Hyvästä kaivosta tulee hyvää vettä

Maaperä, virtaukset, vuodenajat ja ihmisen toiminta vaikuttavat kaivon veden laatuun. Pidä huolta, etteivät valumavedet, pieneliöt ja -eläimet pääse pilaamaan kaivosi vettä.

Pohjavettä muodostuu, kun sade ja lumien sulamisvesi imeytyvät maaperään. Pohjavettä on peruskallion päällä olevien maakerrosten lisäksi kallioperän ruhjevyöhykkeissä ja halkeamissa.

Vesi puhdistuu imeytyessään maaperässä, jolloin siihen myös liukenee mineraaleja. Pohjavesien laatuun vaikuttavat mm. maaperän geologinen rakenne, virtausolosuhteet, vuodenajat sekä ihmisen toiminta. Suomen pohjavedet ovat yleensä lievästi happamia (pH alle 7) ja pehmeitä (alhainen kalsiumpitoisuus).

Kuilukaivoissa vesi tulee kaivoon pohjasta, joka on täytetty suodatinhiekalla. Hiekan tarkoituksena on pitää pienet maa-aineshiukkaset poissa kaivosta. Kaivon pohjan ala suhteutetaan tarvittavaan vesimäärään. Kuilukaivot rakennetaan betonirenkaista tai valetaan paikanpäällä. Kaivon syvyys on yleensä 5–20 metriä. Paras sijoituspaikka on hiekka- tai soramaassa.

Porakaivo porataan syvään kallioon. Niitä käytetään alueilla, joilla veden saanti on muuten hankalaa. Kaivon syvyys on yleensä 20–150 metriä. Veden laatua ja saatavuutta ei kuitenkaan voida taata ennen porausta. Porakaivojen vesissä saattaa olla epätavallisen paljon erilaisia maaperästä liuenneita aineita (kuten fluoridia, natriumia, kloridia, radonia, arseenia  ja uraania) enemmän kuin kuilukaivojen vesissä.

Pinta- ja likavedet riski kaivolle

Pidä huolta, etteivät valumavedet, pieneliöt ja -eläimet pääse pilaamaan kaivosi vettä.

Pintavedet ja likavedet voivat olla maahan imeytyessään merkittävä riski kaivovesille. Valumavedet voivat joutua kaivoveteen, jos kaivon rakenne ei ole tiivis tai jos kaivo on esimerkiksi mäenrinteessä.

Myös pieneliöt ja jyrsijät voivat tunkeutua heikkojen kansirakenteiden läpi kaivoon.
Suomen ympäristökeskuksen laatiman Vesihuollon riskit hallintaan -oppaan avulla oman kaivonsa riskit ja miten hallita niitä.

Vesihuollon riskit hallintaan: Mikrobit useimmiten vesiepidemian takana

Suurin osa Suomessa raportoiduista vesiepidemioista on aiheutunut mikrobien saastuttamista pohjavesistä: mikrobeja on joutunut pohjavesiin keväisin kun

• lumet sulavat
• maa on vielä roudassa
• sataa rankasti.

Suurin osa vesiepidemioista on aiheutunut noroviruksista ja kampylobakteereista. Nämä mikrobit säilyvät pitkiä aikoja luonnossa, kulkeutuvat maaperässä hyvin, ja niiden taudinaiheuttamiskyky on suuri.

Norovirusten aiheuttamat epidemiat ajoittuvat pääosin lopputalveen ja kevääseen, jolloin talviset olosuhteet ovat niille suotuisia. Kampylobakteerien esiintyminen ajoittuu suurimmalta osalta loppukesään ja alkusyksyyn. Ihmisten lisäksi myös eläimet levittävät kampylobakteereita.

Kaivon puhdistusta koskevia ohjeita saa esimerkiksi kunnan terveydensuojeluviranomaisilta tai ympäristöhallinnon verkkosivuilta. Jos epäilet kaivovedessä olevan tauteja aiheuttavia mikrobeja tai jos vettä juoneilla esiintyy vatsatautia, ota yhteyttä kunnan terveydensuojeluviranomaiseen tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen, josta saa tauteja-aiheuttavien mikrobien analyysipalveluja.

