Nuoret ja ehkäisevä työ

Nuorisolaki

Nuorisotyö
Etsivä nuorisotyö
Nuorten tärkeät elämänareenat
Koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret
Nuorten vapaa-aika
Varhainen puuttuminen nuorten palveluissa

Nuoren kasvaessa hänen itsenäisyytensä perheestään lisääntyy kun samalla ystävä- ja kaveripiirin merkitys kasvaa. Näin myös ehkäisevän lastensuojelutyön toteutumisen paikat ja tavat osittain muuttuvat.

Edelleen lastensuojelun ennalta ehkäisevä työ toteutuu nuoria koskevissa perus- ja erityispalveluissa sosiaali- ja terveydenhuollossa mutta myös ammatillisessa ja lukiokoulutuksessa, nuorisotyössä ja vapaa-ajan toimipaikoissa. Erityisen tärkeää on tavoittaa ne nuoret, jotka eivät syystä tai toisesta hakeudu peruskoulutuksen jälkeiseen koulutukseen tai jotka keskeyttävät opintonsa.

Nuorisolaki

Nuorisolain (Finlex) tavoitteiden toteutumisella ehkäistään osaltaan nuorten perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarvetta, sillä lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. 

Erityisesti nuorten sosiaalinen vahvistaminen voidaan käsittää ennaltaehkäisevän työn ytimeksi, sillä se tarkoittaa nuorille suunnattuja toimenpiteitä elämäntaitojen parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Nuorisolain tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat sellaiset yhteiskunnalliset arvot kuten yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen.

Nuorisopolitiikalla nuorisolaissa tarkoitetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamista poliittisen päätöksenteon tasolla valtakunnallisesti, alueellisesti ja kunnissa. Kun kuntatason toimijoilla on riittävät työn edellytykset ja he sitoutuvat yhdessä politiikan toteuttamiseen, voidaan nuorten laaja-alaista hyvinvointia käytännössä edistää ja turvata nuorten lähimmässä elinpiirissä.

Nuorisotyö

Nuorisotyöllä tarkoitetaan nuorisolaissa (Finlex) nuorten oman ajan käyttöön kohdistuvaa aktiivisen kansalaisuuden edistämistä samoin kuin nuorten sosiaalista vahvistamista, nuoren kasvun ja itsenäistymisen tukemista sekä sukupolvien välistä vuorovaikutusta.

Nuorisotyö ja -politiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. Nuorisotyön toteuttamisesta vastaavat kunnat, nuorisoyhdistykset ja muut nuorisotyötä tekevät järjestöt. Nuorisotyön palveluja voidaan tuottaa myös alueellisesti kuntien yhteistyönä.

Kunnan nuorisotyöhön ja -politiikkaan kuuluvat nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimintatilat ja harrastusmahdollisuudet, tieto- ja neuvontapalvelut, nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuki, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus sekä tarvittaessa nuorten työpajapalvelut tai muut paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin sopivat toimintamuodot.

Nuorisotyötä ja -politiikkaa toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä paikallisten viranomaisten sekä yhteistyönä nuorten, nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa.

Etsivä nuorisotyö

Etsivän nuorisotyön tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa hänet sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Etsivää nuorisotyötä tehdään ensisijaisesti perustuen nuoren itsensä antamiin tietoihin ja hänen omaan arvioonsa tuen tarpeesta.

Kun kunta järjestää etsivää nuorisotyötä, sen tulee nimetä etsivän nuorisotyön toimeenpanosta vastaava kunnan viranhaltija tai kuntaan työsopimussuhteessa oleva henkilö. Etsivällä nuorisotyöntekijällä on oltava riittävä koulutus ja kokemus nuorten kanssa tehtävästä työstä. Etsivää nuorisotyötä voivat järjestää kunta tai useammat kunnat yhdessä. Kunta voi järjestää etsivää nuorisotyötä hankkimalla palveluja myös nuorten palveluja tuottavalta yhteisöltä, jolloin kunta vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään tämän lain mukaisesti.
Nuorisolaki 7 b § (Finlex)

Nuorten tärkeät elämänareenat

Suurin osa nuorista jatkaa peruskoulutuksen jälkeen opintojaan joko ammatillisessa tai lukiokoulutuksessa. Nykyisistä ikäluokista yli puolet käy lukion ja alle puolet ammatillisen koulutuksen. Noin 10% ikäluokasta ei jatka perusopetuksen jälkeen opintojaan.

