Lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen

Selvitysprosessi
Seksuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen
Selvitystä edellyttävät oireet
Suoritettavat toimenpiteet

Lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus muuttui vuonna 2012. Tämän jälkeen lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen epäilystä on pitänyt  ilmoittaa suoraan poliisille ja lisäksi on tehtävä lastensuojeluilmoitus. 

Selvitysprosessi

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily voi syntyä joko esitiedoista tai muiden tutkimusten yhteydessä. Jos oletetusta tapahtuma-ajasta on kulunut korkeintaan viikko, sen selvittäminen aloitetaan päivystystapauksena. 

 

  1. Mikäli omaiset tai muut henkilöt esittävät lapsen tutkimuksiin tulon syyksi epäilyn hyväksikäytöstä, heitä neuvotaan tekemään rikosilmoitus, jotta poliisi voisi aloittaa esitutkinnan. Muita kuin akuutteja seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä aletaan sosiaali- ja terveydenhuollossa selvittää vasta poliisin tehtyä toimipaikalle asiasta virka-apupyynnön. Kaikissa tapauksissa kerätään kuitenkin esitiedot ja lapsi tutkitaan alustavasti.
     
  2. Jos esitietojen tai alkututkimusten johdosta on perusteltua syytä epäillä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, siitä tehdään välittömästi lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksesta ja sen sisällöstä ilmoitetaan lapsen huoltajille.
     
  3. Hyväksikäytön epäilyissä lastensuojeluviranomaiset ilmoittavat asian heti poliisille, ellei perhe itse ole jo tehnyt rikosilmoitusta. Epäilyt on perusteltava. Ehdoton ilmoitusvelvollisuus poliisille on tilanteissa, joissa on perusteltua syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu teko, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Tämä koskee kaikkia seksuaalirikoksia.
     
  4. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos. Poliisi päättää siitä, antaako ilmoitus aihetta esitutkinnan käynnistämiseen. Esitutkintalaki edellyttää, että rikoksen esitutkinnan toimittaa poliisi ja sitä johtaa poliisin tutkinnanjohtaja.
     
  5. Jos poliisi pyytää sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikalta virka-apua epäilyn selvittämiseksi, selvitys tehdään kiireellisenä vähintään kahden kuukauden sisällä pyynnön päivämäärästä. Tutkimusten suorittamisesta sovitaan poliisin kanssa.
     
  6. Selvitykset tulee keskittää toimipaikkoihin, joiden henkilökunnalla on riittävä koulutus tai kokemus epäilyjen selvittämisestä (suuret sairaalat). Selvityksen tekee virkavastuulla toimiva työryhmä (vähintään kaksi työntekijää).
     
  7. Ennen selvityksen valmistumista ei tule aloittaa lapsen mahdollisesti tarvitsemaa psykoterapiaa, ei myöskään antaa suosituksia huollon määräämisestä kuin väliaikaisesti. Jos kysymyksessä on perheen sisäisen hyväksikäytön epäily erotilanteessa, suositus valvotuista tapaamisista saattaa olla paikallaan selvitysten ajaksi.
     
  8. Hyväksikäytön selvittäminen sosiaali- ja terveyshuollossa sisältää lapsen huoltajien kuulemisen taustatietoja varten, lapsen fyysisen tutkimuksen ja lapsen psyykkisen tutkimuksen.
     
  9. Sosiaali- ja terveydenhuollossa laaditaan selvityksen aluksi tutkimussuunnitelma, jossa määritellään kaikki vaihtoehtoiset selitykset epäilyn syntymiselle ja lapsella mahdollisesti havaittaville oireille. Poliisi hoitaa varsinaiset kuulustelut sekä epäillyn, huoltajien että lasten osalta tarvittaessa yhteistyössä lasten haastatteluun perehtyneen asiantuntijan kanssa. Lapsen oikeuspsykologisissa haastatteluissa käytetään strukturoitua haastattelurunkoa, jotta tulokset olisivat käyttökelpoisia myös mahdollisessa oikeuskäsittelyssä. Haastattelut videoidaan esitutkintalain edellyttämällä tavalla.
     
