Sosiaaliryhmien välillä on terveyseroja

Terveys on voimavara, jonka pohjalta monet muut hyvinvoinnin osaset voivat toteutua. Muun hyvinvoinnin tapaan terveyskin on epätasaisesti jakautunut. Matalammin koulutetut ja alhaisiin tuloluokkiin kuuluvat sairastavat yleensä enemmän ja kuolevat nuorempina kuin korkeammin koulutetut ja hyvätuloiset. Työssäkäyvät ovat terveempiä kuin työttömät. 

Sosioekonomisilla terveyseroilla tarkoitetaan sosiaalisen aseman mukaisia systemaattisia eroja terveydentilassa, sairastamisessa, toimintakyvyssä ja kuolleisuudessa.

Suomessa on moniin muihin Euroopan maihin verrattuna poikkeuksellisen suuret erot eri sosioekonomisten ryhmien kuolleisuudessa. Kun 35-vuotiaan työntekijämiehen keskimääräinen elinikä on 74 vuotta, samanikäinen johtavassa asemassa oleva mies voi puolestaan odottaa elävänsä kuusi vuotta pidempään.

Terveyserojen taustalla monia tekijöitä

Vaikka lähes kaikki terveysongelmat ovat Suomessa yleisempiä vähäisen koulutuksen saaneiden, pienituloisten ja työntekijäammateissa toimivien keskuudessa, ei matala koulutus tai sosiaalinen asema sellaisenaan ole selitys terveyserojen olemassaololle.

Sosioekonomisiin terveyseroihin vaikuttavat:

1. Tulojen ja varallisuuden epätasainen jakautuminen

   Hyvätuloisen on köyhää helpompaa valita ostoskoriinsa terveellisiä elintarvikkeita ja osallistua terveyttä edistäviin liikuntaharrastuksiin niiden hinnasta huolimatta. Hyvätuloiset ovat yleensä työllisiä, joten heillä on usein myös mahdollisuus työterveyshuollon palveluiden käyttämiseen sekä maksullisiin yksityisiin terveydenhoitopalveluihin.
   

    

2. Terveyskäyttäytyminen ja elintavat

   Suomessa sosioekonomisten ryhmien väliset erot terveyskäyttäytymisessä selittävät pitkälti ryhmien välisiä sairastavuus- ja kuolleisuuseroja. Eri sosiaaliryhmissä asenteet ja arvostukset terveellisiä elintapoja kohtaan vaihtelevat. Esimerkiksi epäterveelliset ruokailutottumukset, tupakointi, runsas alkoholinkäyttö sekä lihavuus on yleisempää alemmissa sosiaalisissa asemissa oleville.
   
   Omaksuttuja elintapoja ei voi pitää vain yksilön vastuulla. Niiden muotoutumiseen vaikuttaa se kulttuuri, jossa yksilö elää ja ne taloudelliset mahdollisuudet, jotka hänellä on.

3. Koulutus ja työ

   Korkeammin koulutetut ovat tietoisempia terveydestä ja osaavat toimia terveyttä edistävällä tavalla. Koulutus vaikuttaa usein myös ihmisen työuraan ja työoloihin.
   
   Työolot vaikuttavat puolestaan siihen, millaisille riskeille ihminen työtä tehdessään altistuu. Alemmissa sosiaalisissa asemissa olevien työ- ja elinolot ovat usein huonommat kuin korkeammassa asemassa olevien. Työstä saatavan palkan taso vaikuttaa terveyteen liittyviin kulutusmahdollisuuksiin

Onko köyhällä varaa terveydenhoitoon?

Suomessa pyritään takaamaan kaikille mahdollisuus terveydenhoitoon varallisuudesta riippumatta. Terveydenhuoltopalveluita käytetään kuitenkin eniten korkeimmissa sosiaaliluokissa, joissa terveys on keskimääräistä parempi. Lääkärit törmäävät työssään yhä useammin tilanteisiin, joissa potilaat kertovat voivansa aloittaa sairaudenhoitamiseen tarvittavan lääkekuurin vasta palkkapäivän tai korvaustenmaksupäivän jälkeen.

Sairausvakuutus kattaa osan yksityisistä terveydenhoitopalveluista ja maksukatot rajaavat julkisen terveydenhuollon vuotuisia potilas- ja lääkemaksuja. Osalla köyhään väestönosaan kuuluvista terveydenhuoltokulut muodostavat kuitenkin jopa yli 40 prosenttia perheen maksukyvystä.

Suomessa terveydenhuolto on kolmitasoinen järjestelmä

1. Julkisin varoin ylläpidetään kaikille avointa terveydenhuoltoa, jonka potilasmaksut ovat pääosin kohtuullisen pienet.
2. Tarjolla on myös kattava yksityisten terveydenhuoltopalveluiden järjestelmä maksukykyisille.
3. Useimmat työnantajat kustantavat alaisilleen työterveyshuollon. Osa-aikaista tai vuokratyötä tekevillä, usein pienituloisilla ihmisillä työterveyshuolto voi olla puutteellista.

Yksityinen terveydenhuolto voi olla pienituloisille saavuttamattomissa, vaikka sairausvakuutus kattaisikin osan sen kustannuksista. Jos pienituloisuus liittyy työttömyyteen, ei tarjolla ole työterveyshuoltoa. Toisin kuin kahdessa muussa järjestelmässä, julkisessa terveydenhuollossa hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan pitkäänkin.

Terveyseroja voidaan kaventaa!

Sosioekonomiset terveyserot ovat epäoikeudenmukaisia eroja kansalaisten tasa-arvoisuuteen tähtäävässä yhteiskunnassa. Väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen on ollut terveyspolitiikan keskeinen tavoite jo usean vuosikymmenen ajan. Terveyserot aiheuttavat pahoinvointia sekä ennenaikaisia kuolemia ja turhia kustannuksia.

Terveyseroja voidaan kaventaa muun muassa terveyteen liittyvän politiikan avulla sekä terveysvalistuksen kautta lisäämällä väestön tietoisuutta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön ja saatavuuteen liittyvää tasa-arvoa voidaan kaventaa ja kohdentaa erityisiä palveluita heikoimmassa asemassa oleville.

Lisää tietoa sosioekonomisista terveyseroista TEROKA -hankkeen verkkopalvelussa.

Lähteet

• Nenonen, Mikko; Karjalainen, Jouko (2010) Onko potilaalla varaa määräämääsi hoitoon? Lääkärilehden pääkirjoitus 24/2010.
• Palosuo, Hannele ym. (toim.) (2007) Terveyden eriarvoisuus Suomessa. Sosioekonomisten terveyserojen muutokset 1985 - 2005 Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
• TEROKA-hankkeen verkkopalvelu