Yhteydenpito vanhempien kanssa

Samoin kuin pienempien lasten kohdalla myös nuorten kohdalla oppilaitosten henkilökunnan tehtävänä on yhteydenpito ja säännöllinen kanssa käyminen nuorten vanhempien kanssa, sillä edelleen nuoren perhe on hänen ensisijainen kasvunympäristönsä, jonka tapahtumat vaikuttavat hänen oppimiseensa ja hyvinvointiinsa oppilaitoksessa. Vastaavasti tapahtumat oppilaitoksessa vaikuttavat nuoren elämään kotona.

Varhainen puuttuminen edistää hyvinvointia

Oppilaitosten henkilökunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on nuorten kehitykseen liittyvien vaikeuksien ennalta ehkäiseminen ja ongelmiin varhain puuttuminen. Lisäksi henkilökunnan tehtävä on edistää nuorten hyvää oppimista sekä oppilaiden psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Erityistä huomiota tulee nuorten kohdalla kohdistaa oppimisvaikeuksia kokeviin nuoriin.

Opiskelijahuolto tärkeä osa ennaltaehkäisevää työtä

Oppilashuollon palveluista, kuten koulupsykologin ja -kuraattorin palveluista säädetään 1.8.2014 voimaan tulleessa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (Finlex).

Tärkeä osa nuorten ongelmien ennaltaehkäisevää työtä toteutetaan opiskelijahuollossa, joka tarkoittaa ammatillisessa ja lukiokoulutuksessa opiskelijoiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtimista. 

Opetushallituksen mukaan ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon lisäksi myös tukea kehittymisessä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista.

Lukiokoulutuksen tavoitteena on puolestaan tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana.

Oppilaitoksen on määriteltävä toimenpiteet ja vastuujaot

Samoin kuin  perusopetuksen oppilashuollossa myös opiskelijahuollossa oppilaitosten on määriteltävä toimenpiteet ja työn- ja vastuunjaon erilaisten ongelma- ja kriisitilanteiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai hoitamiseksi.

Oppilaitoksissa voi tapahtua monia odottamattomia kriisitilanteita kuten kuolemantapauksia, onnettomuuksia tai väkivaltaa. Jotkut tilanteet voivat myös vähitellen kehittyä koko kouluyhteisön kriisiksi, ellei niihin puututa ajoissa. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi koulukiusaaminen, mielenterveysongelmat ja päihteiden käyttö.

Erilaisten ongelma- ja kriisitilanteiden hallintaa helpottavat oppilaitoksissa etukäteen sovitut toimintamallit. On tärkeää, että jokainen kouluyhteisön jäsen tietää, miten toimia ja mistä saa apua, koska kuka tahansa voi kohdata tilanteen ensimmäisenä. Opetushallituksen sivuilla on ohje oppilaitoksen kriisisuunnitelman laatimiseksi (OPH). Opetushallituksen verkkopalvelusta voit lukea lisää myös nuorten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisestä.

Koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret

Nuoren sujuvat siirtymäkohdat koulutuspolulla on ratkaisevan tärkeitä hänen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnilleen, mistä syystä näihin tulee kaikin tavoin panostaa perusopetuksen oppilaan ohjauksessa, erityisen tuen antamisessa ja oppilashuollossa. Toinen kriittinen kohta nuoren elämässä koulutuspolulla on silloin, kun hän keskeyttää opintonsa.

Peruskoulun jälkeen syystä tai toisesta koulutuksen ulkopuolelle jääneet nuoret ovat usein muita suuremmassa vaarassa syrjäytyä koulutuksesta tai laajemminkin normaalista elämänkulusta (Kivelä & Ahola 2007, 137).

Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jää eri tilastojen ja arvioitten mukaan noin 10 prosenttia ikäluokasta. Lisäksi noin 3 prosenttia aloittaa perusopetuksen lisäopetuksessa eli kymppiluokalla peruskoulun jälkeen. Opetusministeriön koulutustakuun tavoitteen mukaan kaikilla nuorilla tulisi olla mahdollisuus itselleen parhaiten soveltuvaan peruskoulun jälkeiseen koulutuspaikkaan (Kivelä & Ahola 2006).

