Apuvälinepalveluja ohjaava lainsäädäntö

Apuvälinepalveluista säädetään useassa laissa. Päävastuu apuvälinepalvelujen tuottamisesta on kunnalla. KELA, vakuutus- ja työeläkelaitokset, työhallinto ja Valtiokonttori kustantavat vastuullaan olevat apuvälinepalvelut.

Lainsäädännöstä on poimittu tähän apuvälinepalveluita koskevat tärkeimmät kohdat. Lait ja asetukset löytyvät kokonaisuudessaan FINLEX - säädöstietopankista kohdasta Ajantasainen lainsäädäntö.
FINLEX - Valtion säädöstietopankki verkossa

Lainsäädäntö on jaettu aihealueittain:

• Terveydenhuolto ja sairaanhoito
• Sosiaalihuolto
• Opetustoimi
• Kansaneläkelaitoksen järjestämät apuvälinepalvelut
• Vakuutus- ja työeläkelaitosten apuvälinepalvelut
• Työhallinto
• Valtiokonttori
• Yhteistyö

Terveydenhuolto ja sairaanhoito

Terveydenhuolto vastaa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluiden järjestämisestä. Apuvälineiden saamisen edellytyksenä on lääkärin toteama sairauden tai vamman aiheuttama apuvälineen tarve. Nämä apuvälineet ovat asiakkaalle maksuttomia.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992

Terveydenhuollon lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä ovat esimerkiksi liikkumisessa ja päivittäisissä toiminnoissa tarvittavat apuvälineet, kuten pyörätuolit, kävelykepit, suihkutuolit ja näön, kuulon ja kommunikoinnin apuvälineet.

Terveydenhuollon apuvälinepalvelut

Terveydenhuoltolaissa (1326/2010) säädetään kansanterveyslain (66/1972) ja erikoissairaanhoitolain (1062/1989) mukaisesta kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvasta terveydenhuollon toteuttamisesta ja sisällöstä. Terveydenhuoltoon sisältyvät terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito. Terveydenhuoltolailla pyritään vahvistamaan perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä ja parantamaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä.
Terveydenhuoltolaki 1362/2010 

Terveydenhuoltolain 29 §:ssä säädetään potilaan sairaanhoitoon liittyvästä lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Sen mukaan lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluu:

1. kuntoutusneuvonta ja kuntoutusohjaus
2. potilaan toiminta- ja työkyvyn sekä kuntoutustarpeen arviointi
3. kuntoutustutkimus, jonka avulla selvitetään potilaan kuntoutusmahdollisuuksia
4. toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät terapiat sekä muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet
5. apuvälinepalvelut
6. sopeutumisvalmennus
7. 1-6 kohdassa tarkoitetuista tarpeellisista toimenpiteistä koostuvat kuntotusjaksot laitos- tai avohoidossa.

Kunta vastaa potilaan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että kuntoutus muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Lääkinnällisen kuntoutuksen tarve, tavoitteet ja sisältö on määriteltävä kirjallisessa yksilöllisessä kuntoutussuunnitelmassa. Kunta vastaa lisäksi kuntoutuspalvelujen ohjauksesta ja seurannasta sekä nimeää potilaalle tarvittaessa kuntoutuksen yhteyshenkilön.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella 1363/2011 säädetään lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta ja apuvälineen tarpeen arvioinnista tarkemmin. Apuvälineiden luovutuksen edellytyksenä on sellainen lääketieteellisin perustein todettu sairaus, vamma tai kehitysviivästymä, joka heikentää potilaan toimintakykyä ja vaikeuttaa hänen itsenäistä selviytymistään.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden tarkoituksena on edistää potilaan kuntoutumista, tukea, ylläpitää tai parantaa toimintakykyä jokapäiväisissä toiminnoissa taikka ehkäistä toimintakyvyn heikentymistä.

Apuvälineen tarve on arvioitava käyttäjälähtöisesti, oikea-aikaisesti ja yksilöllisesti. Tarpeen arvioinnissa on otettava huomioon potilaan toimintakyky, elämäntilanne ja elinympäristön apuvälineen toiminnalle asettamat vaatimukset. Apuvälineen valinta on tehtävä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Ennen apuvälineen valintaa potilaalle on annettava tietoa apuvälineen valintaan liittyvistä vaihtoehdoista ymmärrettävällä tavalla.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta 1363/2011

Palveluseteli apuvälinepalveluissa

Apuvälinepalvelujen järjestämiseksi kunta voi antaa asiakkaalle palvelusetelin, jolla tämä voi hankkia terveydenhuollon kanssa yhdessä tarpeelliseksi todetun apuvälineen terveydenhuollon hyväksymältä apuvälinetoimittajalta. Annettavan palvelusetelin arvon tulee olla sellainen, että sillä voi hankkia asiakkaan yksilöllistä tarvetta vastaavan tavanomaisen apuvälineen. Asiakas saa kuitenkin halutessaan hankkia palvelusetelin arvoa kalliimman apuvälineen, jolloin hänen tulee itse maksaa valitsemansa apuvälineen hinnan ja palvelusetelin arvon välinen hinnanero.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 569/2009

