Sydän- ja verisuonisairauksia ehkäisevä ravinto

Suositusten mukainen ruoka torjuu sydän- ja verisuonisairauksia

Sydän- ja verisuonisairauksia voidaan ehkäistä terveellisellä ravinnolla ja liikunnalla. Ruokavaliota kevennetään käyttämällä paljon kasviksia ja hedelmiä. Ravinnon rasvat kootaan öljyistä ja öljyä sisältävistä levitteistä. Kova maitorasva määriteltiin sepelvaltimotaudin riskitekijäksi jo 1950-luvulla. Kovien rasvojen (tyydyttyneet ja trans-rasvahapot) käytön vähentäminen ja korvaaminen pehmeillä, öljymäisillä rasvoilla pienentää seerumin LDL-kolesterolipitoisuutta ja suurentaa hyödyllisen HDL-kolesterolin osuutta.

Väestötutkimuksissa mitatun seerumin kokonaiskolesterolin muutokset kuvastavat suurissa väestöryhmissä hyvin LDL-kolesterolipitoisuuksissa tapahtuneita muutoksia. Sepelvaltimotaudin esiintyvyys lisääntyy LDL-kolesterolitason noustessa sitä jyrkemmin, mitä suurempi LDL-kolesterolipitoisuus on. Kun seerumin LDL-kolesteroliarvo on alle 2,6 mmol/l, sepelvaltimotautia ei esiinny juuri lainkaan. Sairastumisen vaara on verraten pieni, kun LDL-kolesteroliarvo on 3,5-5,0 mmol/l, mutta riski lisääntyy moninkertaiseksi LDL-kolesterolin noustessa yli pitoisuuden 6,5 mmol/l.

Sydänystävälliset monityydyttymättömät rasvat

Parhaiten ravintotottumusten muutosten edullinen vaikutus on osoitettu Suomessa 1960-luvulla tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittavien käyttämän rasvan määrää vähennettiin ja suuri osa tyydyttyneistä rasvahapoista korvattiin monityydyttymättömillä. Seerumin kolesteroliarvot pienenivät ja sekä sepelvaltimotadin ilmaantuvuus että kokonaiskuolleisuus vähenivät. Työikäisillä miehillä yhden prosenttiyksikön väheneminen kokonaiskolesterolissa pienentää sydäninfarktin riskiä 2–3 %:lla. Tehokkaasti LDL-kolesterolia vähentävällä lääkehoidolla (statiinit) on pystytty vähentämään selvästi sekä sepelvaltimotaudin ilmaantumista että kokonaiskuolleisuutta.

Suomalaisten elintavoissa yhä parantamisen varaa

Suomessa väestön keskimääräiset kolesterolipitoisuudet ovat pienentyneet noin 15 % 1970-luvun jälkeen. Kolesteroliarvojen taso oli 1990-luvun lopulla jo alle 6,0 mmol/l. Vuonna 2007 miesten kolesteroliarvot olivat keskimäärin 5,51 mmol/l ja naisten 5,24 mmol/l. Tärkeimpien riskitekijöiden kolesterolin, verenpaineen ja tupakoinnin muutokset selittävät valtaosan todetusta sepelvaltimotautikuolleisuuden muutoksesta Suomessa.

Vuosittain noin 9 000 alle 75-vuotiasta miestä sairastaa sydäninfarktin. Infarkteista voitaisiin ehkäistä jopa 1 700 pelkästään ruokavaliomuutoksilla, joilla saataisiin seerumin kolesterolipitoisuus pienenemään. Suomalaisten rasvojen käytössä on edelleen tarvetta muutoksiin. Sairastuvuus sepelvaltimotautiin on yleisempää ruumiillisen työn tekijöillä.

Lihavuus merkittävimpiä riskitekijöitä

Lihavuus suurentaa sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa sekä vaikuttamalla epäedullisesti LDL- ja HDL-kolesterolin suhteeseen että nostamalla verenpainetta. Lihavan väestönosan laihduttaminen vaikuttaisi todennäköisesti sepelvaltimotaudin esiintyvyyteen jokseenkin yhtä tehokkaasti kuin seerumin kolesterolipitoisuuden pienentäminen tavoitetasolle. Natriumin saannin voimakas vähentäminen laskisi verenpainetta ja vähentäisi muun muassa aivohalvauksien määrää.

1–2 alkoholiannosta päivässä pienentää sepelvaltimotaudin vaaraa ilmeisesti suurentamalla seerumin HDL-kolesterolipitoisuutta. Alkoholin haitat kuten verenpaineen kohoaminen, sydämen rytmihäiriöt, maksasairaudet, syöpäriskin lisääntyminen ja väkivalta ovat hyötyä suuremmat päivittäisen kulutuksen ylittäessä 2–3 ravintola-annosta. Alkoholin sisältämä ylimääräinen energia on myös painonhallinnan haaste.