© THL 2012 - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos | PL 30, 00271 Helsinki | puhelin 020 610 6000 | Palaute | Tietoa sivustosta
Sukuelinherpeksen aiheuttaja on herpes simplex -virustyyppi 1 tai 2 (HSV1, HSV2). Ensitartunta voi olla joko oireinen tai oireeton, mutta virus jää tartunnan jälkeen aina oireettomana elimistöön.
Herpes voi uusia ajoittain, mutta oireet ovat yleensä lyhytkestoisempia ja lievempiä kuin ensitartunnassa. Uusiutumistiheys vaihtelee suuresti potilaskohtaisesti.
Kondomi suojaa melko hyvin herpestartunnoilta. Jos kuitenkin rakkularykelmä on kondomin peittävän alueen ulkopuolella, on tartunta mahdollinen. Herpes tarttuu myös suuseksin välityksellä. Jos kumppanilla on huuliherpes, hän voi tartuttaa viruksen toisen sukuelinalueelle.
Ensitartunnan tyypillisiä oireita ovat sukuelinten alueella esiintyvät rakkulat, jotka rikkoutuessaan haavautuvat. Potilaalla voi olla yleisoireita ja suurentuneet paikalliset imurauhaset.
Herpestartunta voidaan todeta tyypillisten oireiden perusteella tai ottamalla virusviljely suoraan rikkoumasta.
Herpesvirusta ei voida tuhota elimistöstä. Herpestartuntojen määrä lisääntyy iän ja seksikumppanien määrän kasvaessa. Tutkimusten perusteella tiedetään, että noin 20 prosenttia aikuisväestöstä on HSV2-positiivisia. Suuri osa tartunnoista saadaan tartunnastaan tietämättömältä seksikumppanilta.
Jos on tietoinen herpestartunnasta, kondomin käyttö tai seksistä pidättäytyminen oireisessa vaiheessa vähentävät kumppanin tartuttamista. Osa ihmisistä erittää virusta myös oireettomassa vaiheessa.
Viruslääkkeillä voidaan estää viruksen lisääntyminen, lyhentää oireista vaihetta, ja niin sanotulla estohoidolla voidaan ehkäistä uusintaepisodin puhkeaminen.
On tärkeä tietää, että estolääkityksellä voidaan lyhentää potilaan oireista vaihetta ja vähentää tartuttavuutta, mutta ei kuitenkaan täysin estää edelleen tartuttamista.
Teksti: Eija Hiltunen-Back
päivitetty 17.6.2010