Hoitotakuu koskee myös apuvälinepalveluja

Hoitoon pääsyä koskevia aikarajoja on noudatettava myös lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalveluissa. Potilas voi joskus joutua odottamaan käyttöönsä tarkoituksenmukaisempaa apuvälinettä, mutta odotusajaksi on annettava välttämätön korvaava apuväline. Yksilöllisesti sovitettavien apuvälineiden odotusaika on riippuvainen myös apuvälineen myyjän toimitusajoista. Erityisen kiireellisissä tilanteissa apuväline luovutetaan käyttäjälle välittömästi tai se korvataan vastaavanlaisella apuvälineellä.
Valtioneuvoston asetus hoitoonpääsyn toteuttamisesta ja alueellisesta yhteistyöstä 1019/2004

Sosiaalihuolto

Sosiaalitoimen vastuualueella ovat vaikeavammaisen henkilön tarvitsemat vakituisen asunnon muutostyöt ja asuntoon kuuluvat kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet.

Tällaisia asuntoon asennettavia välineitä ja laitteita voivat olla esimerkiksi ovikoneistot, porrasnostimet tai kuulovammaisille tarkoitetut valolliset ovikellot. Nämä ovat maksuttomia apuvälineitä, mikäli hakija on lain tarkoittamalla tavalla vaikeavammainen.
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992

Sosiaalitoimen kautta voidaan korvata tai antaa käyttöön vammaisen henkilön päivittäisissä toiminnoissa tarvitsemia välineitä, kojeita ja laitteita, jotka ovat muita kuin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä. Tällaisia välineitä voivat olla esimerkiksi auto tai pesukone. Välineet ovat 'tavallisia' välineitä mutta käyttäjälleen apuvälineitä, jotka mahdollistavat päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen.

Päivittäisissä toiminnoissa tarvittavien välineiden hankintakustannuksista korvataan puolet. Vakiomalliseen välineeseen tehdyt vamman edellyttämät välttämättömät muutostyöt korvataan kuitenkin kokonaan.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987

Kehitysvammaisten erityishuolto ja apuvälineet

Erityishuollon tarkoituksena on edistää kehitysvammaisen henkilön suoriutumista päivittäisistä toiminnoista ja edistää hänen omintakeista toimeentuloaan ja sopeutumistaan yhteiskuntaan sekä turvata hänen tarvitsemansa hoito ja muu huolenpito.

Erityishuoltoon kuuluvia palveluksia ovat muun muassa tutkimus, joka käsittää erityishuollon yksilöllisen suunnittelun ja toteuttamisen edellyttämät lääketieteelliset, psykologiset ja sosiaaliset selvitykset, sekä soveltuvuuskokeet, kuntoutus ja apuvälinepalvelut.

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977

Opetustoimi

Opetustoimi on velvollinen järjestämään vammaiselle tai muuta erityistukea tarvitsevalle oppilaalle maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät palvelut, kuten tulkitsemis- ja avustajapalvelut sekä erityiset koulussa käytettävät koulu- ja luokkakohtaiset apuvälineet. Tällaisia apuvälineitä ovat esimerkiksi erityispulpetit, hissit tai luiskat.
Perusopetuslaki 628/1998

Oppilaan henkilökohtaiset lääkinnälliset apuvälineet tulevat terveydenhuollon kautta, ja peruskoulun yläasteelta alkaen opiskelussa tarvittavat vaativat opiskelun apuvälineet tulevat Kansaneläkelaitoksen kautta.

Kansaneläkelaitoksen järjestämät apuvälinepalvelut

Kansaneläkelaitos vastaa työssä tai ammatillisessa koulutuksessa suoriutumisessa tarvittavista välttämättömistä kalliista ja vaativista apuvälineistä. Koulutukseen lasketaan mukaan lukiossa ja peruskoulun seitsemännellä tai sitä ylemmällä vuosiluokalla opiskelevan vaikeavammaisen kalliit ja vaativat apuvälineet, jotka ovat opiskelun kannalta välttämättömät. Apuvälineiden järjestämiseen ja korvaamiseen kuuluu

• määritellä vaikeavammaisen työssä tai ammatillisessa koulutuksessa tarvittavien tai työn suorittamisen kannalta välttämättömien apuvälineiden tarve
• kokeilla, antaa omaksi tai käytettäväksi tällaisia apuvälineitä
• järjestää tällaisten apuvälineiden käytön opetus ja seuranta sekä huolto.

 Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 566/2005

Vakuutus- ja työeläkelaitosten apuvälinepalvelut

Vakuutusyhtiöt korvaavat vammautumisen johdosta lääketieteellisin perustein tarvittavia apuvälineitä. Apuvälineet korvataan vakuutuksen ehtojen mukaisesti. Mikäli vakuutus ei kata kaikkia tarvittavia apuvälineitä, siirtyy järjestämisvastuu terveydenhuollolle, sosiaalitoimelle tai Kansaneläkelaitokselle tarpeesta ja välineistä riippuen.
Laki tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta 625/1991
Laki liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta 626/1991
Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki 1026/1981

Työhallinto

Työvoimahallinto voi korvata vajaakuntoisen henkilön työnantajalle työolosuhteiden järjestelytukea. Tällä tuella työnantaja voi hankkia työkoneita, työmenetelmiä tai työpaikan muutostöitä, jotka auttavat vajaakuntoisen työntekijän työhön sijoittamista tai tukevat hänen työssä pysymistään. Järjestelytuen enimmäismäärä henkilöä kohden on 2 500 euroa. Jos kyse on vaikeavammaisesta henkilöstä, enimmäismäärä voidaan ylittää enintään 1000 eurolla.
Laki julkisesta työvoimapalvelusta 1295/2002
Valtioneuvoston asetus julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista 1346/2002

Valtiokonttori

Valtiokonttori korvaa asevelvollisten, puolustuslaitoksen työntekijöiden ja työvelvollisten työtapaturman johdosta tarvitsemat sairaanhoitoon kuuluvat proteesit ja apuvälineet.

Sotilasvammalain mukaan suoritetaan korvaus palveluksesta aiheutuneesta ruumiinvammasta tai sairaudesta, joka on kohdannut

1. asevelvollista
2. puolustuslaitoksen työssä olevaa työvelvollista
3. muuta sellaista puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa taikka sen tehtävään otettua henkilöä, jonka oikeudesta saada ruumiinvamman johdosta korvausta ei säädetä valtion viran- ja toimenhaltijan tapaturmakorvauksesta annetussa laissa eikä [työntekijän] tapaturmavakuutuslaissa.

Tämän lain mukaan suoritetaan niin ikään korvausta [Suomen] kansalaisen muussa kuin 1. momentissa tarkoitetussa tapauksessa tapaturmaisesti saamasta ruumiinvammasta, jos se on aiheutunut puolustuslaitokselle kuuluvista aseista, ammuksista, miinoista, räjähdysaineista tai muista taisteluvälineistä, jotka eivät oikeudettomasti ole olleet muun kuin puolustuslaitoksen hallussa.

Milloin erityistä syytä on, voidaan asetuksella määrätä, että lain säännöksiä sovelletaan myös värvättyyn mieheen samoin kuin puolustuslaitoksen palveluksessa olevaan viran- ja toimenhaltijaan sekä työntekijään.

Sairaanhoitoon kuuluu tarpeellisten tekojäsenten ja muiden apuneuvojen ja apuvälineiden hankkiminen omaksi tai käytettäväksi sekä niiden korjaaminen, uusiminen ja käytön opettaminen, milloin se olosuhteisiin katsoen on kohtuullista, sekä opaskoiran antaminen sokean käytettäväksi.

Sotilasvammalaki 404/1948

Yhteistyö

Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten, työvoima- ja opetusviranomaisten sekä Kansaneläkelaitoksen on oltava keskenään yhteistyössä paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Näiden tulee toimia yhteistyössä myös muiden kuntoutusta järjestävien yhteisöjen kanssa. Yhteistyön tarkoituksena on auttaa kuntoutujaa saamaan hänen tarvitsemansa kuntoutuspalvelut.

Paikallinen yhteistyö

Kunnan on huolehdittava siitä, että sen alueella toimii asianmukaisesti kuntoutuksen asiakasyhteistyöryhmä. Kunta asettaa yhteistyöryhmän neljäksi vuodeksi kerrallaan ja tiedottaa kunnan asukkaille ja muille viranomaisille sekä kuntoutusta järjestäville yhteisöille ryhmän toiminnasta ja kokoonpanosta. Kunnat voivat sopia, että niillä on yhteinen yhteistyöryhmä.

Alueellinen yhteistyö

Aluehallintovirasto asettaa kutakin sairaanhoitopiirin aluetta varten neljäksi vuodeksi kerrallaan kuntoutuksen asiakasyhteistyötoimikunnan. Siihen kuuluu nimetty edustaja keskeisiltä kuntoutuksen alalla toimivilta sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisilta, kuntoutusasiakkaita edustavilta järjestöiltä, muilta yhteisöiltä ja laitoksilta, opetus- ja työhallinnolta sekä Kansaneläkelaitokselta. Useampaa sairaanhoitopiiriä varten voi olla myös yhteinen toimikunta.

Valtakunnallinen yhteistyö

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii valtioneuvoston neljäksi vuodeksi kerrallaan asettama kuntoutusasiain neuvottelukunta, jonka tehtävänä on ohjata, kehittää ja yhteensovittaa viranomaisten, yhteisöjen ja laitosten yhteistyötä sekä alueellisten kuntoutuksen asiakasyhteistyötoimikuntien toimintaa.
Laki kuntoutuksen yhteistyöstä 497/2003