Henkilökohtaisen ohjauksen tehostaminen riittävän ajoissa

Tärkeää on tehostaa oppilaan henkilökohtaista ohjausta riittävän aikaisin. Oppimisvaikeuksia kokevan nuoren tukemisen keino on auttaa häntä mahdollisimman varhain ja tehokkaasti. Tärkeää on tuen jatkuminen myös perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa. Onnistuneen ohjauksen ja tuen edellytys on opinto-ohjaajan, oppilaiden ja opettajien läheiset ja luottamukselliset suhteet jo peruskoulussa. Aikuisilla, opetushenkilökunnalla onkin merkittävä vastuu nuoren ajankohtaisen ja tulevan hyvinvoinnin edistämisessä.

Erityistä huomiota tarvitsevat nuoret

Erityistä tukea tarvitsevat sellaisten perheiden nuoret, joiden vanhemmilla on pitkäaikaistyöttömyyttä, ylivelkaantuneisuutta tai asunnottomuutta sekä joiden elämässä monet psykososiaaliset ongelmat ovat kasautuneet ja pitkittyneet. Erityisesti oppimisvaikeuksista kärsiviin lapsiin ja nuoriin on tärkeää panostaa ongelmien ennaltaehkäisevästi. Myös maahanmuuttajat ovat erityinen syrjäytymisvaarassa oleva ryhmä. Heidän kohdallaan koulutus on erityisen tärkeä ajatellen syrjäytymisen ennaltaehkäisyä (Kivelä & Ahola 2007, 10). 

Syrjäytymisen prosessi vaiheittain (Takala 1992, 38)  

  1. Nuorella on vaikeuksia koulussa, kotona tai sosiaalisessa toimintaympäristössä.
  2. Kouluallergia saattaa näyttäytyä koulun keskeyttämisenä tai alisuoriutumisena.
  3. Nuori ei kelpaa työmarkkinoille ja ajautuu usein työttömäksi.
  4. Elämäntilanne johtaa täydelliseen syrjäytymiseen, jota kuvastavat työn vieroksunta, kriminalisoituminen, sosiaaliavustuksilla toimeentulo, alkoholisoituminen, eristäytyminen tai muu vastaava marginalisoituminen.
  5. Tilanne saattaa lopulta kärjistyä yksilön laitostumiseen tai eristämiseen muusta yhteiskunnasta

Tämä Takalan prosessikuvaus perustelee hyvin ennalta ehkäisevän työn merkitystä.

Nuorten vapaa-aika

Nuorisotoimi, nuorisotyö ja nuorten osallistuminen erilaisiin organisoituihin vapaa-ajan toimintoihin on ollut kasvavan mielenkiinnon kohteena. Kiinnostus perustuu keskusteluun aktiivisesta ja osallistuvasta kansalaisuudesta, jonka on katsottu olevan tärkeää myös nuorten elämälle. (Harinen 2005b)

Nuorten sosialisaatioympäristöt: koti, koulu ja organisoidut vapaa-ajan ympäristöt mainitaan tärkeinä osallisuuden opettamisen ja edistämisen paikkoina. Lisäksi nuorisotutkimuksessa on puhuttu niin sanotusta "neljännestä tilasta", jolla viitataan nuorten omiin, aikuisilta suljettuihin toiminnan ja yhdessä olemisen areenoihin ja alakulttuurien maailmaan (Harinen 2005a).

Myös organisoidun vapaa-ajantoiminnan areenat voivat, aikuisten asettamista toiminnan reunaehdoista huolimatta, tarjota nuorille oman luovuuden ja itse tärkeiksi koettujen asioiden samoin kuin spontaanien ystävyyksien toimintakenttää (Pyykkönen 2003). Vapaa-ajan osallistuminen on nuorten sosialisaatiolle tärkeää, erityisesti siksi, että se on yleensä vapaaehtoista (Harinen 2005b).   

Aikuiset edistävät nuorten hyvinvointia yhdessä nuorten kanssa

Näissä nuoren vapaa-ajan luontaisissa kasvuympäristöissä on tärkeää, että aikuiset edistävät nuorten hyvinvointia, estävät ongelmien ilmaantumista ja ennalta ehkäisevät ongelmien vakavoitumista yksin ja yhdessä nuoren muiden kasvuympäristöjen toimijoiden kanssa.

