Etusivu > Aiheet > Tietopaketit > Kesäterveys > Heitä vapaalle vastuullisesti > Käytä kondomia, vältä hiv-tartunta

Käytä kondomia, vältä hiv-tartunta

KondomiRiski saada hiv-tartunta on kasvanut Suomessa. Suojaudu – käytä kondomia. Jos epäilet tartuntaa, mene testiin.

Hiv-riski on kasvanut

Hiv-tartuntojen lisääntyminen on seurausta turvaseksin unohtamisesta. Kondomin käyttö unohtuu yhä useammin. Seksin kohdalla hiv-riskin tärkein määrittäjä on vastuunotto omasta ja läheisten terveydestä.

Vuonna 2009 todettiin 180 uutta hiv-tartuntaa. Suurin osa Suomen hiv-tartunnoista on saatu seksin välityksellä. Lähes 40 prosenttia tartunnoista on peräisin matkoilta. Matkailu seksimatkakohteisiin on lisännyt suomalaisten hiv-tartuntariskiä.

Hiv-tartuntaa ei saada vain kaukomailta. Venäjän ja Baltian maiden hiv-tartuntariskit ovat kasvaneet. Esimerkiksi Tallinnassa 7–8 prosenttia seksityöntekijöistä ja yli puolet ruiskuhuumeita käyttävistä on virolaistutkimusten mukaan saanut tartunnan.

Kannattaa muistaa, että tartunnan voi saada myös kotimaassa.

Viime vuosien loiva lasku uusien tapausten määrässä on pysähtynyt ja kääntynyt uudelleen nousuun sekä heteroseksiteitse saatujen tartuntojen ryhmässä että miestenvälisen seksin ryhmässä. Hivin voi Suomessakin saada kuka tahansa, riippumatta siitä kuluuko johonkin erityiseen ryhmään.

Hiv voi tarttua

  • ilman kondomia tapahtuvassa suojaamattomassa yhdynnässä
  • yhteisten neulojen ja ruiskujen käytössä
  • verikontaktissa
  • äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana
  • rintaruokinnassa

Hiv ei tartu

  • pisaratartuntana, esimerkiksi yskiessä
  • suudellessa, jos suu on terve eikä syljessä ole verta
  • yhteisistä astioista
  • wc-istuimesta
  • kylpyvedestä
  • uima-altaassa
  • saunassa
  • hyttysistä

Syljessä, kyynelnesteessä, virtsassa ja ulosteessa on niin vähän viruksia, ettei hiv-tartunnan vaaraa ole, mikäli verikontaktia ei synny.

Oireista ei voi päätellä hiv-tartuntaa

Oireista on vaikea päätellä, oletko saanut hiv-tartunnan. Joillekin ei tule lainkaan ensioireita. Oireet voivat myös pysytellä poissa useita vuosia.

Osalle kehittyy 1–8 viikon kuluessa tartuntahetkestä tavanomaisten flunssan kaltaisia oireita: kurkkukipua, kaularauhasten turvotusta, kuumetta, ihottumaa, lihaskipuja ja päänsärkyä. Oireista saattaa tulla vain muutama ja nekin niin lievinä, ettei tartunnansaaja osaa epäillä hiv-tartuntaa.

Ainoa tapa varmistaa, ettei ole saanut riskitilanteen jälkeen hiv-tartuntaa, on käydä testissä. Hiv-tartunta voidaan todeta verikokeella.

Jos epäilet tartuntaa, mene testiin. Hiv-testejä tekevät ilman lähetettä ja ilmaiseksi terveyskeskukset, sukupuolitautien poliklinikat, opiskelijaterveydenhuolto; ilmaiseksi ja nimettömänä Punaisen Ristin Pluspisteet ja Aids-tukikeskukset. Hiv-testit, lääkehoidot ja niiden seurannat ovat Suomessa maksuttomia. Testissä voi käydä myös maksullisella yksityisellä lääkäriasemalla.

Hiv-tartuntaa epäilevän tulee mennä testiin viipymättä. Tärkeitä syitä on kaksi:

  • Uusien tartuntojen ehkäiseminen.
  • Hiv-infektioon on olemassa lääkehoitoja. Hiv-tartunnan saanutta voidaan hoitaa kuten muitakin seurantaa ja hoitoa vaativia eli kroonisia tautia sairastavia ihmisiä. Lääkehoito voi hidastaa hi-viruksen etenemistä elimistössä tai pysäyttää sen etenemisen. Lääkehoito voi myös estää sairastumisen aidsiin.

Hiv on ihmisen immuunikatovirus

Immuunikatovirus tuhoaa veren valkosoluja. Vähitellen tartunnan saanut altistuu erilaisille sairauksille. Vaikka hiv-infektioon on olemassa lääkehoitoja ei parantavaa hoitoa ole vielä keksitty.

Aids on hiv-tartunnan viimeinen vaihe, jossa ihmisen puolustusjärjestelmä on saanut jo merkittäviä vaurioita ja hänen vastustuskykynsä tauteja kohtaan on alentunut huomattavasti. Lähes kaikki lääkehoitoa saamattomat hiv-tartunnan saaneet sairastuvat aidsiin. Hiv-lääkityksen ansiosta aids-tapaukset ja -kuolemat ovat vähentyneet merkittävästi.

Hiv on lyhenne sanoista Human Immunodeficiency Virus eli ihmisen immuunipuutosvirus.
Aids on lyhenne sanoista Acquired Immune Deficiency Syndrome eli hankittu immuunipuutosoireyhtymä.

Teksti: Henrikki Brummer-Korvenkontio
päivitetty 18.6.2010