikkö Juhani Iivari THL:stä. Tutkimuksessa haastateltiin kolmasosa Suomen kaikkien sovittelualueiden poliisi- ja syyttäjäviranomaisista ja sovittelun johtajista. Asiakaspalautekyselyn vastauksia saatiin 952 sovitteluun osallistuneelta.

Poliisi- ja syyttäjäviranomaisten mukaan sovitteluun lähettäjien piiriä tulisi voida laajentaa niin, että sovittelutoimistojen  johtajat ja kuntien sosiaalityöntekijät voisivat yhä itsenäisemmin ratkaista, mitkä lähisuhdeväkivaltatapaukset lähetetään sovitteluun. Poliisien ja syyttäjien mielipiteet myös jakaantuivat selvästi: Osa suhtautui lähisuhdeväkivallan sovitteluun pidättyvästi, osa myönteisesti, mutta hyvin tarkkaan harkiten. Osa haastateltavista ei nähnyt lähisuhdeväkivallan sovittelussa ongelmia, jos sovittelijat vain ovat ammattitaitoisia.

Lain tavoitteet toteutuneet osittain

Rikosten ja riitojen sovittelusta vuonna 2005 annetun lain yhteydessä edellytettiin lain soveltamista seurattavaksi. Tutkimuksessa noin 90 % sovittelun osapuolista näki keskeisten laatutavoitteiden toteutuneen. Näitä tavoitteita olivat asiantuntemus, puolueettomuus, luottamuksellisuus ja oikeudenmukaisuus. Eroja ryhmien välillä ei juuri ollut rikostyypeittäin eikä asianomistajien ja epäiltyjen välillä. Jyrkimmät erot syntyivät sopimuksen saavuttaneiden ja siihen pääsemättömien välillä. Pettyneimpiä olivat he, jotka eivät päässeet sopimuksiin. Kaikkiaan viisi prosenttia  vastaajista kertoi hyvin kielteisestä kokemuksesta ja kohtelusta sovittelussa. Heidän joukossaan ei ollut yhtään lähisuhdeväkivallan vuoksi sovitellutta.

Kaikki eduskunnan laille asettamat tavoitteet eivät näyttäsi toteutuneen. Sovittelu ei toteudu maassa yhtenäisesti. Tämä johtuu pääasiassa poliisien ja syyttäjien ristiriitaisesta toiminnasta tapausten sovitteluun lähettämisessä. Sovittelun merkitystä voitaisiin täsmentää säätämällä siitä ns. nopeutetun käsittelyn menettelynä, jolloin sovittelu saavuttaisi entistä itsenäisemmän aseman rikosprosessissa.

Lähde:

Iivari Juhani. Oikeutta oikeuden varjossa. Rikossovittelulain täytäntöönpanon arviointitutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 5/2010. Helsinki. 

Toimittajakappaleiden tilaukset THL:n viestinnästä Eija Oiniolta eija.oinio(at)thl.fi. Muut tilaukset kirjakaupasta.

Lisätietoja:

Juhani Iivari
tutkimuspäällikkö
040 556 7302
juhani.iivari(at)thl.fi

Kaarina Wilskman
vastuutiedottaja
020 610 7689
kaarina.wilskman(at)thl.fi

THL:n viestinnän päivystys palvelee mediaa kesä-elokuussa arkisin klo 9–15.
Puh. 020 610 6161.
Viestinnän yhteystiedot