Nuorten vapaa-ajalla tarkoitetaan yleensä koulun tai työn ulkopuolista aikaa, joka ei kulu läksyjen tai kotitöiden tekemiseen (Kivelä 2004). Nuoret viettävät paljon aikaa samanikäisten kanssa. Vapaa-aika on tärkeä osa nuorten elämää sosiaalisen hyväksymisen ja sitä kautta itsetunnon kehittymisen ja identiteetin näkökulmista. Vapaa-aika on yksi hyvän elämän indikaattori ja yhteisen vapaan toiminnan ulkopuolelle jääminen voi merkitä nuorelle voimakasta emotionaalista osattomuuden kokemusta. (Harinen 2005a) 

Yleensä vapaa-aikaa pidetään myönteisenä asiana, joka tarjoaa tilaisuuksia irrottautua muualla kohdattavista rooliodotuksista. Vapaa-ajan tulisi olla aikaa, joka mahdollistaa jonkin oman ja tärkeäksi koetun asian tekemisen (esim. Juuti 1996).

Nuorten osallistuminen ja vaikuttaminen eivät ole vain poliittisia kysymyksiä vaan myös nuoren kehityksen ja hyvinvointikokemusten kannalta merkittäviä asioita.

Miksi osallistuminen on tärkeää?

  • Osallistuminen lisää nuoren itseluottamusta.
  • Osallistuminen lisää nuoren hyödyllisyyden ja arvokkuuden tunnetta (esim. Gretschel 2002).
  • Nuorelle on tärkeää kokea, että hänen mielipiteensä ovat arvostettuja.
  • Nuorelle on tärkeää kokea että hän todella voi muuttaa jotain toiminnallaan.
  • Osallistuminen lisää myös nuoren tietoa yhteiskunnallisista asioista.

Voidakseen osallistua ja vaikuttaa on tunnettava asioita ja ilmiöitä, joiden perusteella ja joista päätöksiä tehdään (Harinen 2005b, 71). 

Vapaa-ajan paikat

Nuoret viettävät vapaa-aikaansa kunnallisessa nuorisotoiminnassa, kolmannen sektorin harrastustoiminnassa, urheiluseuroissa ja neljännen sektorin niin sanotuissa hengailupaikoissa.

Nuorten vapaa-ajanympäristöjä voi olla lukuisia usein julkisia paikkoja, kuten pikaruokaravintolat, ostarit, elokuvat, baarit, yökerhot, nuoriso- ja nettikahvilat, urheilutapahtumat, konsertit, oppilaitoksen järjestötoiminta, uskonnollisen yhteisön kerhotoiminta, nuorisotalon tapahtumat, koulun kerhotoiminta, museot, teatteri, nuorisotalon "avoin toiminta", nuorisotalon kerhot, kansalais- tai vapaaopiston kurssit, nuorisotalon leirit ja matkat, musiikkiopiston kurssit, nuorisotalon vain tytöille tarkoitettu toiminta, kuvataidekoulun kurssit, nuorisotalon vain pojille tarkoitettu toiminta

Tärkeitä järjestötoiminnan paikkoja nuorille tarjoavat urheiluseurat, opiskelijajärjestöt, kulttuuriharrastusseurat, ihmisoikeusjärjestöt, luonnonsuojelujärjestöt, uskonnolliset yhdistykset, ammatti- ja työmarkkinajärjestöt, monikulttuurisuusyhdistykset, "Kulttuuriperinneyhdistykset" ja poliittiset puolueet.

Pääsy ja halukkuus osallistua vapaa-ajan toimintoihin

Vapaa-ajan ja kansalaistoiminnan ympäristöt eivät välttämättä ole kaikille nuorille yhtä lailla avoimia. Niihin osallistumista säätelee monenlainen epävirallinen ja välillä hankalasti osoitettavissa oleva kontrolli. Tutkimusten mukaan monesti monikulttuuristen ja usein "ei-suomalaisina" pidettyjen nuorten on muita vaikeampi saada itselleen tilaa ja hyväksyntää nuorten yhteisillä toiminta-areenoilla (esim. Keskisalo&Perho 2001) (Harinen 2005b).

Nuoren kaikkien kasvuympäristöjen aikuisilla, erityisesti vapaa-ajan toimintoja ohjaavilla aikuisilla, on tärkeä rooli erilaisten nuorten mukaan tulon esteiden poistamisessa yhdessä nuorten kanssa. Kaikkien hyvinvoinnin kannalta on tärkeää luoda avoimet harrastus- ja nuorisotoiminnan kentät, joihin kaikki halukkaat nuoret ovat tervetulleita riippumatta heidän sosiaalisesta ja kulttuurisesta taustastaan.

