Meneillään olevia tutkimuksia koulukoteihin liittyen

Koulukodeista tehdään tällä hetkellä seuraavia tutkimuksia:

Koulukodin jälkeen: seurantatutkimus koulukotinuorista

Mika Gissler, Manu Kitinoja, Marko Manninen, Jaana Suvisaari

Koulukotiin tai sen kaltaisiin laitoksiin sijoitetuilla nuorilla tiedetään olevan huomattavan paljon mielenterveyden häiriöitä ja alttiutta päihteiden väärinkäyttöön. Kohonneen psykiatrisen sairastumisriskin lisäksi koulukotinuorilla on huomattavan korkea riski rikollisuuteen ja antisosiaaliseen elämäntapaan. On kuitenkin myös tärkeää huomioida, että monet nuoret, joilla on useita riskitekijöitä, eivät todellisuudessa ajaudu antisosiaaliseen elämäntapaan. Näitä suojaavia tekijöitä ei kuitenkaan ole juuri määritelty, koska tutkimus on tähän asti pääosin keskittynyt riskitekijöiden tunnistamiseen.

Nuorten tilanne ja kehityspolku koulukodista lähdön jälkeen tunnetaan varsin huonosti. Tähän mennessä Suomessa tehdyt koulukotioppilaiden jälkivaihe- tai yhdistelmätutkimukset perustuvat jokseenkin vanhaan aineistoon. Lisäksi menetelmät ovat olleet pääosin laadullisia, ja tutkimusten aineistokoko on ollut vaatimaton.

Tämän tutkimuksen aineistona ovat kaikki koulukotiin sijoitettuina olleet nuoret vuosina 1991, 1996, 2001, 2006 ja 2011 (N=5*300=1500) sekä kaltaistettu verrokkiaineisto (N=7500). Ensivaiheessa selvitetään eri rekistereistä kerättävien tietojen avulla nuorten tilanne koulukodista lähdön jälkeen ja määritellään epäsuotuisalle kehitykselle altistavia riskitekijöitä. Asetelma mahdollistaa kohorttien vertaamisen keskenään, ja edelleen arvion koulukotijärjestelmän tulevaisuuden haasteista. Kakkosvaiheessa tehdään osalle ykkösvaiheen nuorista yksilötutkimus, jossa selvitetään tarkemmin epäsuotuisalta kehitykseltä suojaavia tekijöitä.

Eräs yhteiskuntamme suurimmista ongelmista on nuorten eri syistä johtuva syrjäytyminen. Koulukotijärjestelmän hoidon kehittäminen ja tehokas kohdentaminen edellyttävät luotettavaa tutkimustietoa. Edustavalle tutkimustiedolle on sekä kansallista että kansainvälistä tilausta.

Kohti tunteita ja kokemuksia – taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa

Päivi Känkänen

Meneillään on taidelähtöisiä menetelmiä lastensuojelussa tarkasteleva sosiaalityön käytäntötutkimus, joka valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä. Tutkimuksessa tarkastellaan käytännön kokemuksesta kumpuavien empiiristen havaintojen, erilaisten metodisten työkalujen (mm. valokuvat, videot, elämäntarinat, haastattelut, osallistuva havainnointi) ja tutkimuskirjallisuuden avulla taide- ja kulttuurilähtöisten työmenetelmien soveltamismahdollisuuksia nuorisososiaalityöhön.

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lastensuojelun työkäytäntöjen kehittämiseksi ja selvittää taidelähtöisen toiminnan soveltuvuutta toiminnalliseen sosiaalityöhön. Tutkimus pyrkii tuomaan esiin, millaisia haasteita ja vaikeuksia ja toisaalta onnistumisen kokemuksia taidelähtöisessä työskentelyssä on eri hankkeissa kohdattu. Esimerkiksi lastensuojelun tärkeiden periaatteiden, suojelun ja toisaalta nuorten ilmaisunvapauden välinen jännitteisyys muodostaa yhden haasteen, jota tutkimuksessa kuvataan. Tutkimuksen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen paikka määrittyy uudenlaisen syrjäytymiskeskustelun kautta, kun tutkitaan taiteen ja taiteen kaltaisen toiminnan mahdollisuuksia tukea syrjäytymisvaarassa olevien lasten identiteetin selkiytymistä ja vahvistumista. Etnografisella lähestymistavalla pyritään saamaan esiin ihmisen toimijuutta rajaavia käytäntöjä ja toisaalta näkemään mahdollisuuksia oman toimijuuden laajentamisessa. Tutkimus tuottaa uutta tietoa taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista, uusien työmenetelmien käytöstä lastensuojelussa sekä tietoa taiteen ja luovuuden merkityksestä ihmisen kehityksessä ja elämänkulussa.