Kemiallinen laatu on tärkeä

Kaivoveden laatuun voivat vaikuttaa maa- ja kallioperästä veteen liukenevat luonnon aineet (arseeni, uraani, radon, fluoridi). Näitä alkuaineita on erityisesti porakaivovesissä, hyvin erilaisia pitoisuuksia eri puolilla Suomea. Arseenia on erityisesti Pirkanmaalla, uraania pääkaupunkiseudulla, fluoridia Kymenlaaksossa ja radonia Salpausselän harjuvyöhykkeellä. Ongelma on usein kaivokohtainen.

Valumavesien mukana kaivoon saattaa päästä ylimäärin nitraatteja. Jos kesämökillä asutaan ympärivuotisesti tai pitkiä aikoja, veden kemialliseen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota.

Vedessä olevat epäpuhtaudet aiheuttavat terveysongelmia lähinnä juotuna. Mahdollisen haitan suuruus riippuu juodun veden määrästä. Ihon läpi kaivovedessä olevat vieraat aineet imeytyvät huonosti eikä ihokontakti (pesuvesi) aiheuta samanlaista riskiä. Hyvin saastunutta vettä ei kannata kuitenkaan käyttää edes pesu- ja löylyvetenä. WC:n huuhteluun se käy. Hyvälaatuisessa juomavedessä ei ole arseenia yli 10 µg/l, uraania yli 15 µg/l tai fluoridia yli 1.5 mg/l. Niitä on harvoin samassa kaivossa ylimäärin.

Voit ilmastaa radonpitoista vettä

Vaikka yksityiskaivojen käyttäjiä on vain 10 prosenttia kaikista vedenkäyttäjistä, saavat he kuitenkin kolmanneksen kaikkien talousvesien käyttäjien luonnon säteilyannoksesta. Kallioporakaivojen vedessä (460 Bq/l) on yleensä selvästi enemmän radioaktiivisuutta kuin kuilukaivojen vedessä (50 Bq/l).

Korkeimmat kaivovesien radioaktiivisuudet löytyvät Etelä-Suomesta, Uudeltamaalta ja Lounais-Suomesta sekä hajanaisesti myös muualta Suomesta. Kansallinen ohje asettaa kaivovesien radonista saatavan säteilyn ylärajaksi 1000 Bq/l joka vastaa 0.6 mSv vuosiannosta. Suurin osa kaivoveden radioaktiivisuudesta johtuu radonista. Kaivoveden radioaktiivisuuteen voidaan vaikuttaa tehokkaimmin alentamalla veden radon-pitoisuutta, esimerkiksi ilmastamalla vettä ennen käyttöä.

Varmista veden laatu

Uuden kaivon vesi tulisi analysoida ennen sen käyttöönottoa. Analyysi kannattaa tehdä myös, jos veden laatu värin, hajun tai maun perusteella on muuttunut. Sameaa vettä ei tulisi koskaan käyttää juomavetenä.

Kaivovesi voi olla saastunut mikrobeilla tai kemikaaleilla, vaikka se näyttäisi ja jopa maistuisi hyvälle. Kaivoveden perusanalyyseihin kuuluvat indikaattoribakteerit, pH, sähkönjohtokyky, sameus, permanganaattiluku, väri, rauta ja typpiyhdisteet. Porakaivoista tulisi määrittää arseeni, uraani, fluoridi ja radon alueilla, joilla tiedetään niitä olevan maa/kallioperässä epätavallisen paljon.

Käsittele myös kesämökkien jätevedet

Kesämökilläkin on tarpeen huolehtia siitä, että jätevedet on käsitelty asiallisesti. Jätevesien puhdistusmenetelmän valintaan vaikuttavat monet asiat, kuten:

• mökin sijainti (etäisyys kaivoista ja rannasta, pohjavesialueet)
• alueen kaavamääräykset ja kunnan ympäristönsuojelumääräykset
• varustetaso, käymälätyyppi ja vedenhankintamenetelmä
• tontin maaperä
• käyttöaika (mahdollinen talvikäyttö) ja käyttäjämäärä.

Esimerkkejä jätevesien käsittelystä eri varustetasoisilla mökeillä on koottu Suomen ympäristökeskuksen verkkosivuille, jossa on muutakin tietoa haja-asutusalueen jätevesien käsittelystä, mökkikaivosta ja kaivoveden laadusta.
www.ymparisto.fi

Radonpitoisuuksista lisää Sätelyturvakeskuksen sivuilla.
www.stuk.fi

Teksti: Ilkka Miettinen, Hannu Komulainen, Tarja Liuha
päivitetty 20.6.2011