  10. Selvityksestä tehty lausunto luovutetaan poliisille viimeistään kolmen kuukauden sisällä poliisin tekemästä selvityspyynnöstä. Asianosaiset saavat lausunnon tietoonsa poliisilta esitutkinnan yhteydessä. Esitutkinnan viemisestä syyteharkintaan päättää poliisi.
     
  11. Seksuaalisen hyväksikäytön selvitys lopetetaan sosiaali- ja terveydenhuollossa, kun se on tehty huolellisesti annetussa määräajassa. Lapsen tutkimuksia tässä tarkoituksessa ei jatketa ilman mahdollista poliisin uutta selvityspyyntöä.
     
  12. Niissäkin tapauksissa, joissa esitutkintaa ei käynnistetä tai syytettä ei nosteta, saattaa lapsella olla tarvetta hoitoon tai lastensuojeluun, mitä viranomaisten tulee tarvittaessa selvittää.

Seksuaalisen hyväksikäytön tunnistaminen

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily voi herätä joko lapsen kertomuksesta tai läheisten aikuis­ten huo­lena hänen oireistaan tai muusta hyvinvoinnistaan. Joskus hyväk­sikäytön epäily tulee esille lapsen jonkun muun tutkimuksen yh­teydessä.

Lapsi kertoo asiasta itse

Lapset eivät kerro oma-aloitteisesti hyväksikäytöstä kovin helposti. Tavallista on, ettei lapsi halua tai us­kalla kertoa siitä senkään jälkeen, kun asia on tul­lut ilmi muita teitä. Ihmisellä on voimakas tarve torjua loukkaavat, hämmen­tävät ja häpeää aiheuttavat asiat. Toisaalta lapsi saattaa kyllä kertoa vihjeitä tapahtunees­ta, mutta aikuiset eivät ehkä osaa niitä kuulla.
Lue lisää

Lapsen käytös ja oireet viestittävät ongelmista

Selvitysten lähtötilanne on erilainen, jos lapsi ei kerro hyväksikäytöstä, mutta epäily herää hänen käytöksensä ja oireittensa perusteella. Hyväksikäytetyllä lapsella saattaa olla erilaisia fyysisiä merkkejä, levottomuutta tai yliseksuaalisuutta. Kaikkien hyväksikäytettyjen lasten käytös ei kuitenkaan muutu, vaan he saattavat tehdä par­haansa pysyäkseen huomaamattomina. On lisäksi muistettava, että lasten erilainen oireilu on varsin yleistä ilman että sen taustalla olisi hyväksikäyttöä.
Lue lisää

Aikuinen päättelee hyväksikäytön tapahtuneen

Usein läheiset suku­laiset ja tuttavat ovat herkkiä havaitse­maan lasten pahaa oloa. Kaikki il­moituk­set ja epäilyt on syytä arvioida. Yleensä selvitys on syytä aloittaa tarkkailemalla lasta ja kerätä tietoja olosuh­teis­ta.

Hyväksikäyttöepäily tulee esille muiden tutkimusten yh­teydes­sä

Lapsen tullessa tutkimuksiin muissa asioissa saattaa löy­dök­senä olla myös seksuaalinen hyväksikäyttö tai sen vahva epäily. Nämä tilanteet ovat osoittautuneet vaativiksi hoitaa niin, että on voitu säilyttää yhteistyö van­hempien kanssa. Vanhemmat kokevat helposti, että heitä on petkutettu hakemaan lapselleen apua, mutta ovatkin joutuneet syytettyjen penkille. Erityisesti tällöin tarvitaan useamman henkilön koko­nais­arvio.

