Kattavat rokotukset ehkäisevät tehokkaasti vakavia sairastumisia

"Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että sikainfluenssaepidemia tulee kaikkiin Euroopan maihin viimeistään tavallisen talvi-influenssakauden kuluessa", kirjoittaa tutkimusprofessori Petri Ruutu.

Huhtikuussa 2009 Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti pandemian uhasta, jonka aiheuttaa influenssa A -virus alatyyppiä H1N1 – kansan suussa sikainfluenssavirus.

Meksikosta tulleet tiedot olivat uhkaavia: tartunnan saaneista oli kuollut yhtä suuri osa kuin aikoinaan espanjantautiin, joka on tunnetuista influenssapandemioista vakavin.

Sikainfluenssan levittyä eri mantereille paljastui kuitenkin nopeasti, että tauti oli teollisuusmaissa paljon espanjantautia lievempi. Pääosa tautitapauksista on yhtä lieviä kuin tavallinen kausi-influenssa. Myös perusterveydenhuollon potilaskäyntien määrä on pysynyt samoissa luvuissa kuin kausi-influenssan aikana.

Influenssapandemian aiheuttaa aina influenssa A -viruksen uusi alatyyppi, koska väestöllä ei ole sitä vastaan aiempien infektioiden tuomaa suojaa. Vasta-ainetutkimusten perusteella voidaan todeta, että osalla iäkkäistä ihmisistä on suojaa sikainfluenssavirusta vastaan vuosikymmeniä sitten sairastamiensa H1N1-infektioden seurauksena. Nuoremmilla suojaa ei ole.

Influenssa leviää nopeimmin talvikautena. Tiedetään, että kevät, kesä ja alkusyksy ovat aikaa, jolloin influenssa ei yleensä leviä laajaksi epidemiaksi, vaikka virusta tuotaisiinkin säännöllisesti väestön keskuuteen. Poikkeuksia tästä ovat kaksi viime vuosisadan pandemiaa sekä viime keväänä ja kesänä Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa ilmenneet sikainfluenssaviruksen aiheuttamat epidemiat.

Tuoreita tietoja on saatu Australiasta ja Uudesta-Seelannista, joissa maiden talvikautena levinneet epidemiat ovat äskettäin päättyneet. Niissä varmistettujen, tehohoitoa vaatineiden sikainfluenssatapausten määrän sovittaminen Suomen väestömäärään merkitsisi vähintään 150:tä tehohoitojaksoa ja 40–50:tä kuolemaa.

Eräissä Australian ja Uuden-Seelannin sairaaloissa jouduttiin siirtämään kirurgisia toimenpiteitä, jotta leikkaussalien heräämöjä voitiin käyttää tehohoitoon tavanomaisten teho-osastojen lisäksi. Tehohoitoa tarvitsee 10–20 prosenttia sairaalaan otetuista.

Arvioidaan, että Suomessa tarvitaan kolmen neljän kuukauden epidemiajakson aikana vähintään tuhat sairaalahoitojaksoa. Suuri osa sairastumisista ilmenee noin kuukauden kestävän jakson aikana.

Tapausten todellinen määrä on merkittävästi laboratoriossa varmistettua määrää suurempi, sillä aiempien influenssapandemioiden ja -epidemioiden perusteella tiedetään, että varmistamatta jääneitä tapauksia on moninkertaisesti varmistettuihin verrattuna.

Sikainfluenssan erityispiirre on, että sairaalahoitoon, tehohoitoon tai kuolemaan johtavat vakavat tautitapaukset esiintyvät poikkeuksellisen nuorissa ikäryhmissä.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa 93 prosenttia teho-osastoilla hoidetuista oli alle 65-vuotiaita, kun kausi-influenssassa suurin osa vakavasti sairastuneista on eläkeläisiä. Tehohoidossa olleista 9 prosenttia oli raskaana, kroonista keuhkosairautta sairasti 33 prosenttia, diabetesta 16 prosenttia ja sydämen vajaatoimintaa 11 prosenttia. Erittäin lihavien osuus oli 29 prosenttia.

Jokin tunnettu komplikaatioille altistava tekijä oli 68 prosentilla tehohoitoon joutuneista. Useissa muissa tutkimuksissa vakavasti sairastuneista ja kuolleista 70–80 prosentilla oli tunnettu komplikaation riskiä lisäävä tekijä. Suurin osa kuolemista on johtunut nopeasti edenneestä virusinfektiosta.

Suomessa käytettävä sikainfluenssarokote on ”täsmärokote”: virus ei ole ehtinyt muuntua puoli vuotta sitten rokotteeseen tehdyn virusvalinnan jälkeen. Rokotteen tiedetään aiheuttavan hyvin vasta-aineita rokotetussa jo yhden rokotuskerran jälkeen, ja siksi siltä voidaan odottaa hyvää tehoa.

Jokaisesta rokotteen osasta on runsaasti tutkimustietoa ja kokemusta aiempien rokotteiden perusteella. Rokote ei sisällä aineita, jotka ovat haitallisia sikiölle tai raskauden kululle.

Vaikutusmekanisminsa ja koostumuksensa perusteella rokotteen odotetaan aiheuttavan samanlaisia haittavaikutuksia kuin kausi-influenssarokotukset.

Rokotuskohdan kipeytyminen on erittäin yleistä. Osalla rokotetuista ilmenee lisäksi päänsärkyä, lihas- ja nivelkipua sekä lämmönnousua. Haittavaikutukset menevät ohi päivässä tai parissa.

Mediassa on ollut paljon esillä rokotteen väitetty yhteys ääreishermoston tulehdukselliseen sairauteen, niin sanottuun Guillain–Barrén oireyhtymään. Tiedetään, että monet infektiot, myös influenssa, aiheuttavat kyseistä oireyhtymää. Sen sijaan ei ole olemassa tieteellisesti pitävää näyttöä siitä, että oireyhtymä liittyisi influenssarokotukseen.

Entä tuleeko meille sikainfluenssaepidemia?

Euroopan unionin alueella epidemia on jo käynnissä seitsemässä maassa. Noin viidessätoista maassa influenssatapausten määrä lisääntyy vuodenaikaan nähden erittäin poikkeuksellisella tavalla.

Influenssaan perehtyneet asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että sikainfluenssaepidemia tulee kaikkiin Euroopan maihin viimeistään tavallisen talvi-influenssakauden kuluessa. Lapissa alkaneen alueellisen epidemian jälkeen epidemia leviää muualle Suomeen viimeistään 3–4 viikon kuluessa.

Rokottamalla kattavasti sikainfluenssan komplikaatioille alttiit ryhmät voidaan ehkäistä merkittävä määrä vakavia sairastumisia ja kuolemia.

Terveydenhuollon henkilöstö voi rokotteen ottamalla vähentää tartuntoja hoitamiinsa erityisen alttiisiin potilasryhmiin. Rokotuksilla taataan myös henkilökunnan riittävyys epidemian aikana. Rokotetulta äidiltä siirtyy sikiöön vasta-aineita, jotka suojaavat myös lasta ensimmäisten elinkuukausien aikana.

Petri Ruutu
THL:n tutkimusprofessori

Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 23.10.2009
Kuva: Ilari Järvinen/Museokuva