Päihdetyö ja lastensuojelu

Lastensuojelulaki 8§ (Finlex) velvoittaa palveluja kehitettäessä huolehtimaan siitä, että niillä tuetaan huoltajia kasvatustehtävässään ja kyetään saamaan selville lasten, nuorten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve. Laki myös määrittelee ilmoitusvelvollisuuden, lastensuojelulaki 25§ (Finlex), laajalle joukolle julkishallinnon toimijoita sekä monille muille lasten ja nuorten parissa toimiville tahoille.

Varhainen puuttuminen ja tuen tarjoaminen perheille on lastensuojelun keskeinen haaste. Aikuisten ja ammattilaisten on opittava näkemään maailmaa lapsen silmin. Huolen vyöhykkeistö auttaa hahmottamaan sitä, milloin tarvitaan työntekijöiden ja lastensuojelun puuttumista, kun nousee huoli siitä, että lapset kärsivät vanhempiensa päihteiden käytöstä tai lapsen oma päihteiden käyttö vahingoittaa hänen kasvuaan ja kehitystään.

Lastensuojelussa tuki ja kontrolli ovat yhtäaikaisesti läsnä kaikessa työskentelyssä. Kontrollin määrä lisääntyy siirryttäessä ehkäisevästä työstä korjaavaan työhön. Lastensuojeluun kuuluvat tahdonvastaiset toimet silloin, kun lapsen etu sitä edellyttää joko vanhemmista tai lapsen omasta käyttäytymisestä johtuvista syistä.

Lastensuojelun ja päihdekuntoutuksen yhteistyö

Vanhemmuus on päihdetyössä toipumisen tärkeä elementti ja apuna oman minäkuvan muuttamisessa. Arjen eläminen yhdessä lapsen kanssa mahdollistaa suhteen rakentamisen lapseen. Arki tuo myös esiin uusia haasteita, jotka vievät kuntoutumista eteenpäin. Perheiden kokemus lastensuojelun roolista ja yhteistyöstä lastensuojelun kanssa näyttää muuttuvan varsinkin pitkien kuntoutusjaksojen aikana. On tavallista, että asiakas kokee esimerkiksi huostaanottotilanteessa lastensuojelun työntekijät varsin negatiivisesti. Kuntoutuksen edetessä vanhempi kykenee usein realistisemmin näkemään sen tilanteen, jossa perhe on elänyt päihteiden käytön aikana. Samalla vanhempi oppii näkemään lastensuojelun omaa tilannetta tukevana ja hyödyttävänä tekijänä.

Verkostomainen ja moniammattilinen työskentely

Perinteisesti lastensuojelu ja päihdetyö ovat toimineet rinnakkain, mutta eivät välttämättä kovinkaan paljon yhdessä. Päihdetyön terapeuttinen ja yksilökohtainen lähestymistapa luo haasteita lasten hädän näkyväksi tekemiselle. Uudenlaisten kuntoutuspalvelujen syntyminen, yhteinen tavoitteen asettelu ja moniammatilliset, voimavarakeskeiset palvelut lapsiperheiden päihdetyössä ovat hyvin tärkeitä ongelmakeskeisyyden sijaan. Sektorikeskeisestä auttamistyöstä verkostomaiseen toimintaan ja asiantuntija-keskeisyydestä dialogisuuteen siirtyminen ovat nykypäivää.

Yhteistyöpalaverit

Päihdekuntoutuksessa olevien perheiden kohdalla yleinen toimintamalli on, että kuntoutuksen aikana pidetään yhteistyöpalavereita säännöllisesti, joissain tapauksissa jo ennen vanhemman tai perheen kuntoutukseen tuloa. Lastensuojelun rooli on niissä keskeinen. Kokonaiskuva perheen tilanteesta ja sen muuttumisesta kuntoutuksen aikana on olennaista.

Palavereissa tulee huomioida lapsen etu. Yhteiset tapaamiset valottavat myös päihdekuntoutuksen työntekijöille perheen todellista lähtötilannetta ja historiaa. Lastensuojelun ja päihdekuntoutuksen työntekijän lisäksi tärkeitä tahoja ovat päivähoito ja koulu. Varsinkin erityisopetusta vaativien lasten kohdalla on tärkeää kuntoutusta suunniteltaessa aloittaa yhteistyö ja taata lapsille mahdollisimman kivuton siirtyminen koulusta toiseen.

Perhekuntoutuksen haasteet

Perhekuntoutuksessa ja yhteistyössä eri tahojen kanssa on monia haasteita. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset käsitykset päihderiippuvuudesta ja siitä toipumisesta, vanhemmuuden arviointi; kenen tehtävä se on ja mihin tätä arviota käytetään. Työntekijöiden vaihtuminen aiheuttaa usein pulmatilanteita ja epävarmuutta jatkuvuudesta. Haasteena on yksinhuoltajien kohdalla toisen vanhemman osuus silloin, kun toinen vanhempi käyttää päihteitä ja haluaa olla kuitenkin tekemisissä lastensa kanssa.

Yhteistyö lastensuojelun kanssa tuo perhekuntoutukseen selkeät raamit ja tavoitteet. Lastensuojelun työntekijän mukana olo tuo lapsen edun hyvin esiin. Pääsääntöisesti kokemukset yhteistyöstä ovat positiivisia. Yhteistyö koetaan voimavarana ja lisäresurssina. Kuntoutukseen tulevat perheet ovat usein entistä vaikeammissa elämäntilanteissa ja voimien yhdistäminen perheen hyvinvoinnin lisäämiseksi on tärkeää.

Lasten vaikeat käyttäytymiseen ja psyykeen liittyvät ongelmatilanteet tuovat oman problematiikkansa perhekuntoutukseen. Näissä asioissa tarvitaan alan ammattiapua. Usein ongelmana on pitkä odotusaika esimerkiksi lastenpsykiatrisiin palveluihin. Lapset eivät voi odottaa liian kauan, kun toisaalta näihin ongelmiin puuttuminen vaatii pitkäaikaisen paneutumisen ja huolellisen toteuttamisen. On huolehdittava siitä, että lasten kuntoutusmuodoilla on jatkuvuus myös laitosjakson jälkeen.

Tukiperhetoiminta

Perheen ja vanhemmuuden tukemisessa tärkeä elementti on tukiperhetoiminta. Tämä korostuu varsinkin laitosjakson päättyessä. Kokonaisuutena laitosjakson päättyminen on haasteellinen vaihe perheille, tietynlainen kriisitilanne. Lapset reagoivat muutoksen eri tavoin ja erityisen tärkeää on, että perheellä on yksilöllisesti räätälöity tuki kotipaikkakunnalla riittävän pitkään.

Sisällön asiantuntijana on toiminut
Arja Ruisniemi, Kankaanpään A-koti.

 

Lastensuojelun käsikirja