Hyväksikäyttäjä ilmoittaa itse tapahtuneesta

Joskus hyväksikäyttäjä ilmoittaa toiminnastaan jollekin läheiselle tai suoraan poliisille. Joskus myös väärin syytetty henkilö voi tehdä ilmoituksen jouduttaak­seen asian käsittelyä, koska hän haluaa osoittaa tutkimuk­sissa syyttömyytensä. Esitutkinnan johtaja saattaa pyytää tapauksesta tietoja sosiaali- ja terveydenhuollolta, mikäli hyväksikäyttäjä tai hyväksikäytetty on tutkittu jossain sosiaali- tai terveydenhuollon toimipaikassa.

Pedofiliarikosten selvittäminen

Pedofiilin hyväksikäyttörenkaan paljastuminen alkaa yleensä siten, että yksi lapsi kertoo asiasta jollekin luottamalleen aikuiselle tai muille lapsille. Tämän jälkeen tietoon saattaa tulla useita pedofiilin luona käyneiden lasten nimiä. Pedofiilit usein keräävät itselleen listoja mahdollisista kohteista, joten kaikki nämä lapset eivät välttämättä ole joutuneet hyväksikäytetyiksi. Pedofiilin toiminnan selvittäminen kuuluu poliisin toimialaan. Sosiaali- ja terveyden­huol­lon toimipaikat joutuvat kuitenkin usein mukaan arvioimaan lasten suojelun ja hoidon tarvetta.

Selvitystä edellyttävät oireet

Mikään yksittäinen oire ei ole si­nänsä osoitus lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaan asia tulee aina selvittää kokonaisuu­des­saan. Seuraavia oireita esiintyy myös muissa ongelmatilan­teissa, mutta ne antavat aina aihetta asioiden selvittämiseen.

Fyysiset havainnot

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö joudutaan usein selvittämään ilman selviä fyysisiä merkkejä. Ulkoisis­sa tutkimuksissa voidaan kuitenkin löytää esimerkiksi mustel­mia tai sperman­jälkiä. Lapsella voidaan todeta sukupuolitauti tai vammoja sukupuolielimis­sä tai anaalialueella.

On muistettava, että erityisesti leikki-ikäisillä on hyvin usein mm. jaloissa mustelmia, joiden ilmaantu­mista he eivät leikkiessään ole huomanneet. Sen sijaan genitaali- ja anaalialueella, reiden sisäpinnalla, käsivarsissa tai selässä "luon­nol­liset" mustelmat sitä vastoin ovat harvinai­sempia.

Oireellista voi olla myös, että vanhemmat vähätte­levät lapsen vammoja, antavat niistä vastahakoisesti seli­tyksiä ja viivyttelevät avun hakemisessa. Lap­sella on myös voinut olla toistu­vasti erilaisia oirei­ta ja vammoja, joihin on haettu apua aina eri lääkäreil­tä, terveyskeskuk­sista tai sairaa­loista.

Psykosomaattiset oireet

Lapsilla on usein erilaisia psykosomaattisia oireita, jotka saattavat mennä ohitse itsestään. Tutkimuksia ne edellyttävät silloin, kun oireet ovat pysyviä ja vaikeita, tai äkillisesti ilmetessään erityisen rajuja. Syyt voivat olla moninaisia eikä myöskään pelkästään psykosomaattisesta oireesta yksinään voi vetää johtopäätöstä, että lapsi olisi hyväksikäytetty. Yhtenä mahdollisuutena voi kuitenkin testata myös hyväksikäyttöä.

Nukahtamispelko ja painajaiset voivat liittyä öiseen aikaan tapahtuvaan hyväksikäyt­töön, mutta erilaiset pelot ja yölliset kauhukohtaukset ovat myös tavallisia pikkulasten kehitykseen kuuluvia ilmiöitä. Anaalisesti hyväksikäytetyillä lapsilla on usein havaittu tuhrimisoireita. Myös syömisvaikeudet ja vatsakivut saattavat olla merkkejä hyväksikäytöstä.

