Välittömät reaktiot ja oireet

Kouluampumistapauksen jälkeen välittömiä reaktioita ja oireita voivat olla:

• säikähtely, arkuus, pelot, ahdistus
• itkuisuus, alakulo, masentunut mieli ja aloitekyvyn puute
• hiljeneminen, vetäytyminen, eristäytyminen
• ärtyisyys, kiukkuisuus, aggressiivisuus, raivokohtaukset
• riidat sisarusten, ystävien ja puolisoiden kesken
• pulputtava puhe, joka poikkeaa henkilön normaalista tavasta puhua
• takaumat
• lisääntynyt läheisyyden tarve: takertuminen vanhempaan, opettajaan, kumppaniin; vaikeus lähteä kotoa ja mennä päivähoitoon/kouluun/työhön
• unen häiriöt, haluttomuus mennä nukkumaan, vaikeus nukahtaa, painajaiset, heräily yöllä
• keskittymiskyvyn puute, vaikeus kuunnella toista, vaikeus keskittyä leikkeihin, läksyihin, työhön tai esimerkiksi kirjan tai lehden lukemiseen
• leikki tuhoisaa ja tavallista rajumpaa, leikki katkeilee tai estyy, lapsi rikkoo muiden leikkejä
• mieleen tunkevat väkivaltaiset mielikuvat, lisääntyvä kiinnostus väkivaltapeleihin, juuttuminen väkivaltaisiin media- ym. sisältöihin
• erityisesti nuoruusikäisillä poissaolot kotoa sekä päihteiden käyttö.

Kouluikäisten kriisireaktioita

Kouluikäisten kriisireaktioita voivat olla:

• levottomuus
• keskittymättömyys
• riidanhaluisuus
• pelot
• univaikeudet
• poissaolevuus
• masentuneisuus
• vaikeus lähteä kouluun.

Pienten lasten kriisireaktioita

Pienten lasten kriisireaktioita voivat olla:

• itkuisuus
• takertuminen aikuiseen
• vetäytyminen itsekseen
• ärtyisyys
• unen vaikeudet
• konfliktit muiden lasten kanssa
• apaattisuus ja vetäytyminen
• leikin vaikeudet.

Aina kun lapsella esiintyy näitä oireita, on vanhempien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden oltava yhteistyössä, seurattava yhdessä lapsen tilannetta ja mietittävä tarvittaessa lisätukea.

Reaktioista kannattaa kertoa

Olisi hyvä, jos opettaja kertoisi oppilaille, mitä mahdollisia reaktioita ja kokemuksia voi tällaiseen tilanteeseen liittyä. Monet psyykkiset reaktiot ovat pelottavia, kun ihminen ei itse halua eikä hallitse niitä.

On helpottavaa tietää, että kyseiset tuntemukset voivat jopa kuulua asiaan, että muillakin on niitä ja että niistä on hyvä kertoa läheisille aikuisille ja puhua myös ystävien kanssa. Ne eivät tarkoita mielen sairauksia. Avoin puhuminen ja keskustelu psyykkisistä ongelmista tekee mahdolliseksi ymmärtää omia ja ystävien reaktioita ja hakea apua tai kannustaa toista hakemaan apua tarvittaessa.

Aikuisten yhteistyö auttaa lasta

Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa tulisi vanhempien ja opettajien olla yhteydessä keskenään, jotta lapsen ja nuoren tilannetta voitaisiin seurata riittävästi. Lapset tuovat tiettyjä asioita esille kotona, toisia taas koulussa. Oppilashuoltoon kannattaa ottaa yhteyttä pienistäkin lapsen tai nuoren oireista. Itsetuhoisuuteen, väkivaltaan ja päihteiden käyttöön tulee aina reagoida välittömästi.

Aikuisilla itsellään voi myös olla vastaavia oireita. Vertaistuki – muut vanhemmat, opettajat ja päivähoitajat, oma puoliso ja ystävät – ovat kaikki silloin ensiarvoisen tärkeitä. Oireiden pitkittyessä on haettava apua mielenterveyden ammattilaisilta. Apua kannattaa hakea herkästi silloin, kun mitään vertaistukea ei ole saatavilla.