Varhainen puuttuminen nuorten palveluissa

Varpu eli Varhainen puuttuminen (Lastensuojelun keskusliitto) 
Varhaista puuttumista on monenlaista. Sen nimissä tehdään jopa vastakkaisia asioita. Lastensuojelun keskusliiton sivustolla esitellään varhaisen puuttumisen toiminta-ajatus perustuen Varpu-verkoston yhteisesti sopimiin eettisiin periaatteisiin. 

Varhainen puuttuminen - mahdollisuus nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä (STM, 2004)  Selvitys perustuu kuntoutuskokeilusta saatuihin kokemuksiin ja erityisesti kokeilun kahteen alueelliseen hankkeeseen. Selvitystyön tavoitteeksi asetettiin varhaisen nuorten ongelmiin puuttumisen ja nuorten tukemisen selvittäminen muutaman projektipaikkakunnan toimintakäytännöissä. Tarkastelun kohteena on ollut 15−17-vuotiaiden nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävien projektien ja palvelujärjestelmän suhde.

Dialogiset verkostomenetelmät (Kasvun Kumppanit)
Dialogisissa verkostomenetelmissä keskeistä on toisen ihmisen kunnioittava kohtaaminen ja kuunteleminen sekä ratkaisuja etsivä ja tulevaisuuteen suuntaava työote. Asiakas, perhe ja läheisverkostot ovat tasavertaisia yhteistyökumppaneita ja oman elämänsä asiantuntijoita.

Lähteet

  • Gretschel, Anu (2002) Kunta nuorten osallisuusympäristönä. Nuorten ryhmän ja kunnan vuorovaikutussuhteen tarkastelu kolmen liikuntarakentamisprojektin laadunarvioinnin keinoin. Jyväskylän yliopisto: Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta.
  • Harinen, Päivi (2005a) Kansalaiseksi oppiminen ja monikansallistuva yhteiskunta. Teoksessa M'hammed Sabour ja Leena Koski (toim.) Koulutuksen ja kulttuurin merkitystä etsimässä. Joensuun yliopisto: Joensuu University Press. 281–298.
  • Harinen, Päivi (2005b) Mitähän tekis? Monikulttuuriset nuoret, vapaa-aika ja kansalaistoimintaan osallistuminen-tutkimushankkeen väliraportti. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura
  • Juuti, Pauli (1996) Suomalainen elämänlaatu. Espoo: JTO-palvelut.
  • Keskisalo, Anne-Mari & Perho, Sini (2001) Taistelua tilasta Joensuussa. Teoksessa Minna Suutari (toim.) Vallattomat marginaalit. Yhteisöllisyyksiä nuoruudessa ja yhteiskunnan reunoilla. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ry., 77–102.
  • Kivelä, Suvi (2004) Ammattikoululaiset elämänsfääreillä. Turkulaisten ammattikoululaisten suuntautuminen koulutukseen, työhön, vapaa-aikaan ja tulevaisuuteen. Julkaisematon pro gradu-tutkielma. Turun ylopisto: Sosiologian laitos.
  • Kivelä Suvi & Sakari Ahola (2006) Koulutusyhteiskunnan syrjäpoluilla. VaSkooli tutkimushankkeen 1. osaraportti. Turun yliopisto Koulutussosiologian tutkimuskeskus, RUSE
  • Kivelä Suvi & Sakari Ahola (2007). Elämää nivelvaiheissa. Nuorten syrjäytyminen ja sen ehkäisy. VaSkooli-projektin loppuraportti. Verkkoversio (pdf)
  • Pyykkönen, Miikka (2003) Ristissä kaiken aikaa. Teoksessa Päivi Harinen (toim.) Kamppailuja jäsenyyksistä. Etnisyys, kulttuuri ja kansalaisuus nuorten arjessa. Helsinki: Nuorisotutkimusseura ry., 193–237.
  • Takala, Mikko (1992) "Kouluallergia" – yksilön ja yhteiskunnan ongelma. Tampereen yliopiston kasvatustieteenlaitos, väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis ser A vol 335.
  • Etsivä nuorisotyö: nuorisolaki 7b§ (Finlex)

Tekstin on laatinut
Maili Malin, VTT

 

Lastensuojelun käsikirja