Käytösoireet

Lapset ovat monissa kehitysvaiheissa luontaisesti kiinnos­tuneet seksuaalikysymyksistä, lasten saamisesta, alastomuu­desta ja sukupuolten välisistä fyysisistä eroista. Pitkään jatkuva ja tiivis seksuaa­liasioista puhuminen, alle mur­rosikäi­sillä yhdyntäku­vien piirtely ja viettelevä käyttäy­ty­minen aikuisia kohtaan edellyttävät kuitenkin lapsen elä­mäntilan­teen selvittämistä.

Hyväksikäytetty lapsi voi oi­rehtia myös masturboimalla avoimesti ja julkisesti; yleen­sähän lapset koskettelevat sukupuolielimiään salassa lohtua hakies­saan. Hy­väksi­käytetyt lapset saattavat pyrkiä myös itse hyväksi­käyttä­mään muita lapsia. Tällainen käytös eroaa tavanomai­sista "lääkärileikeistä" aggressiivisuutensa ja avoimuuten­sa vuoksi.

Seuraavat käytösoireet saattavat olla ilmausta hyväksikäytöstä, mutta taustalla voi olla monia muita tekijöitä:

  • Lapsi on seksuaalisesti latautunut ja korostu­neen viettelevä suhteessaan aikuisiin. Hän käy käsiksi muiden lasten sukupuolielimiin tai mastur­boi pakonomaisesti tai julki­sesti.
     
  • Lapsi on jatkuvasti masentunut ja sulkeutunut ja karttaa aikuisia. Hän ei hae aikuisilta turvaa ja lohdutusta vaan itkee yksinään ja välttää kontak­tia muihin ihmisiin. Hän saattaa olla myös alistu­nut ja suostua passiivisesti kaikkeen.
     
  • Lapsi näyttää pelkäävän jompaakumpaa vanhemmis­taan ja kavahtaa kosketus­ta.
     
  • Lapsi on jatkuvasti levoton, ahdistunut ja yli­kiihottunut.
     
  • Lapsi karkaa kotoaan eikä hän itse sen enempää kuin vanhemmatkaan osaa sanoa syytä siihen.
     
  • Lapsessa tapahtuu äkillinen muutos, jolloin hän taantuu (esimerkiksi kastelu alkaa uudelleen).
     
  • Lapsi vahingoittaa itseään tai yrittää itsemur­haa.
     

Suoritettavat toimenpiteet

Alkuvaiheen toimenpiteet riippuvat siitä, missä tapaus tulee esille sekä siitä, kuinka kauan sitten hyväksikäytön epäillään viimeksi tapahtuneen. Mahdolliset somaattiset löydökset on akuuteissa tapauksissa saatava kartoitettua ennen kuin ne häviävät ja erityisesti pienten lasten muistikuvat on saatava kirjattua muistiin mahdollisimman pian.

Tapaus on akuutti, jos mahdollisen hyväksikäytön epäillään tapahtuneen niin äskettäin (muutaman päivän sisällä), että voidaan saada otettua oikeuslääketieteellisiä näytteitä tai lapsella on tuoreita vammoja. Akuuteissa tilanteissa tutkimukset tehdään ja vammat hoidetaan päivystyksenä tai lapsi otetaan osastolle.

Epäilystä ilmoitetaan lastensuojeluun, lastensuojelulaki 25§ (Finlex). Lastensuojeluilmoituksessa voidaan pyytää tekemään asiasta kiireellisesti rikosilmoitus. Akuuteissa tilanteissa poliisin tulee voida kerätä esitutkintaan tarvittava näyttö tapahtumapaikalla välittömästi.

Jos epäillyn hyväksikäytön oletetusta tapahtumisajankohdasta on kulunut niin kauan, ettei oikeuslääketieteellisiä näyttöjä ole enää saatavissa, tehdään asiasta vain ja varsinaisiin tutkimuksiin ryhdytään vasta poliisin pyydettyä selvitystä

Kirjallisuutta

  1. Taskinen, Sirpa (toim.). 2003. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Stakes. Oppaita 55. Saarijärvi.
Lastensuojelun käsikirja