Tutkimuksen aineistoa on kerätty kahdessa Suomen Akatemian tutkimusohjelman puitteissa toteutetussa tutkimushankkeessa: Syreeni (2001–2003)  ja Skidi - kids (2010–2014). Myös valtion koulukodeissa toteutetuista hankkeista ”Elämäkertaketju – ilmaisutaidot lastensuojelussa syrjäytymisen ehkäisemiseksi” ja ”Räpätessä roiskuu” on kerätty aineistoa tähän tutkimukseen.

Tutkimuksen tehtävänä on

  1. tutkia, miten taiteen keinoin voidaan tukea nuoren selviytymistä ja voimaantumista ja vahvistaa hänen itsetuntoaan
  2. selvittää, kuinka kontrollista vapaan tilan avulla on mahdollista saada tunteita ja kokemuksia esiin.

Tutkimuksen toteuttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella VTL Päivi Känkänen (Lasten, nuorten ja perheiden palvelut -yksikkö, THL ja Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos).

Tutkimus ylisukupolvisen perimän ilmenemisestä koulukotiin sijoitetun nuoren kohdalla

Assi Kukkonen

Vuosina 2010–2013 on meneillään kasvatussosiologian väitöskirjatutkimus ylisukupolvisen sosiaalisen perimän ilmenemisestä koulukotiin sijoitetun nuoren, hänen äitinsä ja isoäitinsä elämänkertahaastatteluissa.

Väistökirjatutkimus jatkaa valtion koulukodeista tehtyä tutkimuskokonaisuutta. Väitöskirjan aineiston muodostavat ylisukupolviset elämänkertahaastattelut. Yhden haastatteluketjun muodostavat sijoitettu nuori, hänen äitinsä ja isoäitinsä. Tutkimuksessa käytetään menetelmänä elämänkertahaastattelua, jossa haasteltava kertoo vapaasti elämäntarinansa. Tutkimus tehdään Kasvun Yhteisöjen koulukodissa (Assi Kukkonen, Kasvun Yhteisöt, Itä-Suomen yliopisto).

Tutkimuskysymykset

  • Millaisia elämänvaiheita, tapahtumia ja tilanteita sisältyy kolmen sukupolven elämänkertoihin päätyen tähän päivään ja lapsen koulukotisijoitukseen?
  • Miten kasvuolosuhteet, ympäröivä yhteiskunta ja perhe vaikuttavat yksilön kehitykseen?
  • Miten sosiaalinen perimä vaikuttaa positiivisesti tai negatiivisesti haastateltavien elämänkertakuvauksissa?

Tutkimuksen tavoitteena on verrata haastattelujen tuottamaa aineistoa sukupolvien välisestä elämänkerta-analyysistä keskenään sekä tuottaa lisätietoa aiempiin koulukotitutkimuksiin.
Kasvun yhteisöjen verkkosivuille

Yrittävää asennetta oppimaan - etnografinen tutkimus

Sirpa Koskinen

Yrittävää asennetta oppimaan on meneillään oleva etnografinen tutkimus, joka tarkastelee, miten koulukodin koulussa opiskelevan nuoren koulutuksellista syrjäytymistä voidaan ehkäistä ja hänen tulevaisuusorientaatiotaan vahvistaa yrittäjyyskasvatuspedagogiikan keinoin. Tutkimus tehdään Harvialan koulukodin Myllynkulman koulussa (Sirpa Koskinen, Harvialan koulukoti, Tampereen yliopisto, Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos).

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa yrittäjyyskasvatuspedagogiikan soveltuvuudesta erityisopetukseen. Tutkimuksessa selitetään, miten itsenäisen työskentelytavan mahdollistava yrittäjyyskasvatuspedagogiikka vahvistaa valtion koulukodin koulussa opiskelevan nuoren tulevaisuusorientaatiota ja kehittää hänen opiskeluun liittyviä itsesäätelytaitojaan.

Tutkimuksen tehtävänä on

  1. kuvata yrittäjyyskasvatuksellista pedagogiikkaa ja sen toimivuutta erityiskasvatuksessa
  2. tutkia oppilaiden kokemuksia ja käsityksiä yrittäjyyskasvatuksellisen pedagogiikan vaikutuksesta tulevaisuusorientaatioon ja itsesäätelytaitojen kehittymiseen.

Opiskelijoiden tulevaisuuteen orientoitumista ja itsesäätelytaitoja tarkastellaan opiskelua ja työelämätaitoja koskevien kokemuksien ja näkemyksien kautta. Koulukodin koulussa opiskeleva nuori kokee koulun usein negatiivisena paikka, jossa on pakko käydä. Myös PISA-tutkimuksen tulokset kouluviihtyvyydestä yleisestikin ovat tämän suuntaisia. Erilaiset toimintatavat voivat muuttaa asennetta opiskelumyönteisemmiksi.

Tutkimuksessa haetaan myös vastausta siihen, miksi yrittäjyyskasvatuspedagogiset menetelmät ovat olleet toimiva ratkaisu koulukotikoulun arjessa.

Lisätietoa Lisätietoa